Jos kuulet pahoja puheita ihastuksestasi, niin uskotko ne samantien vai kysytkö ihastukseltasi niistä? Sama tietty vaikkei olisi ihastus kyseessä, vaan joku tuttu henkilö.
Motiiveista ei nyt tässä, niitä voi olla vaikka minkälaisia.
Keinoista sen verran, jotkut saattaa kertoa jonkin tosijutun ja perään valheen, jotta valhe olisi uskottavampi.
Vaikuttaako uskomiseen se kuka asian esittää, eli jos on vanha tuttu johon olet tottunut luottamaan tai joku puolituttu jota et tunne. Otatko huomioon että se vanha tuttu saattaa kuitenkin valehdella vaikka olisi kuinka luotettavan oloinen muuten?
Itse kysyisin puheiden kohteelta jos asia jäisi vaivaamaan mieltä. En ainakaan antaisi sen vaikuttaa mielipiteeseeni kyseisestä henkilöstä, sillä en usko suoralta käsin kaikkea. Olen sen verran paljon ollut valehtelevien ihmisten kanssa tekemisissä, haluan ottaa itse selvää asioista.
Yksi murhe elämässäni itse asiassa onkin juuri ollut valehtelevat miesystävät, ja luotto ihmisiin on ollut välillä hakusessa. Kyse ei erityisesti pettämisistä nyt vaan yleisesti valehtelevista, jopa patologisista sellaisista.
Mielipiteitä ja ajatuksia olisi kiva lukea, miten te muut mietitte ja toimitte juoruja ja pahoja puheita kuullessanne?
Motiiveista ei nyt tässä, niitä voi olla vaikka minkälaisia.
Keinoista sen verran, jotkut saattaa kertoa jonkin tosijutun ja perään valheen, jotta valhe olisi uskottavampi.
Vaikuttaako uskomiseen se kuka asian esittää, eli jos on vanha tuttu johon olet tottunut luottamaan tai joku puolituttu jota et tunne. Otatko huomioon että se vanha tuttu saattaa kuitenkin valehdella vaikka olisi kuinka luotettavan oloinen muuten?
Itse kysyisin puheiden kohteelta jos asia jäisi vaivaamaan mieltä. En ainakaan antaisi sen vaikuttaa mielipiteeseeni kyseisestä henkilöstä, sillä en usko suoralta käsin kaikkea. Olen sen verran paljon ollut valehtelevien ihmisten kanssa tekemisissä, haluan ottaa itse selvää asioista.
Yksi murhe elämässäni itse asiassa onkin juuri ollut valehtelevat miesystävät, ja luotto ihmisiin on ollut välillä hakusessa. Kyse ei erityisesti pettämisistä nyt vaan yleisesti valehtelevista, jopa patologisista sellaisista.
Mielipiteitä ja ajatuksia olisi kiva lukea, miten te muut mietitte ja toimitte juoruja ja pahoja puheita kuullessanne?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kaikkee tääl sattuu kun taivalletaan : ) MItä sitten...ihmiset mokailee ja oppii...
No itse en piittaaa kuulopuheista,vaan tehen ainoastaan omiin havaintoihin perustuvia päätelmiä, jos niitä ylipäänsä tarvii tehä.Jokaiselle on matkalla sattunu kaikenlaista inhimillistä hyvää ja pahaa.
Ottaisin itse selvää asioista, juorut on aina juoruja. Kyllä minua kiinnostaisi tietää, miksi ihmisestä juorutaan. Jotenkin hän on erilainen, jos ihmiset hänestä puhuvat. Koskaan ei tiedä, onko puhuminen vain kateutta tai klo henkilön elämäntilanteesta johtunutta tms. Erilaisista ihmisistä puhutaan.
Sanotaanko näin että riippuu ihan ihmisestä kuka kertoo.
Mutta onpahan tullut vastaan nainen joka kiven kovaan väitti että hänestä puhutaan selän takana paskaa.
Ongelma oli vain se että se "paska" jota hänestä puhuttiin oli totta
Olin ihastunut erääseen naiseen jonkun aikaa sitten ja se mikä lopulta sai minut unohtamaan oli se kun kuulin hänestä jutun jota ei ollut syytä epäillä koska sen verran suora oli kertoja ja sen verran uskomatonta ettei sellaista huvikseen keksitä.
Osa ihmisistä pilaa oman maineensa ja sen jälkeen puhuu muista millaisia valehtelijoita ja juorukelloja muut ovat.
Esimerkkinä naiset jotka huaraavat ja eivät halua että kukaan niistä tietää...
Oletko nyt aivan varma että kuulemasi juoru oli totta?
Sen verran uskomatonta ettei sellaista huvikseen keksitä saattaa olla juurikin sitä keksittyä. Kenellä on pokkaa väittää älyttömyyksiä niin sitäkö uskotaan? Suosittelen kuitenkin kysymään tuolta naiselta myös.
Ehkä ei kannata, jos haluaa kivenkovaan uskoa jostakusta pahaa, ei ole ehkä sen ihmisen arvoinen. Tai miten päin vain, mutta ihmiset eivät sovi toisilleen. Hampaat irvessä heti alkuun on huono merkki, siitä ei tule edes ystävyyttä.
Ja mitä tuo huaraaminenkin kenellekin on? Tarvitaanko kodinrikkomista, oman kumppanin pettämistä, varatun auttamista pettämään auttamista? Vai riittääkö kenties että on yksityiselämää mitä huarittelijalla ei ole.
Useemmiten ne juarut kanattaa päästää toisest korvast ulos,eikä noteerata ollenkans.Voihan juaruis olla joskus vinhasti perääkin,mutta juorun kohteelta jos meet ja kysyt,turpiin tuloo jos perää ja syyttelyt,valehtelut ja tutkinta alakaa,saat vainen huomata,jotta oot mustankippee m...kku.Että ei kun anna olla äläkä kysele,helepompi on elosi.
EN USKO! Minä en ole tehnyt mitään sellaista, mistä kirjoittaja kertoo! Vain mielikuvitus on rajana. Voin uskoa, että se on juoruilla rajaton. Siksi minäkin olen vahva!
Se, mitä puhutaan, on tosin erittäin mielenkiintoista, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, koska olen jo päässyt kaiken yläpuolelle :D, mitä ikinä se sitten onkaan :)
Mun asioita kaikki saavat jakaa. Ja hämmästyä :)
Sinähän se Ympäri käydään näytät noi huora-asiat hyvin tuntevan. Älä nyt kuitenkaan pakit antanutta rupea huorittelemaan. Huorahan on se joka sillä ammatillaan tienaa! Sul ei kyl oo kaikki kotona Ympäri käydään. Eipä ole ihme ettei sua ole jokukaan huolinut.
Miksi tulit sitten tänne nettiin kertomaan naisesta joka luotti ilmeisesti sinuun? Oletko siis joku halpamainen paskanlevittäjä sinäkin? Mitä sulle muuten kuuluu kenenkään tekemiset? Olisko kiva kun susta alettais keksii juttuja ja mustamaalaamaan kaikilla tavoin? Kaikenlaisia tallaajia sanonpa vaan!
en ikinä kuuntelisi muiden puheita vaan kysyisin suoraan asianosaiselta itseltään
Luulet vaan et hän totuuden kertoo.Juoruis tahtootten usein vaan ol jottai perää.On.kylläski ilkeet mustis kaverit kehitellehet uskomattomii juttuja.
Eli et usko henkilön itsensä sanomana mitään, mutta heti kun on joku muu henkilö kertomassa, kuten ilkee mustiskaveri, sitten alatkin jo uskoa. Mikä tekee yhdestä ihmisestä objektiivisen ja toisesta ei - se ilkeyskö? Samastut siihen itsekin?
"Luulet vaan et hän totuuden kertoo"
Tämänhän voit samalla yhdistää keiden tahansa tarinointeihin.
kieroko kieron tuntee ja hööpön pöpöt. Puhdas omatunto tuntee valehtelijat ja narsistit sekä niiden valheet. Vaikka valehtelija olisi uskovainen niin täyttä valhetta puhuvat toisistaan ja muista.
Olen hänestä jo mielipiteeni ja käsitykseni muodostanut, niitä ei kovin helpolla muuteta.
Kateelliset tykkää säksättää.
Varsinkin tuntemattomat.
Mitään en ole kuullu. Nähnyt korkeintaan. Kuulis edes onko varattu vai ei.
Varattu voi olla jos mulle on ;)
Riippuu kertojasta ja asiasta. Vaikka uskoisinkin puheet todenperäisiksi, ei se välttämättä muuta käsitystäni ko. ihmisestä suuntaan eikä toiseen. Sen sijaan mietin kyllä mikä on kertojalla motiivina.
En usko, ottamatta selvää ensin. jos tunnen kyseisen henkilön.
En ota kantaa jos en tunne, mutta lähtökohtaisesti ajattelen aina, että jos jollakulla on tarve puhua yleisesti pahaa jostakin ihmisestä, niin herää heti epäilys, että onkohan sillä ihmisellä itsellään kaikki hyvin.
Jos itse en pidä jostakin ihmisestä, niin pidän ainakin suuni kiinni, en tarvetta ilkeillä.
Tällä palstalla huomaa miten erilaisia jotkut on, täällä haukutaan nekin, jotka ovat syyllistyneet joskus tuntemaan, esim. varatuille löytyy aina tuomareita jne, vaikka paikalliset tuomarit tuskin tuntee kaikki kirjoittajat.
Uskon pahat puheet heti, koska niissä on totta ainakin toinen puoli.
Kuten se puoli, että kertoja on paha, mustasukkainen, ilkeä jne. ja haluaakin sinun uskovan. Sinähän uskot, mitä pyydetään.
...................................................................................................................................
En usko, koska olen tuntenut liian monta valehtelevaa ja vääristelevää ihmistä. Totta toinen puoli joo - joku joi lasin skumppaa vappuna (totta), joten hän on alkoholisti (se valhepuoli).
"Half truth is a whole lie."
Epärehellinen ja moraaliltaan heikko ihminen ei voi uskoa että joku voisi olla häntä itseään parempi. Siksi juuri tällaiset ihmiset uskovat helposti muista pahaa ja puhuvat pahaa.
Sokeasti ei ihmisiin kuitenkaan pidä luottaa, mutta ei tuomitakaan heti ensimmäisestä epäilystä.
En usko koskaan juoruihin, mutta järkytys on suuri, kun sitten omin silmin näkee kaiken.
Kerro nyt, kun niin kovasti haluat jakaa.
Silloin kun on joutunut olemaan tekemisissä luonnevikaisten kanssa, niin huomannut että juuri he uskovat ja nielevät kaikki mahdolliset pahat puheet ensimmäisinä ja kyseenalaistamatta. Nauttivat niistä niin ja myös haluavat ajatella kaikista mahdollisista ihmisistä vähättelevästi, maailmankuvansa ja oman itsetuntonsa säilyttämisen takia.
En. ja miksi kukaan toisen asioista kertoisi, ellei pahat mielessä. Tiedä siitä sitten.
EN TODELLAKAAN USKO HÄNESTÄ ,
Ehkä se saattaa aiheuttaa kipinöintiä jos toisen asioista salaa kerrotaan. Mutta sekin saattaa olla väärinkäsitystä. Ja vaikka totta olisi, niin ei se saa olla onnen este.
Hän esitti minua kohtaan mitä mielipuolisimpia syytöksiä, olin ollut ties missä tekemässä vaikka mitä sabotaasia jne. Aivan järjettömiä syytöksiä joissa ei ollut mitään todellisuuspohjaa. Järkytyin että hän oli valmis uskomaan minusta tuon kaiken vaikka olimme tunteneet vuosia ja hän oli monta kertaa todennut sitä ennen että olin harvoja hänen tuntemiaan normaaleja ja luotettavia ihmisiä. Uuden rakkautensa myötä tai todennäköisesti tämän uuden rakkaan provosoinnin takia hän alkoi syyttelemään minua kuin olisin täysin mielenterveyteni menettänyt ja hänen vihollisensa. En voi koskaan antaa anteeksi niitä syytöksiä.
Mut leimattiin toisen toimesta puhelinhäiriköksi ja sama henkilö kävi ensin haukkumassa mulle meidän yhteisen tuttavamme ja sitten väitti sille tuttavalle, ett mä puhuin selän takana paskaa. Se tuttava tietenkin uskoi enempi sitä toista ja uskoi myös senkin sadun ett mä muka olin käskenyt jonkun häiriköimään sitä yhtä haukkumasoitoilla. Oli aika kivat fiilikset siellä työpaikassa, kun musta kerrottiin muillekin siinä paikassa ett puhuin paskaa toisista selän takana, porukka mulkoili mua kuin pahinta synnintekijää. Tuli sellainenkin selväksi, ett se tuttava jota olin muka tuolla ystävänä pitänyt, oli koko siellä oloajan itse puhunut musta paskaa selän takana. Kiukutti se tapa miten se esitti uhria muille ja mä olin sen puheissa muille kaikkein hirvein ihminen ja hän raukka oli pyhimys. Loppuajan ahdisti olla siellä töissä, muut karttelivat mua. Tiedä mitä kaikkea ne kaks oikein puhuivat musta muille mun sieltä lähdön jälkeenkin. Yritin muutamalle selittää miten asiat oikeasti meni, mutt eipä se hyödyttänyt, mieluummin he uskoivat mun olevan just niin kamala kuin oli kerrottu.