Elämä

Onko kenelläkään koskaan sellainen olo, kun vain olisit paikallasi etkä kykenisi mihinkään? Tähän sisältyy myös psykoottista epävakautta, tunnistan heti ahdistuksen sekä masennuksen, mutta en ymmärrä mitä vielä minussa on. :(

Elän, kuin sumussa. En pysty näkemään itseäni kykeneväisenä ihmisenä, enkä kauniina saati ihmissuhteiden arvoisena.

Työmaallekin menen vain tekemään työni, en edes vaadi ihmisten huomioivan minua mitenkään vaikka istunkin samaan ruokapöytään.Jotakin saatan puhua, en kyllä tällöin tunne mitään. Monet sanovat minua rohkeaksi, se johtuu niistä jaksoista kun on tunteeton olo, kun ei vain osaa noteerata samalla tavalla joillakin hetkillä.

Saan positiivistä palautetta, mutta siltikään se ei tunnu missään. Enkä voi ymmärtää, miksi ei koska masentuneet ovat masentuneita pettymyksistä ja jos sanon olevani masentunut niin eikö minun pitäisi olla onnellinen edes hieman enemmän kun ennen en edistynyt elämässäni suuntaan enkä toiseen?

En halua tuntea näin, mutta en mene puhumaan koska en usko pääseväni tästä. Ihmiset sanovat kaiken olevan ohitse, etten voi olla enään masentunut.

http://www.youtube.com/watch?v=FrpcICY2TVY