Miksi se on meidän välillä niin suunnaton? Se tekee sinustakin vaivautuneen. Melkein tuskaisen.
Se jännite
Mistä se syntyy?
17379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Usko pois, tunteita liikaa pelissä. Kumpikaan ei ylpeydeltään voi osoittaa sitä, mitä sisällään tuntee.
ylpeyttä. Herkkyyttä.
En usko, että mulle. Mutta sama tunne, pelkkä tietoisuus tai häivähdys hänen läsnäolosta saa mut raiteiltaan. Teen jopa henkisiä harjoituksia, jotta pystyn näyttämään neutraalilta jos yllättäen törmään. Tää on niin hullua.
olla neutraali jos yllättäen törmätään.
Haluisin kyllä päästä laukaisemaan jännitystä kahden kesken.
Kuulostaa tutulta :) Hullua tosiaan... Kerran olin eräässä paikassa, jossa hän oli ollut päivää aiemmin. Tiesin, että hän oli ollut siellä jo ennen kuin kuulin siitä muilta. Aistin että hän oli ollut siellä. Muitakin vastaavia kokemuksia on. Liikaa vahvoja tunteita ja pelottaa päästää ne valloilleen. Se saa käyttäytymään ristiriitaisesti ja oudosti ja painimaan järjen ja tunteiden välillä.
pelkoa, väärinkäsityksiä, tietämättömyyttä.
Mitä toinen tarkoittaa/haluaa.
Kolhut ovat opettaneet suojautumaan uusilta pettymyksiltä.
niitä vanhoja pettymyksiä saa kaataa sellasen niskaan jolla ei oo niitten kanssa mitään tekoo?
Ei saa tuomita syytöntä ihmistä menneitten ihmisten perusteella, sillä mitä he ovat tehneet. Sen vääremmin ei voi tehdä.
On ainakin väärinkäsityksiä ja yhteisiä kokemuksia hänen kanssaan ja pelkään, että hän loukkaisi jotenkin. Se aiheuttaa mahdollisen jännityksen. Se on normaalireaktio eikä sitä ihminen voi muuttaa, kun se on hermostossa.
ei kyse menneestä muttei tee samoja virheitä
Johtuuko se sinun tavasta toimia, kukaties!! Nii in, ei tiedä kukaan ;)
toimintatapa on oikea???mietihän vähän..
paha sanoa, joku murisee jossain sen arvaan...
Se jännite on samaan aikaan niin ihanaa, toisaalta taas aivan kamalaa. Niin paljon sanottavaa, minkä jännitys ja pelko estää sanomasta.
Se jännite herättää henkiin, eikä sitä siksi halua laukaista. Toisaalta haluan, että seurassasi voisin olla oma itseni.
Magnetismia, voimakasta vetovoimaa vai päässäni luomaa illuusiota? Tunnetkohan sinäkin sen jännitteen samanlailla kuin minä? Niinhän on sanottu, että ihmiset aistivat ja omaksuvat itselleen toisten ihmisten tunteita...
on väsyneen' pelätä (turhaan) että hän soittaa enkä jaksa keskustella niin
skarppina kuin haluaisin
Toi vähän nauratti :)
tuntemattomana sanon, että älä pelkää, en soita, mutta jos soittaisin, en välittäisi pätkääkään onko hän skarppi vai ei, kunhan jotakin tuhisee.
Hänen ei tarvitse ikinä pelätä, että taas soitan. Jep!
se... on kiitollinen että saa tuntea näin erityisesti mutta se siinä myös kai pelottaakin ?