Olin vaimoni kanssa pitkästä aikaa baarissa. Huomasin baarissa useita yksinäisiä miehiä, mutta en nähnyt yksin olevia naisia yhtään. Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että haluasin mennä juttelemaan jollekin yksinäiselle, mutta en tietenkään voinut kun olin vaimon seurassa. Ajattelin, että pitäisikö joskus lähteä erikseen baariin vaan ja mennä juttelemaan jonkun yksinäisen kanssa? Miten sinä yksinäisenä kokisit sen? Harmillista tietty on se, ettei voi oikein ihmisistä erottaa, ketkä haluavat olla yksit ja ketkä kaipaa seuraa.
Vaikka minä tietenkään en ole tätä palstaa lukevien mielestä oikeasti yksinäinen mies koska minulla on perhettä, niin tunnen kuitenkin joskus itseni hieman yksinäiseksi, kun ei ole vaimon lisäksi juuri ketään pyytää mukaan jos tahtoisin lähteä leffaan, baariin tms. Siksi koen empatiaa yksin liikkuvia kohtaan ja tahtoisin olla ihminen ihmiselle ja edes satunnainen kaveri yksinäiselle.
Vaikka minä tietenkään en ole tätä palstaa lukevien mielestä oikeasti yksinäinen mies koska minulla on perhettä, niin tunnen kuitenkin joskus itseni hieman yksinäiseksi, kun ei ole vaimon lisäksi juuri ketään pyytää mukaan jos tahtoisin lähteä leffaan, baariin tms. Siksi koen empatiaa yksin liikkuvia kohtaan ja tahtoisin olla ihminen ihmiselle ja edes satunnainen kaveri yksinäiselle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei nyt olla 80- tai 90-luvulla. Käyny yksin baarissa ja kännyllä chattailly ja huomannut monen muunkin tekevän niin. Itekin tehnyt ja stoben voimalla katellu deittejä netistä.
Tietysti olen nähnyt niitä jotka katselee ulos tai nojaa tuoppiin. Aikoinaan vaan meni yksinäisen luo ja kysyin voiko istua.
Nykyään menee lähelle niin huomaa että kovasti räplätään kännyä.
Moni yksinäinen voi olla hiljainen ja voi tulla vaivaantunut tilanne. Mutta aina voi keskustella päivänpolitiikasta tai urheilusta.