Minulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, tunne-elämänhäiriö ja traumaperäinen stressihäiriö. Raavin ja "korjaan", myös ihoani mitä epäilen dermatillomaniaksi ja olen elänyt omassa mielikuvitusmaailmassani (mitä ihmettä tämä on?) lapsesta asti. Olen siis vielä nuori nainen. Nään myös rankkoja painajaisia joka yö ja kärsin aika ajoin univaikeuksista. Minulla on paljon sosiaalisia kontakteja, käyn koulua, mutta ihmiset eivät näe tilaani päällepäin. Olen alkanut miettiä tulevaisuutta, että mitäs helvettiä tässä oikein tekee. Käyn terapiassa ja minulla on lääkitys. Voiko minut luokitella jo sairaaksi ihmiseksi ja pitäisikö kaltaisilleni antaa erityistä ymmärrystä tai tukea esim. kouluympäristössä?
Pitäisikö olla huolissaan?
Hellureitaas
175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuohan on hyvä asia, että itse tiedostat että sinulla on oikea todellisuus ja sitten on myös harhamaailma. Pystyt myös kontrolloimaan kahta todellisuutta. Monilla on lapsena ollut vaikeaa ja sen vuoksi suojamekanismiksi on tullut pako mielikuvitusmaailmaan ja sinulla on tainnut jäädä tuo opittu pakokeino päälle. varmaa ihan kaikille ei kannata kertoa, mutta psyyken lainalaisuuksiin perehtyneelle kannattais puhua. Se voisi helpottaa "salaisuuttas". Haitannooko tuo jos voit elää ja suoriudut velvoitteistas. Ikävää jos koet mielikuvitusmaailman ahdistavana.
Jos elät tavalilsien ihmisen arkea, niin ei kyllä leimaisi sinua sairaaksi. Jokaisella meillä on omat hullut piirteemme.