Ylitsepääsemätön verikoekammo

Moi

Luin fobioista kirjan ja siinä kerrottiin miehestä jolla naulakammo. Tämmösistä on aika helppo päästä pois... Tiedän.. Eihän houkuta. Itelläni on taas fobia joka on hankalasti hoidettava koska sitä ei voi hallita. Oksukammo.. En siis voi vaikuttaa siihen paljoa että saanko mahataudin jostain ja pelkään kuollakseni. ...eiku jaa.. En nää puhelimella nyt kuin alun tuosta sun tekstistä.. Että pelkäätkö muuten piikkejä. En lukenu kuin otsikon tyyliin ni oli pakko tulla lohduttaan.

Mulla oli aikoinaan järkyttävä verikoekammo joka tuli kakarana kun joku tumpelo muija ei osannut ottaa verikoetta kunnolla vaan sattui kamalasti että pyörryin. Mulla vasemmankäden suonet jotenkin piilossa ettei sieltä saa kunnolla otettua ja muija ei osannut kai ottaa oikeasta kädestä joten runnoi veret kämmenselästä. Vasen käsivarsikin oli mustana ja kipeenä pitkään. Olin kai 10 vuotta etten suostunut verikokeeseen. Mutta pakko se vaan on joskus ottaa. No pökräilin varmaan 5 kertaa.
Pääsin eroon kammosta niin että laitoin Emla puudutuslaastarin j(auttaa tosi hyvin kun antaa ainakin tunnin olla) ja kerroin hoitajalle että pökrään todennäköisesti että vetää tuolin makuuasentoon jo valmiiksi, etten putoa lattialle. Asentokin helpottaa. Juon vettä juuri ennen pistoa. Ja tärkein juttu : vaadin kokeneen ottajan enkä anna harjoittelijoiden tökkiä. Pari kertaa olen pyytänyt jo kättelyssä toista ottajaa jos on ollut ihan nuori likkanen. Nyt menee jo ilman puudutuslaastaria. Tottakai jännittää ja ällöttää. Mulla todettiin kilpparin vajaatoiminta ja lääkitys helpotti ja kontrolli kerran vuoteen. Jos mä pääsin pelostani niin kyllä säkin pääset. Ei siitä tykätä tarvii ;)

Mun oli pakko suostua verikokeeseen kun totesin olevani paksuna ja kusesta tämä todettiin, mutta ultrassa totesivat kohdunulkoisen raskauden. Siitä alkoi kamala verikoe rumba, ekana päivänä varmaan 3 kertaa. Pökräilin ja voin pahoin muutenkin. Onneksi oli hyvä ymmärtävä ottaja ja ei tuntunut juurikaan kun pyysin emlaa. Tökittiinköhän mua n. kolmen kk tarkkailun aikana varmaan yli 15 kertaa kun tarkkailivat hcg arvon laskua. Alkoi mennä lopulta jo ihan rutiinilla etten edes laittanut emlaakaan enää. Oikein shokkihoitoa sain.
En pysty katsomaan kun ottavat verta, enkä nääkään kun olen aina makuulla siinä tuolissa tai sängyllä. Kerran alkoi pyörryttää kun näin jonkun toisen veripullojen keikkuvan siinä liikkuvassa telineessä. Kipu muakin pelottaa siinä. Mutta se emla on ihan hyvä. Tehosi mulla.
Samoin mulla on piikkikammo. En edes halunnut nähdä neulaa. Nyt jopa pistän insuliinia diabeetikko kattiin.
Nyt pitäisi taas mennä tyroksiini kontrolliin ja kyllä se aina pienen psyykkaamisen tarttee. Ihan jo se että menet sairaalaan.
Kokeile sitä emlaa se auttaa ihan oikeesti kun antaa olla ainakin tunnin. Sairaalassakin voivat laittaa tai voi ostaa apteekista. Ja sanot että pelkäät, kyllä ne ymmärtää. Yksikin verikokeen ottaja sanoi mulle että itsekkin alkaa voida huonosti kun häneltä otetaan verikoe. Jos ei ymmärrä niin pyydä toinen hoitsu.

Ite kans muistan ala-asteella kun oli jotain rokotuksia ja verikokeita etten niistä tykännyt. Itkin jos lääkärikin halusi edes sormenpäästä ottaa näytteen, ja jännitin lähes kolme vuotta, kun tiesin että silloin otetaan seuraavan kerran näyte.
Ekan kerran kyynertaipeesta otettiin verta joidenkin veriarvojen takia, luulivat kai että on anemiaa. Meinasin pyörtyä, ja tuli paha olo. Pelkään muutenkin verta, enkä kestä nähdä sitä, kuin pienissä määrissä, enkä todellakaan voisi ikimaailmassa katsoa kun multa otetaan verta. Tuon kerran jälkeen on multa otettu ehkä 3 kertaa kyynertaipeesta. Kahdesti oon tarkistuttanut sukupuolitaudit ja kerran tarkistettiin keliakiaa sun muuta. Itekkin yritän vältellä kokeisiin menoa loppuun asti, enkä "huvikseen" niihin menisi. Tottakai nuo sukupuolitauti testit oli vapaaehtoisia, mutta nuoruuden tyhmien päätösten takia omasta mielestäni välttämättömiä.

Kun menen verikokeeseen, kerron hoitajalle että pelkään. Hoitaja yleensä kyselee ja juttelee kanssani koko oton ajan, joka omalla kohdalla helpottaa, kun voi keskittyä muuhun kuin siihen piikkiin suonessa. Ei se mukavalta tunnu, mutta kyllä jossain vaiheessa täytynee nekin kokeet ottaa.. Jälkeenpäin on aina niin voittaja fiilis että voi palkita itsensä vaikka suklaapatukalla :)