Pohjavirettä on vaikea tavoittaa. Se karkaa käsistä, kun sitä yrittää tavoittaa. Koulusta tulevat muistoina mieleen ääri-ilmiöt, kiusaamiset ja opettajan ankaruus. Eikö kuitenkin ole niin, että siinä oli paljon muuta, mikä oli todellista ja samalla helposti unohtuvaa. Vieläkin voi kysyä. Leea Virtanen aloitti kansanperinteen tutkimisella. Hänen työnsä leimautui tästä, nyt sitä voisi tarkastella uusin silmin. Kansakoulun kolmas ja neljäs luokka ajoivat sukupuolia eri suuntiin. Jotenkin sen tunnistaa, toisaalta haluaa torjua. Edesmennyt tutkija voisi antaa jälkipolvelle perinnön, itseymmärryksen kansakoulun käyneelle. Se ei ole kansanperinnettä, vaan mielenmaiseman tutkimista. Sanoin tämän niille, jotka kaipaavat laajempaa näkökulmaa.
Kansakoulun henki
kansakoulun käynyt
18130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minä olen 64V.
En ymmärrä mitä tavoittelet?
Oletko jotenkin 80?
H.
Ehkä sinulle on ymmärrys vielä kasvusuunnassa? Josko sitten kahdeksankymppisenä ymmärrät enemmän, poijjannulikka.
Ei saa arvostella isännän koiraa.
Siitä seuraa sanktioita.
"ootahan vähän"
Oikeaa palstaahan minä tarkoitinkin.
H.
Piski räksyttää tai heiluttaa häntäänsä.....
Mnaah.
On kait noita tutkittu. Aika oli aivan erilainen, kun kansakouluja alettiin perustamaan. Pitää muistaa, koululaitoksen takana tietenkin kristityt. Päättivät opettaa rippikoulussa kakarat lukemaan pipliaa. Ja se perinne leimaa skolea edelleenkin.
En mä tiedä, mun kaikki kansakoulunopet oli seminaatin käyneitä. Elikkäs pari vuotta jossain opettelemassa harmoonin soittamista, pipliaa ja isänmaallisia asioita. Hankala sanoa, epäilen niitten koulutukseen ei kaiketi pedakogia kaiketi kuulunut mitenkään. Hauskoja ihmisiä. Sillä ne joutui hoiteleen opetushommia periaatteessa ihan omina persooninaan, jokainen laisensa.
Sen muistan. Ekalle luokalle houkuteltiin kunnanlekurin tytär, vaikka se oli vasta kuus vuotias. Syy oli se, että saatiin täydet käsityöryhmät tytöille ja pojille. Että oli siinä perusajaukset siihen aikaan ihan perinteiset. Joku vois sanoa vanhanaikaiset, mutta olihan se jo vanhempaa aikaakin.
Kyllä mulle ainakin jäi paljon muistiin kansakouluajoista. Välitunnit koitan aktiivisesti unohtaa, mutta noin muuten, oli se nyt ajatellessa, kuin vanhoja mustavalkoisia kotimaisia elokuvia kattelisi.Jotenkin typerää touhua monesti, mutta sille nyt ite ei voinut kerrassaan mitään. Ekana päivänä opetettiin istumaan pulpetissa. Kädet ristissä pöydällä ja aamun avaukseen ja ruokarukoukseen oli pakko osallistua. Virrenveisuuta oli melkein tunnilla kuin tunnilla, oli aihe mikä tahansa :DDD
Että kun muistelee suomenkin lähihistoriaa, mun mielestä suomalaiset on ällistyttävän kovia arvostelemaan muunlaisia kulttuureita, kuin suomessa nyt on ja minnepäin ollaan kehitymässä.
=DW=
Mieleeni ei ole jäänyt ikävämpiä muistoja ruokaa lukuun ottamatta. Jos ensimmäisellä tai toisella luokalla ilmeni merkkiäkään kiusaamisesta niin se kitkettiin pois välittömästi.
Välitunneilla peuhattiin valvovan opettajan katseen alla.
Poikien lumipallojen heiitely meni "maan alle" paljastumisen aiheuttaneiden korvapuustikarnevaalien johdosta.
Jokunen välituntitappelu tapahtui koulun takana poiken kesken mutta eivät niin nuoret saaneet vammoja aikaan.
Koulumatkat kuljettiin ryhmissä. Tytöt teitä pitkin ja talvella hiihtäen.
Pojat kulkien läpi vuoden metsien kautta, kiipeillen keväisin linnunpesillä.
4:ltä ja 5:ltä lähtivät suosituksen saaneet oppikoulun pääsykokeisiin ja ainoastaan osa selvisi niistä.
Maitojunalaiset palasivat entiseen kouluun mutta kukaan ei pahemmin soittanut heille suutaan.
Minun aikanani tuli uusi koulurakennus jossa oli sisävessat, ruokala ja siellä lautaset aikaisempien peltisten emalikulppien asemesta.
Myös ruoka parani. Puurojen ja vellien lisäksi saimme haarukkaruokiakin ja näkkileipää voinapin kera.
Hienoa aikaa. Kehitys kehittyi!
Minulla ei ole mitään erityisiä muistoja neljästä kansakouluvuodestani.
Kaksi ensimmäistä olivat innokkaan koulumyönteisen lapsen maailmanvalloitusta.
Kouluvaihdon jälkeen alkoi pakko olla kaksi vuotta vähälahjaisten ja kotikiusattujen kiusaamana, mutta kaikki päättyi hienoon oppikouluun pääsemiseen.
Kuin taivas olisi auennut.
Taitaa sen ajan muistot kullakin olla omanlaisiaan, niin erilaista varmasti oli opetus ja opettajat. Toiset kävivät koulua, jossa samassa luokassa oli monta vuosiluokkaa, itse kävin suuren kaupungin suurissa kouluissa.
Sen minä muistan, kun alakouluun mentiin, pussipimeessä lähdettiin tarpomaan 6 kilometriä. Väliin umpihangessa pari ensimmäistä kilometriä.
Paljon on nyt palautunut kansakouluaikoja mieleen kun löytyi facebookryhmästä vanhoja kansakoulukavereita. Olen saanut koulukuvia katseltavakseni, niitä jotka itseltä katosivat jo vuosikymmeniä sitten.
Ihan päällimmäisenä minullakin ne kiusaajat ja yksi ilkeä opettaja.
Tyrmistyttävää oli nähdä facessa se kaikkein ilkein tyttö nykykuosissaan. Miten lie hänen elämänsä mennyt, onko saanut riehua ja nyppiä ja kiusata tarpeikseen.
Ainakin oli oikein kunnolla naama rypistynyt :) Kassaneitinä työskentelee vaikka nokka pystyssä oppikouluun lähti, onneksi lähti niin loppui kiusaaminen neljänteen luokkaan.
Viides ja kuudes olivatkin parhaimmat kansakouluvuodet kun se sääriinpotkiva poikakin lähti oppariin.
Lapsuus on yliromantisoitu. Minulle se ei ollut helppoa ilon aikaa. Kesälomat tosin olivat ihanat sen jälkeen kun sokerijuurikkaan harvennus oli suoritettu. Siitä syksyyn asti saimme elää kuin pellossa. Kotona käytiin vain syömässä ja nukkumassa. Kaikki päivät aamusta iltaan rannassa, saarissa, metsissä.
Silloin itketti, onneksi ei enää.
Minun pahin kiusaaja, k-pää poika, on nykyisin kuin valtava pottusäkki, painaa varmaan yli 200 kiloa.
En onneksi ole tavannut, mutta kuvasta havainnut.
Ei tullut mielen viereenkään, mennä kantelemaan opettajalle. Hänellä meni aika mielistellä varakkaiden vanhempien lapsia.
Joop
Ollut tavallaan työnalla tämä suuri muistelmateos, missä tietenkin tehdään suurta suomalaista kirjallisuuden historiaa, sekä tietenkin tulen vaurastumaan rutkasti.
Mutta tosta kansakoulusta just päinvastainen kokemus. Neljä ekaa luokkaa oli yhtä heleveettiä. Sitten menin oppikouluun ja yllättäen kaikki olikin ihan ok. Juntit painui kansalaiskouluun, eikä niistä ollut enää harmia, kuin vapaa-aikoina. Noh, pari kahelia lestaatia tunkes tosin oppikouluun, mutta niillä ei pää riittänyt ja siirtyivät kansalaiskouluun.
Mun mielestä mun kouluaikoina koululaitos toteutti luokkajakoa, muutenkin kuin siis koululuokkien osalta. Se oli vedenjakaja, jossa osa onnistui pääsemään parempiin lähtökohtiin elämää varten, osalle ei tavallaan jäänyt oikein mitään vaihtoehtoja. Sen hokaa, kun on hikiällä. Ei siellä montaa mun oppikoulukaveria ole. Mutta työväentalon paari täynnä entisiä kansakoulun aikaisia "koulukavereita" joutessaan nauttimassa keskiolutta ja riitelemässä keskenään ja muutenkin kuluttamass "hyvin itse ansaitsemiaan" lloispummipäivärahojaan ajanvietteisiin.
=DW=
Oliko tuo "Iloispummipäiväraha" vahinko vai tarkoitus? Hieno sana.
Typoaa useasti, näppis murenemassa, uus läppäri hakusessa.
Mutta toi sana oli kyllä ihan tarkoituksella noin ajateltu, miten oli kirjoitettukin.
=DW=
Kukas se tämä idiootti on.Joop viittaa Hollannin kieleen.Onks se joku
pilviveikko.
Nythän on niin,että se ei ole häpeä asua hikiällä,paikkakunnan nimihän
ei ole parhaasta päästä.Kirjoituksestasi paistaa läpi,että kaikki elämäs
säsi ei ole mennyt suunnitellusti.Oppikoulu ei tainnut tuoda sitä vara
kasta elämää jota toivoit,ethän sinä muuten raakkuisi täällä "köyhien"
palstalla.Taisi moni kansakoululainen pärjätä paremmin taloudellisesti
elämässään.lloispummipäivärahojaan.Kateutta.Hanki elämä.
?
Miten kommentti liittyi aloituksen aiheeseen?
Tosiasia todellakin on, kansalaiskouluun joutuneet asustelee hikiällä, osa peräkammarinpoikinakin. Potunviljelijät perivät maatilansa. Tehomaatalouden myöten suuri osa tiloista mennyt konkurssiin, porukat siirryneet nauttimaan keskiolutta työväentalon paariin. Muutamalla terävämmällä on toimivaa maataloutta, osaavat täyttää tukiaushakemuksia.
Montaa oppikoulun käynyttä tuttua ei siellä todellakaan ole.Koska paikkakunnalla ei töitä, ne lähtivät, jotka pystyivät. Osa ei lähtenyt, seuraus, työttömiä ikänsä. Potunviljelyn lisäksi tuottoisin liiketoimi paikkakunnalla on pirttiviljely. Lestaatien ansiosta kunta saa valtion avustuksia rutkasti. Ne tosin menevät päiväkotien ja koulujen rakentamiseen, mutta kunnan talousnumerot näyttävät hienoilta, koska summat ovat suuria.
Tilanne ei ole muuttunut peruskoulun tultua. Ei hikiällä vieläkään ole työpaikkoja. Terävämmät lähtevät, loput työväentalon paariin nauttimaan keskiolutta. Kuntaliitosta tietenkin vastustetaan, taitaa pikkuhiljaa olla pakko. Ongelma on, kuka haluaa ottaa hikiän riesoikseen?
=DW=
Voi kun ymmärtäisi,korkealentoista,täysin käsittämätöntä,että laajempaa
näkökulmaa.Älä ota enää.