Kääpiösnautseri ensimmäiseksi koiraksi?

Meidän aikuisperheessämme oli ensimmäisenä koirana juuri käppänä. Hieman joku koiraihminen ihmetteli valintaa ekaksi koiraksi, kun on niin kait omatahtoinen.
Kaikki meni hyvin. Ihana luonne ja valloittava.

Ainut mikä minua harmitti, oli turkin hoito. Trimmaajalla käytiin 4 kertaa vuodessa. Kaksi kokotrimmiä ja kaksi siistimiskertaa. Maksoi kovasti ja koira vihasi noita käyntejä niin itsekin. Toki jos on innostusta,voi asian opetella itsekin. Tuntui kuitenkin lähes aina, että turkki on taas "vaiheessa". Ei kylläkään karvat leijuneet lattioilla. Se oli tosi hyvä.

Erinäisiä sairauksia alkoi ilmetä vanhempana ja tästä johtuen ruokinta tuli melko kalliiksi loppuvuosina. Meidän koirahotellikin oli 20 e. vrk. eli lomamatkoille tuli extrahintaa reilusti.
Ylipäätään koiran hankintahinta on vasta alkua noille maksuille.
Eutanasia piikille vieminen oli lopulta kauheinta.
Kaikesta huolimatta kyllä kannatti ja ikävöin häntä kovasti.

En ostaisi kyseistä rotua ensimmäiseksi koiraksi koska rotu on hyvin agressiivinen ja varsinkin urokset eli jos ostatte ostakaa narttu tunnen yhden jolla on kyseinen rotu ostettu ekaksi koiraksi ja on todella vihainen ei siedä muita koiria yhtään vaikka on leikattu ja käytetty koiran kouluttajan luona

Ei ne kaikki urokset ole agressiivisia. Naapurissa uros käy moikkaamassa meidän neitokoiruuksia. Merkkaa puskiin ja on ehdottoman korrekti nartuille.
Hyvin on opetettu, kun kulkee usein vapaana, mutta ohjattuna. Se tottelee todella hyvin. Eikä hauku! Meidän metelöivät...

Suosittelenkin yhden koiran taktiikkaa. Silloin voi makupaloilla ohjailla paremmin.
Usein ulos pentuna ja noin neljästi myöhemminkin. Sitä ne vaativat. koulutusaika päälle. Oletteko valmiit?

Arvelenkin, että luonne on jotenkin yksilökohtaista. Miten senkin selvittäisi ostovaiheessa?

Meidän käppänällä on upea luonne. Ainut ja hemmoteltu yksilö perheessämme. Itsepäinen kuin mikä, mutta myös miellyttämishaluinen ja siten kyllä koulutettavissa.

Meidän koiruus on iso koira pienessä koossa. Naapurin pikkukoirat rähentelevät ja uhoilevat uroksellemme kun menemme lenkeille. Meidän poika se kulkee vaan pää pystyssä ohi, eikä korvaansa lotkauta moiselle.Ei räksytä koskaan, se opetettu pois.

Missään nimessä en voi kutsua agressiiviseksi. No, varmasti niitäkin yksilöitä löytyy joukosta ihan mistä joukosta vaan.Käyttäytyy rauhallisesti. Hyväksyy vieraat ja lapset ym.
Yhden kerran on näykkäisyt ja silloinkin minua. Tein perustavaa laatua olevan tyhmän virheen ja yritin mennä ottamaan herkkupalaa pois, kun oli jo käynyt suussa ja annettu ensiksi hänelle. Minun moka.

Askartelua kyllä koiran parissa riittää. Lenkkeilyä meilläkin tosiaan neljästi päivässä. Turkin ja hampaiden hoito vie myös aikaa.

Hei! Olen uros kääpiösnautserin omistaja, ja tuo poikaseni on ensimmäinen koirani. Ja tässä vähän tarinaa:

Rodun hyvät puolet:
- Pieni
- Turkkia ei tarvitse pestä usein, vaikkakin vaatii trimmausta
- Rotu on aikuisena rauhallinen, mutta pentuna kannattaa totuttaa koiriin, ihmisiin, tilanteisiin... (niinkuin kaikki pennut)

Rodun huonot puolet:
- Trimmaus on toimitettava usein.
- Luonteeltaan ikuinen metsästäjä katoaa nopeasti metsiin...

Siinä vähän neuvoja! Onnea matkaan!!

Hei teit oikean valinnan itse osti valkoisen kääpiösnautserin 3kk sitten aiemmin minulla on ollut spanieleita,vinttikoira shceeferi, mäyräkoira kaikkimkyll oli hyviä kaveereita. ostin tämän pennun kokonsa vuoksi ja kuitenkin sen on koiran tuntunen erittäin sosiaalinen ja helppo ottaa mukaan kylään kuinreisuille, minulla on kaksi leikattua vanhempaa uros kissaa ja heidän kanssa ei ole tullut mitään ongelmaa kissa kyll pitää pomon paikan;) ja koira kunnoittaa niitä nukkuvat vierekkäin eikä pentu käy heidän ruokakupilla erittäin oppivainen ja haluaa miellyttää! tämä on uros tulee hyvin koirapuistossa toimeen toiseten kanssa uros on kuulemma narttua kiltimpi eikä niuhota ja rähise turhista tosin jonkin verran haukkuherkkä mutt olen onnistunut koulimaan ettei turhaan hauku sisällä ei hauku naapurin liikkeitä eikä lehdenjakajaa asun kerrostalossa eli ei mitään ongelmaa voin hyvin jättää muutamaksi tunniksi yksin ei ole tehnyt mitään pahoja silläaikaa ei järsinyt mitään paikkoja eli itse ainakin tyytyväinen.
HYVIÄ KESÄN ODOTUKSIA SINULLE JA MAHDOLLISELLE UUDELLE JAVERILLE;)
t. Seppo Niklander

Itse otin myös käppänän aluksi vanhempien luo ja pentuiässä kuitenkin sitten omaan kämppään muuttaessa mukaani. Rauhallinen koira, todella kiltti ja tottelevainen, ei tee isoa numeroa itsestään. Voi pitää irtikin eikä lähde mihinkään. Turkin hoito on työlästä, halvemmaksi tulee opetella itse. Kasvattajan valinnalla ja suvuilla merkitystä luonteeseen.

Joko käppänä on perheessänne, toivottavasti! =)
Meillä oli 3 vuotta sitten käppänä mutta silloin jouduttiin antamaan takaisin kasvattajalle koska lapseni pelkäsi vielä niin kamalasti koiria mutta nyt meillä on ollut 5 kuukautta ihana tyttö käppänä samalta kasvattajalta, koira ja lapsi tulevat nyt hyvin juttuun.

Vanhempani ottivat käppänän, tyttöpennun, ensimmäiseksi koiraksi yli kuuskymppisinä.

Todella mainio koira. Ison osan ajasta se ei tee numeroa itsestään, mutta hyvin miellyttämishaluinen ja hieman temperamentikas. Kannattaa ehkäistä koiran hyppimistä itseä vasten. Se voi vaikuttaa söpöltä mutta ei ole hyväksi. Jostain syystä varsinkin aluksi käppänä tuntui hyppivän vasten paljonkin.

Tämä käppänä on hyvin ihmisten kanssa toimeen tuleva kun kasvattajan perheessä oli paljon lapsia. Silti koira sopii myös esimerkiksi yksinasuvalle eläkeläiselle. Toisinaan saattaa haukkua ja ulvoa ja silloin siitä lähtee yllättävän paljon ääntä mutta yleensä aika hiljainen.

Käppänä jaksaa aika hyvin ulkoilla mutta ei ole kaikkein eniten liikuntaa tarvitsevia rotuja. Kaiken kaikkiaan upea koira.

Meillä kääpiösnautserinarttu, eka koiramme. Toinen narttu tulossa nyt kaveriksi. Ihana rotu! Aktiivinen, jaksaa touhuta aamusta iltaan. Tarvitseekin tekemistä, ei ainakaan tänä yksilö sovi pelkkään sohvalla makoiluun. Käydään säännöllisesti agilittyssa ja puuhaillaan paljon. Kotona ollessaan on rauhallinen.
Ei hauku paljoa vaikka yleensä käppänät saattavat olla herkkähaukkuisia.
Todella nopea oppimaan-helppo kouluttaa.
Ei lähde karvaa eli kämppä pysyy siistinä. Trimmaus n. 2 kertaa vuodessa, ollaan viety kasvattajalle. Välisiistiminen ollaan tehty itse. Meillä on riittänyt että noin kerran viikossa harjaa turkin kauttaaltaan, pysyy siistinä. Partaa ehkä useammin.
Meidän yksilö on varsinainen sylivauva, pusuja piisaa myös.
Aivan ihana yksilö, toivottavasti uusi pentu ois samanlainen. On nää partasuut sellaisia sydämen valloittajia :)