Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa reilun vuoden ja yhdessä olemme asuneet nyt noin puoli vuotta. Kaikki on mennyt tosi kivasti lukuunottamatta yhtä juttua. Nimittäin hankimme koiran noin kuukausi sitten.
Aluksi koiran kanssa sujui leppoisasti, mutta nyt olen huomannut tyttiksessäni omistavia piirteitä. Hän haluaa ehdottamasti antaa koiralle kaikki herkut eikä anna minun antaa sille mitään. Esim. Luuta tai makupaloja. Yksi päivä kun yritin silittää koiraa, kun se oli tyttikseni sylissä, hän huusi: ÄLÄ ota sitä!! Ja veti koiraa lähemmäs itseään.
Mikä neuvoksi? Haluaisin leikkiä koiran kanssa ja silitellä sitä, mutta ainoastaan kun tyttis on poissa, voin osoittaa koiralle hellyyttä. Heti jos löhestynkin koiraa, tyttis käy levottomaksi ja mulkoilee. En haluaisi luopua tyttiksestä tai koirasta, mutta tilanne alkaa olla sietämätön. En halua olla suhteemme kolmas pyörä.
Aluksi koiran kanssa sujui leppoisasti, mutta nyt olen huomannut tyttiksessäni omistavia piirteitä. Hän haluaa ehdottamasti antaa koiralle kaikki herkut eikä anna minun antaa sille mitään. Esim. Luuta tai makupaloja. Yksi päivä kun yritin silittää koiraa, kun se oli tyttikseni sylissä, hän huusi: ÄLÄ ota sitä!! Ja veti koiraa lähemmäs itseään.
Mikä neuvoksi? Haluaisin leikkiä koiran kanssa ja silitellä sitä, mutta ainoastaan kun tyttis on poissa, voin osoittaa koiralle hellyyttä. Heti jos löhestynkin koiraa, tyttis käy levottomaksi ja mulkoilee. En haluaisi luopua tyttiksestä tai koirasta, mutta tilanne alkaa olla sietämätön. En halua olla suhteemme kolmas pyörä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kun oot jutellut tyttiksesin kanssa tästä ongelmasta, mitä hän on sanonut syyksi ettei halua sun osallistuvan koiran hoitamiseen/hellimseen?
Ai kauhee, tommonen tuntuu varmaan susta kurjalta :( En itse pystyisi olemaan ihmisen kanssa joka ei halua jakaa asioita minun kanssani. Sillon kun otitte koiran, sovitteko että se on yhteinen ja ootteko maksaneet sen menot puoliksi? Jos se koira on yhteiseksi otettu niin kyllä sulla on sillon yhtäläillä oikeus osallistua sen hoitamiseen. Yritä puhua tyttöystävällesi ja katso miten hän reagoi siihen. Kerro suoraan miltä susta tuntuu.
Joo, mä vähän luulen, että tyttöystäväsi ei käyttäytymistään aivan itsekään tiedosta tai tunnista. Kun otat asian heti puheeksi, niin hän varmaan tajuaa itsekin, jos on käyttäytynyt koiran takia mustasukkaisesti ja pöljästi. Älä jää turhaan asiaa itseksesi märehtimään, ei ole sen kokoluokan juttu, että tarvitsis kauheesti miettiä, miten sanansa asettelee. Sanot vaan, millanen tunne sulle on tullut ja kerrot, että haluat nauttia koirasta myös.
Mutta ensimmäisenä mullekin tuli mieleen, että kumpi teistä on koirasta viimekädessä vastuussa, eli kumman nimiin koira on otettu? Tämä saattaa vaikuttaa myös tilanteeseen.
Vaikka koira olisi otettu vain toisen nimiin, niin se ei tarkoita sitä, etteikö koira käytännössä ole yhteinen, kun samassa taloudessa eletään. Yleensä kuitenkin kannattaa miettiä se ensisijainen omistaja jo ennen kuin koiran hankkii. Etenkin tuollaisessa tilanteessa, kun yhteinen asumishistoria on aika lyhyt.
Onko sun tyttöystävällä lääkitys? Ei kuulosta kovin normaalilta toiminnalta. :D
Jos ihan tosissaan älähtää, kuulostaa kuin pikkulapsi suuttuisi sen leluihin kajotessa.
Teidän rohkaisemana yritin tänään ottaa asian puheeksi. Sanoin, et musta tuntuu tosi kurjalta, kun en saa antaa sille herkkuja ja muistutin sitä siitä että sovittin kun koira tuli, että se on meidän yhteinen. Tyttis ei sanonu mitään vaan lähti ulos ovet paukkuen koiran kanssa.
Kirjotan tätä nyt ihan että mitäh?!!?
Tyttiksellä on ennenkin ollu koiria, mulla ei. Mietin että oonkohan onnistunu tekeen jotain väärin tässä? Koira on siis ihan aikuinen koira, otettu tyypiltä, joka tuli allergiseksi. Se osaa kaikki jutut jo, en tiiä voisinko ees pilata sitä. Vai voinko? Koira on tyttiksen nimissä, mutta sovittiin tosiaan että molemmat hoitaa ja ootin sen tuloa ihan innoissaan. Nyt vaan suututtaa ja haluan heittää sen elukan ikkunasta ulos. Tai tyttiksen. Prkl
sun tyttis on mustis koirasta, haluaa että se oppii rakastaman vain häntä ja tottelemaan vain häntä. Pentumaista käytöstä, ei koiralta vaan sun tyttikseltä.
Ovet paukkuen? Luulenpa että teidän suhteessa kaikki ei ole ihan niin auvoisasti kuin olette/olet luullut.
Kun hän sieltä palaa niin ystävällisesti kysyt että mistä kenkä nyt puristaa, älä yhtään syyttele vaan kysyt että miksi se lähti ovet paukkuen ja että haluat ymmärtää koko tämän tilanteen.
Jos se nostaa jonkun draamakohtauksen niin teidän kannattaa aloittaa puhuminen pienemmistä asioista ja oppia se kommunikointi toisillenne.
Minkä ikäinen sä olet? Tulee nyt vaan väistämättä mieleen että ikää vielä alle 20 ja menneillään nuoruuteen liittyvä epävarma lesbokokeilu...
Ehkä sulla on joskus aikuisena vielä rivarinpätkä, heteromies ja ikioma kultainen noutaja.
Nää on näitä. Eikä me tiedetä kuin vaan toisen osapuolen näkemys asiasta.
Ei tossa mistään koiran pilaamisesta ole kyse. Hän varmaan kokeneempana osaisi halutessaan esim. neuvoa sua antamaan herkut oikealla hetkellä, jos siitä kiikastaisi. Kyllä toi tosiaan ihan vain omistushalulta ja mustasukkaisuudelta kuulostaa. Kiinnostavaa olisi tietty kuulla, miksi hän kokee tarvetta olla lemmikistä mustasukkainen. Ajatteleeko tyttöystäväsi muissa asioissa sinun parastasi ja osaako hän olla iloinen puolestasi tilanteissa, jotka eivät suoranaisesti liity häneen?
Itsekin jäisin kyllä ihan rauhassa odottamaan selitystä ja sellaista myös edellyttäisin. Tyttöystäväsi ei taida olla hirveän hyvä kohtaamaan omia ikäviä puoliaan, kun kerran piti ihan paeta tilanteesta. Yritä tosiaan itse olla kärsivällinen, jottei huomio käänny pois itse asiasta.
Hmmm... Tää on niin legendaarinen lesse-skenario. Seukataan, muutetaan yhteen melkeen heti, otetaan koira, vaikkei oikeestaan edes tunneta toisiaan vielä.
Me oltiin kakskymppisiä kun muutettiin yhteen naiseni kanssa vain 3kk seurustelun jälkeen. Hänellä edellisestä suhteesta 1 koira.
Nykyään, liki kolmekymppisinä, asumme edelleen yhdessä ja meillä on 6 koiraa.
Ja tähän päiväänkään asti emme koskaan ole tapelleet siitä mikä koira on kenenkin. Molemmat kouluttavat, ja molemmilla on auktoriteettia, molemmat treenaavat koiria yhdessä ja erikseen. Molemmat keräävät koiranpascaa ja ruokkivat, leikkaavat kynsiä ja käyttävät eläinlääkärissä, ja tietenkin pistävät tuhottomasti rahaa koiranruokaan jne.
Kuulostaa äärettömän lapselliselta ja epätasapainoiselta koko aloittajan tyttis, ja aivan ihmeellinen kuvio jos tollasesen draaman voi kehitellä, että aloittajan tekis ihan mieli heittää joko muija tai koira mäkeen. "Lieviä" keskusteluongelmia neideillä.
Onnea teidän suhteelle ja yhteiselle tulevaisuudelle jos se on jostain hiton koiran otosta kiinni, että jatkuuko se vai ei. Kannattais varmaan teidän molmpien nyt ihan yrittää istua alas, oikeiden asioiden äärelle ja kokeilla vaikkapa jutella asioista, niinkuin aikuiset ihmiset tekee.