Sairaan koiran kanssa eläminen

Siis laitatko vielä vaikka ranskalaisin viivoin selkeästi, että mitä oireilua koiralla on? Ja mitä on katsottu ja poissuljettu. Aika usein on tullut koettua itsekkin, että se apu löytyy lopulta muualta kuin eläinlääkäristä. Ja eläinlääkäriin kun menee vlmiiksi asioihin perehtyneenä, niin säästää selvää rahaa. Meillä myös hyvin sairasteleva koira, jolle on jo lopetustakin väläytelty eläinlääkärin toimesta, kun ei tuntunut loppua kierteelle tulevan. Tällä hetkellä kuitenkin viimeisimmästä lääkärikäynnistä on jo hurjasti aikaa, ja sekin taisi liittyä perusrokotuksiin. Koira elää hyvää elämää, joskin joissain asioissa joudumme olemaan tarkkoina, liittyen lähinnä ruokavalioon. Ja toimivat hoito-ohjeet eivät tullee eläinlääkäriltä, vaan nimenomaan saman kokeneilta harrastajilta. Toki eläinlääkäri on hyväksynyt valitsemamme linjaukset, ja myöhemmin sanoikin, että ei olisi uskonut, miten suuri merkitys niillä asioilla oli. Meid'än tapauksessamme siis helppoa ratkaisua ei ollut. Mutta oikeastaan, ei tätä nykyistä voi kauhean hankalaksikaan tavaksi sanoa. Mutta on ilo katsoa, miten koira on terve ja hyvinvoiva. Onneksi tosiaan löysimme ne rodun harrastajat, jotka mielellään auttoivat meitä eteenpäin. Koirani oma kasvattaja ei osannut eikä oikein vissiin halunnutkaan jeesata yhtään missään. Mutta muutama muu kasvattaja otti asiakseen auttaa meitä, ja hekin etsivät tietoa, kyselivät omilta kasvattien omistajilta ja näin vaan meillä elämä normalisoitui. Loppupeleissä hyvin yksinkertaisin ratkaisuin. Riitti kun vain löytyi se ihminen, joka osasi antaa ne ratkaisevat vihjeet, ja kokosi koko palapelin.

Hei kaikille!

Mun koiralla on atooppinen ihottuma (voitte lukea alempaa tilanteestamme viestiketjusta "Koiran vaativa ihosairaus"). Vaatii paljon hoitoa ja välillä ihottumaan on iskenyt myös bakteeri- tai sienitulehdus. Paranemaan ei oikein pääse kun koira raapii itseään varsinkin silloin kun olen töissä enkä pysty sitä vahtimaan. Rahaakin hoitoon palaa, kuten varmaan kaikki sairastelevan koiran omistajat tiedätte. Tosi ikävältä kuulosti tuo aloittajankin tilanne, tsemppiä sulle! Moni muu olisi varmaan kyseisen koiran jo lopettanut, joten se onnekas kun on saanut omistajakseen juuri sinut joka jaksat sitä hoitaa!

Koiraa ei pidä ottaa jos ei ole varaa maksaa muutaman sadan euron ylimääräistä kuluerää milloin vain. Nyt siis kituutat vakavasti oireilevaa koiraa VUOSIA täysin ilman diagnoosia ja hoitoa, rahattomuuden takia? Ja ilmeisesti koet rakastavasi valtavasti lemmikkiäsi näin tehdessäsi?
Sairaan ihmisen takia ollaan omaishoitajia. Jos nuori ihminen uhraa oman terveytensä, omaisuutensa ja työkykynsä yskivän koiran takia, niin silloin mielestäni kyseinen aloittaja jotenkin ei ole osannut arvioida oikein elämänsä arvoja ajoissa.
Vaikka itsellänikin on koiria, niin silti valitan että en pysty tuntemaan empatiaa aloittajaa kohtaan. Hänelle ehkä on myyty halvalla/annettu valmiiksi sairas aikuinen koira, jonka hän tyhmyyttään on ottanut ja pitänyt.
Ystävän neuvo: lopetuta se koira ja opettele elämään ihmisenä ihmisten yhteiskunnassa. "Hän" ei kuitenkaan ole lapsesi, äitisi eikä veljesi.
Hyvin voisi todeta "koira tuhosi elämäni" tässä tapauksessa.

Hyrrrr tuota opiskelijan_äitiä. Noin kylmille kantturoille ei niitä omaishoitajia ole kyllä jonossa, laitokseen joutaa aikanaan.

Sairaan koiran kanssa eläminen kuluttaa ja täyttää helpolla koko elämän. Mikä tahansa pitkä sairastaminen lähellä, perheessä, tekee sen. Juuri tästä vaan ei puhuta, ei kehdata kun ne on vaan niitä koiria ja jossain on aina nälänhätää ja sota ja syöpä.

Nelivuotias koirani on nyt noin kaksi vuotta ollut kipeä, ensin tuli epilepsia ja sitten paljastui luustosairaudet. Saattohoitoa tää enää vain on, seuraan yötä päivää mahdollisia oireiluita kovasta lääkityksestä huolimatta ja punnitsen elämän mielekkyyttä. Koira menee kaiken edelle niin kauan kun elää ja elää sen minkä elää. Näin se vaan menee. Meillä.

Vanha aihe jo, mutta ihmetyttää KOVASTI nämä "koira menee kaiken edelle"-kommentit. Omaishoitoa koiralle? Kyllä sairaalle koiralle se pois päästäminen on se helpoin ratkaisu. Saada elää suht kivutta isäntänsä kanssa loppuun asti. Olkoon se loppu sitten eläinlääkärin toimesta ja isännän päätöksestä.
Olen tätä mieltä ja silti itsekin mietin sairaan koirani elämän arvoa harva se päivä. Maksasairas koira, joka on nyt jo triplannut elinaika odotteen jonka eläinlääkäri antoi alunperin. Oireet hiipivät takaisin ja parantumisesta ei ole toivoa. Tässä sitä ollaan. Aion kuitenkin laskea toverini pois ennenkuin se joutuu kärsimään enempää. Toivon vaan että osaan tehdä sen ajoissa.
Silti, hyvät ihmiset, koira on koira. Koira ei ole lapsi, mummu, ukki tai veli. Ei ihmisen korvike, vaikka onkin rakas ystävä. Älkää romuttako omaa elämäänne ja talouttanne koiran vuoksi.

Koira-koira on koira, joten sinun arvojärjestelmässäsi aina vain koira, jolle ei tarvitse antaa samanlaisia oikeuksia kuin ihmiselle. Kuules, monille ihmiselle koira on se kaikkein
tärkein olento, mitä maanpäältä löytyy.

Onko koirallasi sellaisia rohinakohtauksia, Minun avustajani kertoi. että silloin pitäisi laittaa käsi kuonon ympärille, en tiedä auttaako se, kun itselläni ei ole rohisevaaa koiraa, mutta tämä rohina vastaa kuulemma ihmisen hyperventilaatiota,

Kyllä on pahasti vikaa aloittajankin päässä.Ihanko oikeasti pidät sairasta koiraa,jonka sairautta et edes tiedä? Mielestäni olet eläinrääkkääjä etkä mikään omaishoitaja.Vie se koira lopetettavaksi,lainaa vaikka sukulaiselta rahaa.Mene töihin/kouluun ja hanki sitten uusi eläin kun sulla on oikeasti varaa hoidattaa niitä.Sääliksi käy sitä koiraa eikä tähän mikään ymmärrys riitä,että pidetään niitä vaikka ei ole varaa.

Kuulostaa tutulta :( Minulla oli koira 16 vuotta joista ensimmäiset 12 vuotta terve kuin pukki.Sitten alkoi sairastelu.Aina kun sairaudesta selvisi (haimatulehdus,polven leikkaus,korvatulehdus,hammasjuuripaise,tulehtuneet hampaat)tuli aina uusi syy mennä lääkäriin.Olen työtön ja eläinlääkärit kalliit.Rakastin koiraani ja halusin sen hoitaa,otin lainaa ja velkaa jotta sain koiran aina hetkeksi terveeksi.Keväällä koiran kunto sitten useiden nukutusten vuoksi huononi niin että eläinlääkäri ei enää määrännyt lääkkeitä vaan ehdotti koiran lopettamista.Tuntui kuin maailma olisi särkynyt ja sydämeni painui kasaan surusta -miten voisin elää ilman rakasta pientä karvatassuanMenin puhumaan lääkärille joka määräsi rauhoittavia siksi aikaa jotta saan vietyä koiran lopetettavaksi.Romahdin täysin.En muista kunnolla alkukesästä mitään.Koiranii on nyt kauniissa uurnassa kirjahyllyssä.Suru on edelleen valtava mutta olen uutta koiraa etsimässä.Sinun tilanteessa ehkä etsisin jonkun muun lääkärin joka löytää syyn oireisiin.Voisiko koirallasi olla sydänvika?Se ei näy verikokeista eikä välttämättä ultraäänelläkään.Minun koiralla oli myös yskä jota hoidettiin keuhkojentiivistymänä kortisonilla,koira sairastui kortisonista haimatulehdukseen ja yskän syy selvisi lopulta-oli närästystä!Kokeile jotain muuta ruokaa,saattaa auttaa niinkuin meilä.Kiitos jos jaksoit lukea.

Mitenköhän aloittajan ja koiransa tarina päättyi?

Löysin tämän ketjun googlettamalla. Itselläni on koira, jota tarvii koko ajan lääkitä, kolme kertaa päivässä. Sen lisäksi koiralle ei ole mitään hoitopaikkaa, joten niin kauan kuin se elää, oma elämäni on jäissä. Tätä on jatkunut jo vuosia, enkä enää jaksaisi.

Koira on tosi rakas, mutta tämä jatkuva huoli ja täysin yksin siitä vastuussa oleminen on raskasta. Onneksi koira on jo vanha, mutta pelkään silti sen elävän vielä vuosia, koska elämää saa nykyään pidennettyä lääkityksillä ja hoidoilla.

Toivoisin, että tulisi joku sellainen diagnoosi, että hoitaminen olisi kannattamatonta/mahdotonta. Löysässä hirressä roikkuminen on raskasta. Kunpa tälle tulisi pian loppu. Tiedän, että suru tulee olemaan valtava, mutta samoin tulee olemaan helpotus. Saisin vihdoinkin elää.

Hei kaikki tuntemattomat ja tutut,

Minulla oli koira. Koira oli saksanpaimenkoira.

Tämä nyt ei sinänsä kuulu tähän, mutta laitan sen nyt kuitenkin tähän :

Koira oli 2v 8kk ikäinen, kun kuvautin siltä lonkat- ja kyynäreet. Eläinlääkäri lausui lonkat B/C:ksi ja kyynäreet 0/1:ksi. Suomen Kennelliitto lausui lonkat A/A:ksi ja kyynäreet 0/2:ksi.

Koira oli 3v 9kk ikäinen, kun kuvautin selän. Selästä otettiin viralliset kuvat, joite ei lähetetty Suomen Kennelliittoon eläinlääkärin ehdottomana ja minun päätöksestäni henkilökohtai syyn takia (en siis halunnut, että kaikki jotka minut tiesi, saisivat kuulla tuloksen). Kysyin vielä kasvattajan mielipidettä asiaan ja se oli hänelle ok, ettei kuvia lähetetty Kennelliittoon. Tulos oli SP4 (spondyloosi SP4 (aste 4, vaikea).

Koira eli kivutonta ja hyvää sekä onnellista elämää 7v 9kk ikään asti ja nukkui kotiinsa ikiuneen 22.3.2017.

Koirastani voi halutessaan käydä lukemassa koko tarina täältä : sannanelamansaelaimet.simplesite.com