C-paperi suositus

"Riittääkö, että vien kutsuntoihin psykiatrin kirjoittaman c-paperi suosituksen, vai pitkääkö olla lisäksi jotain erikseen kirjoitettuja diagnooseja masennuksesta ja allergioista? "

Otahan varmuuden vuoksi niitä muitakin diagnooseja mukaan.

Sitten valvo se kutsuntatilaisuutta edeltävä yö, jotta näytät mahdollisimman pöllähtäneen näköiseltä ja vastaat kysymyksiin töksäyttämällä mitä sattuu. Päästele sitten vielä sopivissa väleissä älyttömän kuuloisia, ilottomia naurun pätkiä omille jutuillesi.

Saattaa tulla paperi olet vapautettu rauhan aikana siirretään luokkaan d

Minä olen saanut vapautuksen armeijasta ihan vain soittamalla terveyskeskukseen. Siellä kunnan terveyskeskus varasi ajan terveydenhoitajalle yläasteelle. Minä olen patalaiska enkä tule toimeen ihmisten kanssa. Kusettaa ei minusta kannata, minä nyt en voi mitään, jos mulla on ollut masennusta ja kaikkea muutakin. Terveystarkastuksessa terveydenhoitajalla tutkittiin kuuloa, näköä ja juteltiin myös elämästä.

Kerroin suoraan, että pelkään ihmisiä, en osaa jutella tuntemattomille. Olen yksinäinen ja tulen hulluksi ihmisten keskellä. Sitten kerroin, että en todellakaan halua armeijaan, koska iskee paniikkihäiriö enkä saa varmaan edes unta siellä kasarmissa... Kerroin myös selkäongelmista, se provosoituu jo repunkannosta. Samalla kerroin, että näkö on huono ja senkin, että en halua pitää asetta käsissäni. Myös kerroin huonon taloustilanteeni: työtön ja asun maaseudulla, ei ole varaa liikkua esim. lomille armeijasta.

Ottivat vielä kusinäytteenkin ja mitä vielä... no se sanoi, että ei voi päättää asiasta ja määräsi uudelleen ajan lääkärille samaan kouluun. Se terveydenhoitaja sai huomata minun masennukseni ja pelkoni jo siitä, että en tiennyt missä sen hoitajan koppi oli ja vaikka koulussa oli käytävä täynnä oppilaita joilta kysyä, soitin sille hoitsulle ja kysyin - sori en löydä koppia enkä uskalla muilta kysyä...

Lääkäriaika viikon päähän. No siellä tarkistettiin ryhti ja vielä juteltiin mun ongelmista. Lääkäri sanoi minulle suoraan, että hän ei pistäisi minut armeijaan, koska näkee jo että en kykene siihen ja sanoi myös, että jos ei kiinnosta edes armeija, niin turha on sellaista käydä. Neuvoi jatkamaan hyvää liikuntaani ja tarvittaessa sanoi että voi varata terveyskeskuksesta uuden ajan psykiatrille tai jollekin muulle missä jutella tarkemmin mun yksinäisyyden tuomasta hulluudesta. Kyllä, minä huudan ja nauran itselleni ja hypin ilosta keskellä kaupunkia. Ja juttelen itsekseni aina kun ei muutakaan seuraa ole :D

Lääkäri sanoi vielä viimeisen sanan, että tästä c-paperi, ole hyvä - älä hukkaa! Niin, olen samaa mieltä, miksi mennä armeijaan, jos ei kiinnosta eikä mielenterveys riitä elämään siellä tuiki tuntemattomien kanssa. Kusettaa ei kannata, koska kyllä ne lääkärit näkevät, koska joku yrittää kusettaa. Vähän kutsunnoista: tulin sinne, katsottiin jotain tylsää filmiä. Sitten mä tulin sinnekin myöhässä, kun ei vaan huvittanut...

Ja parasta että istuin sinne aivan viimeiseksi :D Ja kutsuntoihin menttiin lopullista päätöstä varten eturiviltä alkaen. Noh mua rupesi vaan vituttamaan se odottelu ja kusetin ohjaajaa, että olisi työhaastattelu. Pääsin sitten ensimmäisten joukossa, samalla muutama muu liittyi "kusetukseen". Olimme tyytyväisiä kun saimme vapautuksen ja sitten ei muuta kuin kaasu pohjaan ja vittuun sieltä... Että kyllä sen saa jos vaan oikeasti haluaa.

Jos sulla ei oikeasti oo mitään sellaista millä saa tuon vapautuksen, saat olla aika hyvä kusettamaan...

Mitä jos ja kun siellä kutsunnoissa kysytäänkin, että voisinko käydä sivarin kun en kerta armeijaan pysty? Enhän mä halua sivariinkaan... kerronko vain että samat syyt pätevät sivariin? Niinhän se periaatteessa oikeastikin on....

t. aloittaja

Itse ehtisin ekana saamaan A-paperit.

Aika sen jälkeen yksityiselle psykiatrille, maksoi 70€, juteltiin noin tunti, ja hän laittoi asioita ylös.

Parin päivän päästä sain häneltä postissa lausunnon. Lähetin sen esikuntaan ilman sen kummempia liitteitä, ja noin viikossa tuli postissa vaputuspäätös.... Eli tuntuu että olisin saanut sen vähän liiankin helpolla... No naiset saa sen vielä helpommalla