Hei! Aluksi mietin kumpaan kirjotan tähän pelot ja jännitys vaiko yksinäisyyteen. Päädyin kumminkin tähän pelot ja jännitys osioon. Minulla on sellanen ongelma että pelkään jäädä iltaisin/öisin yksin kotiin. Olen täys ikänen ja tää saattaa kuulostaa hassulta mutta en voi sille tunteelle mitään. Asun mieheni kanssa. Olemme asuneet nyt 3 vuotta yhdessä mutta kokonaisuudessa ollemme seurustelleet reilu 6v. Muutin hänen luokseen eri paikkakunnalta. Kummallakaan ei tällä hetkellä oo töitä, mutta miehelläni on harrastus. Hän harrastaa lentokonekuvausta. Lentokentälle on jonkin verran matkaa eikä meillä ole autoa eikä kummallakaan ole ajokorttia. Hän yleensä menee pyörällä sinne. Minulla itelläni ei ole pyörää enkä tykkää oikein pyöräilemisestä. Välillä mieheni äiti tai veli vie meidät autolla kentälle ja silloin pääsen mukaan. Joskus illala saattaa tulla äkki lähtö kentälle ja silloin minua alkaa pelottaa enkä haluaisi jäädä yksin kotiin. Olen puhunut asiasta miehelle ja hän sanoo että ymmärtää minua mutta silti lähtee kentälle. Kun kävin töissä niin muutaman kerran tuli lentokenttä reissu just ennen nukkumaan menoa. Silloin meille tuli riita. Sanoin miehelleni että minulla on töitä ja hän ei ajattele minua. Sitten jäin itkemään. Minulla on vaikea nukahtaa jos mies ei ole vieressä. Epäilen että tähän yksin jäämis pelkoon on se syy kun muutin suoraan vanhempieni luota mieheni luokse enkä ole tottunut olemaan yksin. Yhtenä päivänä kävi tässä mieleen että pitäiskö mun muuttaa omilleni asumaan niin tottuisin ehkä siihen yksin olemiseen. Jos jollakin on tai on ollut tämä samanlainen ongelma niin ottaisin mielelläni neuvoja vastaan.
Yksin jäämisen pelko
Pimeän pelko
3329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on sama ongelma ja uskon että se johtuu täysin siitä että olen tottunut olemaan mieheni kanssa koko ajan. Olemme samassa työpaikassakin, mutta siellä näemme lähinnä ruokatauoilla. Jos mieheni lähtee johonkin harrastuksiinsa niin minusta on tympeää jäädä yksin kotiin. Yleensä avaan telkkarin seuraksi. Lemmikki auttaa myös ettei ole niin yksinäistä. Toivoisin että voisimme harrastaa jotain yhdessä mutta vielä ei ole sellaista lajia löytynyt. Itselläni ei ole juurikaan kavereita joiden kanssa lähteä harrastamaan tai ihan vaan oleskella. Jos onnistuisin hankkimaan ystäviä en olisi niin riippuvainen miehestäni enkä tuntisi itseäni niin yksinäiseksi. Nyt olen täysin hänen varassaan. Jos hän jättäisi minut, olisin aivan tyhjän päällä. Olisin aivan yksin tällä paikkakunnalla.
Minullakaan ei ole täällä paikkakunnalla missä asumme kuin 1 ystävä. Muut ystävät ja vanhemmat jäivät sinne mistä tulin. Tunnen oloni myös yksinäiseksi :(
Hei sinulle 'Pimeän pelko'
Yksin nukkumisen pelko voi olla monille muillekin tuttua. Ehkä se juontaa juurensa jollekin ihmislajimme alkuajoille, jolloin lauma toi turvaa esimerkiksi villipetoja vastaan. Tai ehkä sinun kohdallasi asia liittyy vaikkapa omaan lapsuuteesi. Pelkosi minun korviin kuulostaa jotenkin sitlä, että se voisi olla sisälläsi asuvan lapsen pelkoa, joka ei ole poistunut aikuiseksi kasvamisen myötä?
Olipa syy mikä tahansa, muista, että olet itse vastuussa pelkosi päihittämisestä. Vaikkaa sinusta voi tuntua julmalta, että mies lähtee harrastuksiinsa, se kuitenkin on tervettä erillisyyttä. Mies ei voi puolestasi tehdä sitä sisäistä psyykkistä työtä, joka sinulla tähän pelkoon liittyy. Miehen vastuulla ei ole, jos et pysty nukkumaan, vaan sinun täytyy itse ottaa asia käsittelyyn.
Muutamia asioita tuli mieleeni:
Minkälaisten seikkojen olet huomannut yksinollessasi lisäävän turvallisuudentunnettasi? Eri jutut toimii eri ihmisillä. Voisiko se olla kynttilänvalo? Jonkun naistenlehden lukeminen? Käsityöt? - pääasia että löydät jonkun konstin, jolla saat oloasi itse, omin avuin, muutettua turvallisemmaksi.
Entä miten voisit hakeutua yksinoloon silloinkin kun ei ole pakko? Voisiko se lisätä turvallisuudentunnettasi, että et koe yksin olemista 'jättämisenä' yksin, vaan että se olisi sinun oma valintasi. Voisitko joskus lähteä vaikka illalla kävelylle itseksesi tai jäädä kotiin vapaaehtoisesti vaikka voisitkin lähteä kentälle mukaan? Uskon, että tämä vahvistaisi itseluottamustasi ja omaa aikuista puoltasi. Voisit tutustua itseesi ja omaan turvallisuuteesi ilman hylätyksi tulemisen ja pakon kokemusta. Miltä kuulostaa?
Pelkoja voi myös keskustella ammattilaisten, esim. psykologien kanssa.
Turvallisuuden löytymistä toivotellen, diakoni meiju