Alkoholi ahdistaa apua!!!

Mua ahdistaa aina, jos joku mulle läheinen ihminen juo. Äsken just puhuin mun tyttöystävän kanssa ja se kertoi olleensa vähän humalassa yhdessä illanvietossa vähän aikaa sitten. Ahdistuin tolkuttomasti tuosta. Pystyn uudestaan ja uudestaan näkemään, kuinka tyttöystäväni on kännissä. Ajatus siitä kouraisee vatsanpohjasta.
Olen sanonut, etten halua rajoittaa tyttöystävän tekemisiä. Silti toivoisin mielessäni, ettei se joisi ollenkaan. Jotenkin saan itseni pois tolalta, vaikka se ottaisi vaan vähän.
Tiedostan järjellä, että ahdistus on turha. Voin luottaa tyttöystävään täysin ja tiedän, ettei sillä lähde se homma lapasesta. Silti olen ihan tolkuttoman ahdistunut tuosta.

Tiedän, että ongelmani johtuu siitä, että olen kasvanut hyvin tiukassa fundamentalistisessa yhteisössä, missä alkoholi demonisoitiin täysin. Alkoholissa oli saatanan henki ja siitä piti pysytellä täysin erossa. Toisaalta myös perheessämme isä on käyttäytynyt väkivaltaisesti humalassa.

Tiedän monia, jotka ei pidä alkoholista eikä humalaisista, mutta en ole vielä tavannut KETÄÄN, jolla ahdistus saisi näin voimakkaat mittasuhteet. Kaipaisin kipeästi vertaistukea.
Onko ketään, joka haluaisi kirjoitella asiasta? Olisi huippua, jos taustalla olisi vielä joku uskonnollinen yhteisö, sitä kautta olisi vielä helpompi ymmärtää toisiamme.

Kirjoita mulle osoitteeseen alkoholi.ahdistaa @ gmail.com