Vanhemmat ja homous

Mulla sama!! Odotan niin et pääsisin vaikka usaan asuu nii voi si vapaasti olla mikä on...ku tääl jos tulis kaapista ni kaikki olis heti vainoomas ja hylkäämäs.

tulevaisuutta odottava kirjoitti:

Mulla sama!! Odotan niin et pääsisin vaikka usaan asuu nii voi si vapaasti olla mikä on...ku tääl jos tulis kaapista ni kaikki olis heti vainoomas ja hylkäämäs.

jep! oon onneks ajatellu mennä lukion jälkeen ruotsiin opiskelemaan joku 3 vuotta niin pääsee kumminkin vähän pois ja ehkä olla paremmin itsensä! Tukholmast sitten olis kivaa mennä johonkin usaan asumaan! mut ekaks opeteltava paremmaks enkus et varmasti pärjää! ja en nyt VAAN homouden takia haluu ulkomaille vaan ihan omasta tahdosta aina oon ollu halukas muuttaa pois suomesta! :)

gay1 kirjoitti:

jep! oon onneks ajatellu mennä lukion jälkeen ruotsiin opiskelemaan joku 3 vuotta niin pääsee kumminkin vähän pois ja ehkä olla paremmin itsensä! Tukholmast sitten olis kivaa mennä johonkin usaan asumaan! mut ekaks opeteltava paremmaks enkus et varmasti pärjää! ja en nyt VAAN homouden takia haluu ulkomaille vaan ihan omasta tahdosta aina oon ollu halukas muuttaa pois suomesta! :)

Lue lisää

Ei itseään pakoon pääse, vaikka muuttais Timbuktuun. Uskokaa, olen kokeillut, vaikka en nyt iha Timbuktussa. Mutta Kaliforniassa, Saksassa, Belgiassa, Tampereella. Aina lopulta samat kivet reessä :(

Ei kannata paeta kirjoitti:

Ei itseään pakoon pääse, vaikka muuttais Timbuktuun. Uskokaa, olen kokeillut, vaikka en nyt iha Timbuktussa. Mutta Kaliforniassa, Saksassa, Belgiassa, Tampereella. Aina lopulta samat kivet reessä :(

Lue lisää

No mutta mieti ny itekki että ohan se helpompaa tulla kaapist jossai muual ku omas kotikaupungis/maassa koska jossai ollaa tosi avoimia homoja kohtaa ja sitte ku tuut takasi tänne voit vaa sanoo et joo oon homo ja si voit muuttaa takasi sinne johki ja kukaa ei voi sua enää estää et mitä teet ja keiden kaa

gay1 kirjoitti:

jep! oon onneks ajatellu mennä lukion jälkeen ruotsiin opiskelemaan joku 3 vuotta niin pääsee kumminkin vähän pois ja ehkä olla paremmin itsensä! Tukholmast sitten olis kivaa mennä johonkin usaan asumaan! mut ekaks opeteltava paremmaks enkus et varmasti pärjää! ja en nyt VAAN homouden takia haluu ulkomaille vaan ihan omasta tahdosta aina oon ollu halukas muuttaa pois suomesta! :)

Lue lisää

Ulkomaat tarjoavat paljon hyviä mahdollisuuksia. Iloisella mielellä löydät ystävällisiä ja hyviä ihmisiä kaikkialta. Meitä homoja on myös joka puolella ja paljon. Sopivalla hetkellä me myös vedämme yhtä köyttä ja saat apua. Voit myös aina tulla takaisin. Suomestakin löytää tuhat ja yksi soppea, joissa vanhempasi eivät luuraa ja voit hyvin.

Lihaskimppu kirjoitti:

Ulkomaat tarjoavat paljon hyviä mahdollisuuksia. Iloisella mielellä löydät ystävällisiä ja hyviä ihmisiä kaikkialta. Meitä homoja on myös joka puolella ja paljon. Sopivalla hetkellä me myös vedämme yhtä köyttä ja saat apua. Voit myös aina tulla takaisin. Suomestakin löytää tuhat ja yksi soppea, joissa vanhempasi eivät luuraa ja voit hyvin.

Lue lisää

Sie voisit vähä vedellä miun "köyttä" kans. ;))

ja mitäs se sun persettäs raapii niin että oli pakko tulla tänne sanoo??

No jos siskoni koneelta löytäisin alastomia naisia niin voisin ajatella että vartailee kauniita kroppia tai jotain muuta kauneus niksejä. Ja olen ennen joskus näyttänyt ihan poika kuvia missä vaikka pojalla paita poissa äidille koska niillä on ollut kuvassa hienot hiukset ja tallennellut sellasia koska itse halunnut samanlaiset hiukset ja sitten myöhemmin tulostanut kuvan ja ottanut mukaan parturiin joten jos alkaa viellä kysellä niin voin hyvin sanoa varmaan että "katoin hius malleja" Voinhan myös sanoa jotain että kattelin erillaisia miesten kroppia että itekki haluisin noin hyvän kropan koska kummikin käyn salilla koska haaveena olisi kunnon kroppa. Ja en todellakaan halua ajatella että äiti tai ketään muu tietäisi siitä! :)

gay1 kirjoitti:

No jos siskoni koneelta löytäisin alastomia naisia niin voisin ajatella että vartailee kauniita kroppia tai jotain muuta kauneus niksejä. Ja olen ennen joskus näyttänyt ihan poika kuvia missä vaikka pojalla paita poissa äidille koska niillä on ollut kuvassa hienot hiukset ja tallennellut sellasia koska itse halunnut samanlaiset hiukset ja sitten myöhemmin tulostanut kuvan ja ottanut mukaan parturiin joten jos alkaa viellä kysellä niin voin hyvin sanoa varmaan että "katoin hius malleja" Voinhan myös sanoa jotain että kattelin erillaisia miesten kroppia että itekki haluisin noin hyvän kropan koska kummikin käyn salilla koska haaveena olisi kunnon kroppa. Ja en todellakaan halua ajatella että äiti tai ketään muu tietäisi siitä! :)

Lue lisää

No oliko ne "hiusmallit" pukeissa vai alasti ja kenties kaljuja? En kyllä tajua miten kukaan jättää koneen auki tai ilman salasanaa. Itsellä paljon muitakin suojauksia vaikka asun yksin.

heh hee kirjoitti:

No oliko ne "hiusmallit" pukeissa vai alasti ja kenties kaljuja? En kyllä tajua miten kukaan jättää koneen auki tai ilman salasanaa. Itsellä paljon muitakin suojauksia vaikka asun yksin.

Lue lisää

Oli ihan hiukset jos kerran HIUSmalljea katselin ja oli siinä poikia alasti tai boxereissa ja sitten myös sellaisia missä vaatteet päällä. En koskaan edes sammuta konetta vaan jätän aina auki, eikä salasanaa kylläkään ole eikä koskaan ollut mutta nytten voisi kyllä sitte laittaa varmuuden vuoksi :)

Kiitos! onhan se näin, mutta ei minusta kumpakaan vanhemmistani tarvitse koskaan tietää sillä en muutenkaan ole niin hirmu läheinen enään heidän kanssa miten ennen pienenä olin ja kunhan ikää tulee lisää haluan muuttaa ulkomaille. Ja kun muuttaa ulkomaille niin silloinhan en olisi enään melkeen yhtään vanhempien kanssa tekemisissä :)

gay1 kirjoitti:

Kiitos! onhan se näin, mutta ei minusta kumpakaan vanhemmistani tarvitse koskaan tietää sillä en muutenkaan ole niin hirmu läheinen enään heidän kanssa miten ennen pienenä olin ja kunhan ikää tulee lisää haluan muuttaa ulkomaille. Ja kun muuttaa ulkomaille niin silloinhan en olisi enään melkeen yhtään vanhempien kanssa tekemisissä :)

Lue lisää

Juuri näin on. Minäkin kotoa muutettuani katkaisin kerrasta välit poikki molempiin. Olivat sen verran huonosti kohdelleet minua kun saivat tietää homoudestani 15-vuotiaana. 16-vuotiaana sitten häivyin kotoa, menin ammattikouluun ja muutin opiskelija-asuntolaan. Tein töitä koko opiskeluajan joten ei tarvinnut olla kotiin yhteydessä rahankaan takia. Nyt 23-vuotiaana alan vihdoin olla sinut homouteni kanssa, kiitos hyvän poikaystävän. Sanoisin että tärkeämpää on hyvä poikaystävä kuin hyvät välit vanhempiin.

Zivmeisel kirjoitti:

Juuri näin on. Minäkin kotoa muutettuani katkaisin kerrasta välit poikki molempiin. Olivat sen verran huonosti kohdelleet minua kun saivat tietää homoudestani 15-vuotiaana. 16-vuotiaana sitten häivyin kotoa, menin ammattikouluun ja muutin opiskelija-asuntolaan. Tein töitä koko opiskeluajan joten ei tarvinnut olla kotiin yhteydessä rahankaan takia. Nyt 23-vuotiaana alan vihdoin olla sinut homouteni kanssa, kiitos hyvän poikaystävän. Sanoisin että tärkeämpää on hyvä poikaystävä kuin hyvät välit vanhempiin.

Lue lisää

Niin onhan vanhemmat minulle tärkeet mutta on poikaystävä tärkeempi! En kyllä ole ajatellut laittaa ihan välit poikki kumminkaan toivottavasti koskaan mutta että muutan vaan pois ja olen ehkä joskus parisen kertaa vuodessa yhteyksissä että tietää että ollaan elossa ja eivät tarvii tietää muuta elmästäni sen enempää kenen kanssa seurustelen ja että olen homo, mutta voihan olla niin jos olen väleissä vanhempien kanssa vaikka asuisinkin ulkomailla niin vaatisivat tietää mitä teen ja missä elän. Joten onkai yksi vaihotoehto sitten katkaista kerrasta välit poikki, mutta toivottavasti jotenkin pystyisi selviä siitä ilman sen suurempia välien rikkomisia. Tämä "Sanoisin että tärkeämpää on hyvä poikaystävä kuin hyvät välit vanhempiin" niin olen täysin samaa mieltä siitä mutta olisi kumminkin ihan kivaa jos voisi olla jonkulaisissa väleissä myös vanhempien kanssa.Tosi kiva myös että alat olemaan sinut homoutsei kanssa! :)

"Kyllä äidit hyväksyvät lapsensa yleensä ehdoitta..."

Niin. Vaikka olenkin 80-luvun lopussa syntynyt, niin minulle sattui asiaan raivoisan kieltävästi suhtautuva äiti, joka ei ollut edes uskovainen. Ala-asteen loppupuolella tuli tietysti myös kuultua luokkatovereiden suusta ne perinteiset inhontäyteiset "hyi vittu homot on sairaita, ne pitäis tappaa" -jutut. Eivät kakarat kaiketi osanneet epäillä yhden kavereistaankin olevan moinen vastenmielinen epäihminen.

Arvatkaa, kuvittelinko itsekin olevani hetero ja kuitenkin jollain tavalla viallinen yli parikymppiseksi asti? Yliopistovuodetkin ehtivät kulumaan yksinäisen, alakuloisen ja epätoivontäyteisen alisuoriutumisen merkeissä. Vastoin vanhempieni tiedonantoja, tytöt eivät alkaneetkaan kiinnostaa hieman vanhennuttuani. Tiesin sen kyllä itse ennalta, mutta vastaan sanominen meni kuuroille korville. He pitivät minua vain hieman lapsellisena, vaikka olin aina vakava ja tahkosin läpi koulu-urani olemattomalla pänttäämisellä joko kiitettäviä tai erinomaisia arvosanoja.

Nuoruusvuoteni menivät vessasta alas, enkä yrityksistäni huolimatta saanut auttaa itseäni. Ympäristö torjui.

"Se, mikä äitiä saattaa lapsen homoudessa/lesboudessa ehkä eniten järkyttää voi olla pohjimmiltaan tosi äitimäinen juttu: äiti ajattelee, että nyt sitten kaatuivat haaveet lapsenlapsesta"

Vaikka olenkin saanut osakseni vielä tylympää suhtautumista, tai kenties juuri sen takia, tuokin kuulostaa korvaani vastenmielisen omahyväiseltä. Onko lapsi äitinsä jatke, joka muovautuu tarvittaessa millä tahansa tavoin hänen tahtonsa mukaiseksi? Suomessa tunnutaan ällistyttävän usein _käytännössä_ ajateltavan, että lapsi olisi jokin lemmikkieläimen kaltainen tanssiva apina, jota voi ja pitääkin perusteetta dominoida milloin minkin mielenoikun mukaisesti. Järkeviksi itsensä korottavilla ei välttämättä ole touhussaan järjen hiventäkään.

Mitä jos noppaonni soisi äidille vaikkapa vaikeasti kehitysvammaisen lapsen? Haaveet lapsenlapsesta saisivat kadota aivan samoin kuin homonkin tapauksessa. Olisiko asia silloin jotenkin helpompi hyväksyä? Jos olisi, niin miksi? Eikö mikään muka riitä?

En ole vielä kolmeakymmentä, mutta olen tähän ikään mennessä työskennellyt maa- ja metsätalouden parissa sekä suurteollisuudessa. Koulutukseni on matemaattis-luonnontieteellinen yliopistotutkinto.

Poikax__ kirjoitti:

"Kyllä äidit hyväksyvät lapsensa yleensä ehdoitta..."

Niin. Vaikka olenkin 80-luvun lopussa syntynyt, niin minulle sattui asiaan raivoisan kieltävästi suhtautuva äiti, joka ei ollut edes uskovainen. Ala-asteen loppupuolella tuli tietysti myös kuultua luokkatovereiden suusta ne perinteiset inhontäyteiset "hyi vittu homot on sairaita, ne pitäis tappaa" -jutut. Eivät kakarat kaiketi osanneet epäillä yhden kavereistaankin olevan moinen vastenmielinen epäihminen.

Arvatkaa, kuvittelinko itsekin olevani hetero ja kuitenkin jollain tavalla viallinen yli parikymppiseksi asti? Yliopistovuodetkin ehtivät kulumaan yksinäisen, alakuloisen ja epätoivontäyteisen alisuoriutumisen merkeissä. Vastoin vanhempieni tiedonantoja, tytöt eivät alkaneetkaan kiinnostaa hieman vanhennuttuani. Tiesin sen kyllä itse ennalta, mutta vastaan sanominen meni kuuroille korville. He pitivät minua vain hieman lapsellisena, vaikka olin aina vakava ja tahkosin läpi koulu-urani olemattomalla pänttäämisellä joko kiitettäviä tai erinomaisia arvosanoja.

Nuoruusvuoteni menivät vessasta alas, enkä yrityksistäni huolimatta saanut auttaa itseäni. Ympäristö torjui.

"Se, mikä äitiä saattaa lapsen homoudessa/lesboudessa ehkä eniten järkyttää voi olla pohjimmiltaan tosi äitimäinen juttu: äiti ajattelee, että nyt sitten kaatuivat haaveet lapsenlapsesta"

Vaikka olenkin saanut osakseni vielä tylympää suhtautumista, tai kenties juuri sen takia, tuokin kuulostaa korvaani vastenmielisen omahyväiseltä. Onko lapsi äitinsä jatke, joka muovautuu tarvittaessa millä tahansa tavoin hänen tahtonsa mukaiseksi? Suomessa tunnutaan ällistyttävän usein _käytännössä_ ajateltavan, että lapsi olisi jokin lemmikkieläimen kaltainen tanssiva apina, jota voi ja pitääkin perusteetta dominoida milloin minkin mielenoikun mukaisesti. Järkeviksi itsensä korottavilla ei välttämättä ole touhussaan järjen hiventäkään.

Mitä jos noppaonni soisi äidille vaikkapa vaikeasti kehitysvammaisen lapsen? Haaveet lapsenlapsesta saisivat kadota aivan samoin kuin homonkin tapauksessa. Olisiko asia silloin jotenkin helpompi hyväksyä? Jos olisi, niin miksi? Eikö mikään muka riitä?

En ole vielä kolmeakymmentä, mutta olen tähän ikään mennessä työskennellyt maa- ja metsätalouden parissa sekä suurteollisuudessa. Koulutukseni on matemaattis-luonnontieteellinen yliopistotutkinto.

Lue lisää

Suosittelen aloittamaan oman elämän ja hankkimaan kainaloon poikaystävän. Jos kerran teinivuodet ja nuoruus on mennyt hukkaan ei kannata menettää sitä nuorta aikuisuuttakin.

Itse tulin rytinällä kaapista 26-vuotiaana kun tapasin nykyisen poikaystäväni. Olemme asuneet yhdessä siitä lähtien... ja elän viimein sitä elämää jossa en tunne itseäni ulkopuoliseksi ja vialliseksi. Olen viimeinkin tyytyväinen ja onnellinen.

mies__81 kirjoitti:

Suosittelen aloittamaan oman elämän ja hankkimaan kainaloon poikaystävän. Jos kerran teinivuodet ja nuoruus on mennyt hukkaan ei kannata menettää sitä nuorta aikuisuuttakin.

Itse tulin rytinällä kaapista 26-vuotiaana kun tapasin nykyisen poikaystäväni. Olemme asuneet yhdessä siitä lähtien... ja elän viimein sitä elämää jossa en tunne itseäni ulkopuoliseksi ja vialliseksi. Olen viimeinkin tyytyväinen ja onnellinen.

Lue lisää

Jäi tietysti sanomatta että täsmälleen samanlainen tapaus olet kuin minäkin olin, helppoa koulua myöden. Luonnontieteistä FM-tutkinto. Juuri koskaan ei tarvinnut tentteihin lukea, kuuntelemalla hyvät arvosanat.

Ja tosiaan tuohon 26v ikään asti olin 'hetero' jolla vain ei sattunut koskaan olemaan tyttöystävää. Vanhemmille en kertonut mitään ennenkuin olin jo muuttanut poikaystävän kanssa yhteen.

mies__81 kirjoitti:

Jäi tietysti sanomatta että täsmälleen samanlainen tapaus olet kuin minäkin olin, helppoa koulua myöden. Luonnontieteistä FM-tutkinto. Juuri koskaan ei tarvinnut tentteihin lukea, kuuntelemalla hyvät arvosanat.

Ja tosiaan tuohon 26v ikään asti olin 'hetero' jolla vain ei sattunut koskaan olemaan tyttöystävää. Vanhemmille en kertonut mitään ennenkuin olin jo muuttanut poikaystävän kanssa yhteen.

Lue lisää

Pakko kysyä, että miten sun vanhemmat sitten lopulta suhtautuivat asiaan?
Entä aavistivatko ne jotain aikaisemmin?

Kysyn vain ihan mielenkiinnosta kun itsekin olen FM luonnontieteistä.
Ikää on jo kohta 28v ja vieläkin olen "hetero" muiden silmissä...

"...ja varsinkin jos tulisi lapsia..."

Eikös aiheen nimi ollut "Vanhemmat ja homous"? En oikein ymmärrä, miten lapsilla jossittelu liittyy tähän asiaan. Jos pieni lapsi on homo, hänestä tulee homo. Homo on homo, piste.

Jos on koko ikänsä toivonut, ettei olisi syntynytkään, mutta siitä huolimatta suoriutunut oman neuvokkuutensa turvin vanhempiaan paremmin (ja vanhemmistaan huolimatta), niin mistäköhän sen arvostuksen olisi sitten aikanaan yhtäkkiä tarkoitus pulpahtaa?

Perinteiseen suomalaiseen robottikulttuuriin on kuulunut kieltää itseltään kaikki inhimillisellä tavalla hyvä ja uskotella kärsivän kangistuvaisuuden olevan mittari sivistyneelle hyveellisyydelle. Suurimpaan turhaan ja kurjaan pidättäytyväisyyteen itsensä ruoskinut on mukamas suurin sankari, jonka uhrausta näkyvän onnelliset eivät ymmärrä kunnioittaa "vittumaisen hilpeällä olemisellaan". Monet tuntuvat yhä kuvittelevan, että paljon kärsinyt toivoo automaattisesti muidenkin kärsivän, ja että se on ihan suotavaakin, jos tuo paljon kärsinyt on ollut taitava ja ahkera ihminen. Voiko olla tämän takaperoisempaa typeryyttä?

Iso osa sisällissodan nähdeistä kirjailijoista tuntui halunneen välittää sanoman siitä, että kurjuus ei jalosta. Iso osa heitä nykyaikana selkeästi imitoivista ei näy lainkaan kiinnittäneen kyseiseen viestiin huomiota. Sen sijaan he vaikuttavat oikein toivovan elävänsä samanlaisessa todellisessa olosuhteiden aiheuttamassa ahdingossa. Pimeydessä on kaiketi helppo loistaa...

Halveksuva vaatimus kirjoitti:

"...ja varsinkin jos tulisi lapsia..."

Eikös aiheen nimi ollut "Vanhemmat ja homous"? En oikein ymmärrä, miten lapsilla jossittelu liittyy tähän asiaan. Jos pieni lapsi on homo, hänestä tulee homo. Homo on homo, piste.

Jos on koko ikänsä toivonut, ettei olisi syntynytkään, mutta siitä huolimatta suoriutunut oman neuvokkuutensa turvin vanhempiaan paremmin (ja vanhemmistaan huolimatta), niin mistäköhän sen arvostuksen olisi sitten aikanaan yhtäkkiä tarkoitus pulpahtaa?

Perinteiseen suomalaiseen robottikulttuuriin on kuulunut kieltää itseltään kaikki inhimillisellä tavalla hyvä ja uskotella kärsivän kangistuvaisuuden olevan mittari sivistyneelle hyveellisyydelle. Suurimpaan turhaan ja kurjaan pidättäytyväisyyteen itsensä ruoskinut on mukamas suurin sankari, jonka uhrausta näkyvän onnelliset eivät ymmärrä kunnioittaa "vittumaisen hilpeällä olemisellaan". Monet tuntuvat yhä kuvittelevan, että paljon kärsinyt toivoo automaattisesti muidenkin kärsivän, ja että se on ihan suotavaakin, jos tuo paljon kärsinyt on ollut taitava ja ahkera ihminen. Voiko olla tämän takaperoisempaa typeryyttä?

Iso osa sisällissodan nähdeistä kirjailijoista tuntui halunneen välittää sanoman siitä, että kurjuus ei jalosta. Iso osa heitä nykyaikana selkeästi imitoivista ei näy lainkaan kiinnittäneen kyseiseen viestiin huomiota. Sen sijaan he vaikuttavat oikein toivovan elävänsä samanlaisessa todellisessa olosuhteiden aiheuttamassa ahdingossa. Pimeydessä on kaiketi helppo loistaa...

Lue lisää

Kyllä siittä 'pienestä lapsesta' voi aivan yhtä hyvin tulla hetero kuin homokin, siihen vaikuttavia tekijöitä on useita miten (seksuaalinen) identiteetti muodostuu. Ja ihmisen identiteettihän kehittyy ainakin 25v ikäiseksi asti.Tosin kaikkihan eivät koskaan aikuistu eli ota vastuuta itsestään ja muista eivätkä löydä tarkoitusta elämälleen.

kala86 kirjoitti:

Kyllä siittä 'pienestä lapsesta' voi aivan yhtä hyvin tulla hetero kuin homokin, siihen vaikuttavia tekijöitä on useita miten (seksuaalinen) identiteetti muodostuu. Ja ihmisen identiteettihän kehittyy ainakin 25v ikäiseksi asti.Tosin kaikkihan eivät koskaan aikuistu eli ota vastuuta itsestään ja muista eivätkä löydä tarkoitusta elämälleen.

Lue lisää

" Kyllä siittä 'pienestä lapsesta' voi aivan yhtä hyvin tulla hetero kuin homokin, siihen vaikuttavia tekijöitä on useita miten (seksuaalinen) identiteetti muodostuu."

Olet toki oikeassa, kun tarkastellaan kokonaisia ihmisryhmiä. Minä puhunkin omasta puolestani, eli itse itseäni yksilönä edustaen. Tällaiset asiat ovat kuitenkin yksilökohtaisia ja ensisijaisesti suoraan ainoastaan yksilön itsensä elämänlaatuun vaikuttavia.

On siis annettava yksittäisesimerkki, ja puhuttava yksilöstä, jolla on yksi kokonainen henkilöhistoriansa. Ihmiset eivät ole jotain yhtenäistä ja massamaista valtamerta, jonka hyvinvoinnin kannalta vain kulloinkin käsillä oleva hetki on merkityksellinen. Joka niin uskoo, ei ole kohdannut elämässään kovinkaan kummoisia vaikeuksia.

Halusin kirjoittaa kuten kirjoitin, koska minä olin vahvasti sellainen kuin olin jo ihan pienenä vesselinä. Vanhempani "huomasivat tilanteen vakavuuden" ja ryhtyivät järjestelmällisesti "oikaisemaan" asiaa ronskistamalla kasvatusmetodejaan. Pääsyäni kaikkeen hempeään ja yleisinhimillisesti positiiviseen pyrittiin rajoittamaan lain sallimissa puitteissa, ja keskusteluni sekä aktiviteettini muiden ihmisten kanssa pidettiin kasvatustarkoitukseen tähdäten räväkän lyhyinä.

Vanhempani ovat jälkikäteen itse kertoneet tällaisesta tietoisesta pyrkimyksestä. He selittivät ajatelleensa, että olin liian pehmo lapsi, ja että luonteeni kehittyisi miehekkäällä tavalla johtajaotteisemmaksi vähän karskimmissa olosuhteissa. Häpeä oli suuri, kun poika ei vielä parikymppisenäkään vaikuttanut olevan kiinnostunut tytöistä. Seuraava johtopäätös oli, että minusta ei koskaan tule mitään, varsinkaan kunnon miestä.

Mahdottomuuksiin pyrkivä sekoilu ei toimi, vaan toteutuessaan pilaa paljon siten, että sotkua on vaikea siivota. Kaikenlaiset "eheytymiseen" ja kausittaiseen vaihteluun uskovat muka-homot eivät mielestäni ole ehtaa tavaraa, vaan puhuvat vahinkoa aiheuttaen jostain, josta vain kuvittelevat tietävänsä.

Mitä aikuistumiseen tulee, niin töissä käyn.

Merimies vastaa kirjoitti:

" Kyllä siittä 'pienestä lapsesta' voi aivan yhtä hyvin tulla hetero kuin homokin, siihen vaikuttavia tekijöitä on useita miten (seksuaalinen) identiteetti muodostuu."

Olet toki oikeassa, kun tarkastellaan kokonaisia ihmisryhmiä. Minä puhunkin omasta puolestani, eli itse itseäni yksilönä edustaen. Tällaiset asiat ovat kuitenkin yksilökohtaisia ja ensisijaisesti suoraan ainoastaan yksilön itsensä elämänlaatuun vaikuttavia.

On siis annettava yksittäisesimerkki, ja puhuttava yksilöstä, jolla on yksi kokonainen henkilöhistoriansa. Ihmiset eivät ole jotain yhtenäistä ja massamaista valtamerta, jonka hyvinvoinnin kannalta vain kulloinkin käsillä oleva hetki on merkityksellinen. Joka niin uskoo, ei ole kohdannut elämässään kovinkaan kummoisia vaikeuksia.

Halusin kirjoittaa kuten kirjoitin, koska minä olin vahvasti sellainen kuin olin jo ihan pienenä vesselinä. Vanhempani "huomasivat tilanteen vakavuuden" ja ryhtyivät järjestelmällisesti "oikaisemaan" asiaa ronskistamalla kasvatusmetodejaan. Pääsyäni kaikkeen hempeään ja yleisinhimillisesti positiiviseen pyrittiin rajoittamaan lain sallimissa puitteissa, ja keskusteluni sekä aktiviteettini muiden ihmisten kanssa pidettiin kasvatustarkoitukseen tähdäten räväkän lyhyinä.

Vanhempani ovat jälkikäteen itse kertoneet tällaisesta tietoisesta pyrkimyksestä. He selittivät ajatelleensa, että olin liian pehmo lapsi, ja että luonteeni kehittyisi miehekkäällä tavalla johtajaotteisemmaksi vähän karskimmissa olosuhteissa. Häpeä oli suuri, kun poika ei vielä parikymppisenäkään vaikuttanut olevan kiinnostunut tytöistä. Seuraava johtopäätös oli, että minusta ei koskaan tule mitään, varsinkaan kunnon miestä.

Mahdottomuuksiin pyrkivä sekoilu ei toimi, vaan toteutuessaan pilaa paljon siten, että sotkua on vaikea siivota. Kaikenlaiset "eheytymiseen" ja kausittaiseen vaihteluun uskovat muka-homot eivät mielestäni ole ehtaa tavaraa, vaan puhuvat vahinkoa aiheuttaen jostain, josta vain kuvittelevat tietävänsä.

Mitä aikuistumiseen tulee, niin töissä käyn.

Lue lisää

Homojakin on erilaisia vaikka yhdistäviä piirteitä voidaankin löytää enemmän kuin heteroista. Itse määrittelen itseni homoksi (jota kukaan muu ei voi tehdä!) ja myös mieheni ja exäni ovat samaa mieltä (molemmat töissäkäyviä kansalaisia).

Tosi kiva kuulla! mutta joka tapauksessa haluaisin muuttaa ulkomaille vaikka sitten en homouden takia vaan ihan sen takia koska olen aina halunnut :)

gay1 kirjoitti:

Tosi kiva kuulla! mutta joka tapauksessa haluaisin muuttaa ulkomaille vaikka sitten en homouden takia vaan ihan sen takia koska olen aina halunnut :)

Kun miettii, niin ehkäpä olet salaa jopa iloinen siitä että kuvat jäivät esille - ne antavat ajattelemisen aihetta vanhemmillesi. Nykyvanhemmat kylläkin jo kaikki tietävät että homoja on, pitää vaan hyväksyä heidän reaktionsa asiaan. Vanhemmilla on myös oikeus mielipiteisiinsä ja toisaalta sinun elämäsi on sinun elämäsi. Homojen oikeuksia ja homojen julkisuuskuvaa voivat edistää vain fiksut homot, ja heitä on onneksi koko ajan enemmän. Tsemppiä oman elämäsi pähkäilyyn ja järjestelyyn!

Sama minulla, tuli viime vuoden syksynä (2013) kaapista ulos 14-vuotiaana poikana ihan julkisesti omalla ask.fm sivustollani josta sitten koko kaupungin minunikäiset, nuoremmat ja vanhemmat saivat tietää. Ei ole minua haitannut vaan pikemminkin parantanut koska tunnen itseni todella hyväksi ja onnistuneeksi ihmiseksi kun tein tämän tempauksen jo näin nuorena. Kavereita on enemmän ja olen sosiaalisempi ja poikaystäväkin on. Asiat paremmin kuin monella muulla.