että joskus vaan käy niin että jostain ihmisestä jää sellainen jälki että se ei vaan häviä. Että sitä ei paranna aika, ei tekemise, sanomiset, järkeily eikä uudet maailmat tai ihmiset.
Luovutan. En enää edes odota sitä päivää että hän olisi mulle vain joku jonka tunsin joskus.
Luovutan. En enää edes odota sitä päivää että hän olisi mulle vain joku jonka tunsin joskus.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin voi käydä eikai se väärin oo : )
Tärkeitä ihmisiä ei unohda. Ei edes tärkeitä eläimiä. Eikä tärkeitä päivämääriä. Ei tärkeitä tapahtumiakaan. Ei edes tarvitse. Minun kultani on kertonut että rakastaa aina ex miestään ja minusta on hyvä että hän kertoi sen reilusti. Ne ovat hänen tunteitaan ja ei ole minulta pois. Hän rakastaa minua ja en pelkää että hän tapailisi salaa ex puolisoaan tms. Hänellä vain jäi tunteet elämään sydämeen koska suhde loppui äkisti. Ei suhteen loppuminen tarkoita että tarvitsisi alkaa vihata puolisoaan.
Näinkin juuri asiat voipi olla.
Helpompaa ois kun unohtais.
täytyy haluta unohtaa - etenkin sellainen ihminen joka ei muistele sinua
Mutta mitä jos ei tiedä muisteleeko se toinenkin...?
Eikä ole keinoja selvittää :(
Minkä ikäiset ja mitä sukupuolta olevat ihmiset vielä muistelee?
jos oikeasti haluaa selvittää, toi on pelkkä tekosyy.
Ei se ole iästä kiinni, sitten kun tulee dementia niin sitten se loppuu.
Siihenasti täällä tallustetaan muistojen keskellä, välillä muistellaan vähemmän ja välillä enemmän.
eiköhän keinoja löydy, ja toisekseen jos sitä toista kiinnostaisi niin kait se sen ilmaisisi?
Niinpä niin. Käänteispsykologia toimii.