Yksin jäämisen pelko

Minulla on sama ongelma ja uskon että se johtuu täysin siitä että olen tottunut olemaan mieheni kanssa koko ajan. Olemme samassa työpaikassakin, mutta siellä näemme lähinnä ruokatauoilla. Jos mieheni lähtee johonkin harrastuksiinsa niin minusta on tympeää jäädä yksin kotiin. Yleensä avaan telkkarin seuraksi. Lemmikki auttaa myös ettei ole niin yksinäistä. Toivoisin että voisimme harrastaa jotain yhdessä mutta vielä ei ole sellaista lajia löytynyt. Itselläni ei ole juurikaan kavereita joiden kanssa lähteä harrastamaan tai ihan vaan oleskella. Jos onnistuisin hankkimaan ystäviä en olisi niin riippuvainen miehestäni enkä tuntisi itseäni niin yksinäiseksi. Nyt olen täysin hänen varassaan. Jos hän jättäisi minut, olisin aivan tyhjän päällä. Olisin aivan yksin tällä paikkakunnalla.

Hei sinulle 'Pimeän pelko'

Yksin nukkumisen pelko voi olla monille muillekin tuttua. Ehkä se juontaa juurensa jollekin ihmislajimme alkuajoille, jolloin lauma toi turvaa esimerkiksi villipetoja vastaan. Tai ehkä sinun kohdallasi asia liittyy vaikkapa omaan lapsuuteesi. Pelkosi minun korviin kuulostaa jotenkin sitlä, että se voisi olla sisälläsi asuvan lapsen pelkoa, joka ei ole poistunut aikuiseksi kasvamisen myötä?
Olipa syy mikä tahansa, muista, että olet itse vastuussa pelkosi päihittämisestä. Vaikkaa sinusta voi tuntua julmalta, että mies lähtee harrastuksiinsa, se kuitenkin on tervettä erillisyyttä. Mies ei voi puolestasi tehdä sitä sisäistä psyykkistä työtä, joka sinulla tähän pelkoon liittyy. Miehen vastuulla ei ole, jos et pysty nukkumaan, vaan sinun täytyy itse ottaa asia käsittelyyn.

Muutamia asioita tuli mieleeni:
Minkälaisten seikkojen olet huomannut yksinollessasi lisäävän turvallisuudentunnettasi? Eri jutut toimii eri ihmisillä. Voisiko se olla kynttilänvalo? Jonkun naistenlehden lukeminen? Käsityöt? - pääasia että löydät jonkun konstin, jolla saat oloasi itse, omin avuin, muutettua turvallisemmaksi.

Entä miten voisit hakeutua yksinoloon silloinkin kun ei ole pakko? Voisiko se lisätä turvallisuudentunnettasi, että et koe yksin olemista 'jättämisenä' yksin, vaan että se olisi sinun oma valintasi. Voisitko joskus lähteä vaikka illalla kävelylle itseksesi tai jäädä kotiin vapaaehtoisesti vaikka voisitkin lähteä kentälle mukaan? Uskon, että tämä vahvistaisi itseluottamustasi ja omaa aikuista puoltasi. Voisit tutustua itseesi ja omaan turvallisuuteesi ilman hylätyksi tulemisen ja pakon kokemusta. Miltä kuulostaa?

Pelkoja voi myös keskustella ammattilaisten, esim. psykologien kanssa.

Turvallisuuden löytymistä toivotellen, diakoni meiju