IMinua oikeasti itkettää tämä koulujärjestelmä. Olen nyt pitänyt välivuosia sen jälkeen kun lukion paperit sain käteeni keväällä 2012.
Kirjoitin MMCCC ja ka. 7.5... Olen ehtinyt opiskella puoli vuotta lähihotaja opintoja ja nyt olen opiskellut vuoden avoimessa AMK:ssa opintopolkuopiskelijana sairaanhoitajan linjalle. Melko toivottomalta näyttää. Välillä tovon etten seuraavana aamuna enää heräisi, niin paljon tämä opisskelijapaikattomuus ja työttömyys stressaa. Tuntuu että elämä vain valuu ohitse kun muut kiitävät kohti omia ammattejaan.
Miksi sosiaali- ja terveysalalle ei voi olla suurimpana pääsyvaatimuksena motivoituneisuus alalle? Olen opiskellut nyt vuoden avoimen AMK:n opintopolussa (opiskelen muun luokan mukana normaalisti) ja olen pärjännyt ihan yhtä hyvin kuin muutkin. Ja miksi en pääse kouluun; koska en pärjää oppimisen valmiutta testaavissa testeissä pääsykokeessa. Ihan kukkelista! Mitä järkeä siinä on että jotkut ihmiset jäävät lukion jälkeen välivuosi kierteeseen vaikka halua ja tahtoa löytyisi? Itse ainakin koen että yritän pääsyokeissa kaikkeni enkä tiedä mikä menee pieleen... No, ehkä minun pitää tehdä pääsykoe niin monta kertaa että muistan sen jo ulkoa.
Onko muita välivuosista katkeroituneita?
Kirjoitin MMCCC ja ka. 7.5... Olen ehtinyt opiskella puoli vuotta lähihotaja opintoja ja nyt olen opiskellut vuoden avoimessa AMK:ssa opintopolkuopiskelijana sairaanhoitajan linjalle. Melko toivottomalta näyttää. Välillä tovon etten seuraavana aamuna enää heräisi, niin paljon tämä opisskelijapaikattomuus ja työttömyys stressaa. Tuntuu että elämä vain valuu ohitse kun muut kiitävät kohti omia ammattejaan.
Miksi sosiaali- ja terveysalalle ei voi olla suurimpana pääsyvaatimuksena motivoituneisuus alalle? Olen opiskellut nyt vuoden avoimen AMK:n opintopolussa (opiskelen muun luokan mukana normaalisti) ja olen pärjännyt ihan yhtä hyvin kuin muutkin. Ja miksi en pääse kouluun; koska en pärjää oppimisen valmiutta testaavissa testeissä pääsykokeessa. Ihan kukkelista! Mitä järkeä siinä on että jotkut ihmiset jäävät lukion jälkeen välivuosi kierteeseen vaikka halua ja tahtoa löytyisi? Itse ainakin koen että yritän pääsyokeissa kaikkeni enkä tiedä mikä menee pieleen... No, ehkä minun pitää tehdä pääsykoe niin monta kertaa että muistan sen jo ulkoa.
Onko muita välivuosista katkeroituneita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pystyn samaistumaan. Kirjoitin itse ylioppilaaksi keväällä 2011. Ovet opiskelupaikkoihin eivät auenneet ensiyrittämällä, mutta siinä vaiheessa se ei vielä haitannut. Opiskelin vuoden kansanopistossa ja uskoin, että pääsisin toisella yrittämällä sisään johonkin korkeakouluun. Karu todellisuus iski vasten kasvoja, kun toisella yrittämällä valintakokeet menivät jopa huonommin, kuin ensimmäisellä.
Välivuosi toimettomana oli masentava. Kaikki tutut olivat päässeet opiskelemaan. Minä loisin vanhempien nurkissa. Olin työkokeiluissa ja valmistauduin pääsykokeisiin. Tilanne tuntui toivottomalta. Tuttu tunne tuo, ettei haluaisi enää herätä aamulla. Minusta tuntui, että muut jatkoivat elämäänsä eteenpäin, kun taas omani ei ollut vielä edes alkanut.
Pääsin korkeakouluun kolmannella hakukerralla. Hyvä niin, koska en olisi ottanut kolmatta välivuotta kovin kevyesti..
En voi sanoa muuta, kuin tsemppiä. Toivotaan, että ensi kerralla onnistaa.