Pitkäaikainen haaveeni on ollut päästä opettajaksi. Nyt on alkanut kuitenkin epäilyttämään. Hakuajan päättyminen häämöttää jo liiankin pian ja minulla on ihan kauhea pohdinta päällä että haenko opettajaksi vai en? Lähinnä huolestuttaa työnsaanti sitten valmistumisen jälkeen. Opettajien ammattijärjestön puheenjohtaja kirjoitti yksi päivä lehdessä tulevasta opettajapulasta mutta siihen on vaikea uskoa. Ensinnäkin koulut on juuri se kohde mistä kunnat ja kaupungit säästävät ensimmäiseksi eli kouluja lakkautetaan kovaa tahtia. Toisekseen minulla on suvussa monta opettajaa ja heidän mukaan mitään opettajapulaa ei ole tulossa, pikemminkin koulupula. Ammatti siis kiinnostaisi mutta työttämäksi tai pätkätyöläiseksi en haluaisi valmistua. Vinkkejä kiitos!
Tulevaisuus huolestuttaa
SeijaKM
5428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen itse hakenut koulutukseen jo useampaan kertaan, mutta en ole vielä päässyt sisään. Pakolliset välivuodet ovat kuitenkin vahvistaneet tunnetta siitä että tahdon vieläkin opiskella kyseistä alaa. Itse sinun tilanteessasi ainakin hakisin ja tekisin päätöksen tulokset saatuani. Vaativathan valintakokeet tosin hiukan panostusta, mutta jos tuntuu ettei se oli ongelma niin hae ihmeessä!
Kiitos vastauksesta! Niin eihän sitä tiedä pääseekö sisäänkään vaikka kirjoitukset meni yli odotusten. Olen miettinyt opettajankoulutuksille jotain järkeviä vaihtoehtoja joilla todennäköisesti pärjäisi tulevaisuudessa. Hammaslääketiede on yksi vaihtoehto koska kemia ja fysiikka meni hyvin lukiossa. Serkku opiskelee hampaalla Kuopiossa ja sitä kautta tiedän siitä jotain. Ehkä käyn VAKAVA-kokeessa ja lisäksi hammaslääkiksen kokeessa ja katson miten käy.
"Olen miettinyt opettajankoulutuksille jotain järkeviä vaihtoehtoja joilla todennäköisesti pärjäisi tulevaisuudessa."
Hmm... Sanoisin, että kannattaa kyllä sitä haavetta yrittää seurailla - etenkin jos tosiaan pitkäaikainen haave. Ovat kuitenkin aika lailla erilaisia aloja opettajankoulutus ja hammaslääketiede, saati sitten työ. Ja jos kunnon motivaatio uupuu, niin voi tuottaa tuskaa edetä opinnoissa.
Opettajaksi kouluttautumisessa on mm. se hyvä puoli, että jälkikäteen voi tarvittaessa päivittää osaamistaan ja hankkia lisää pätevyyksiä - jos siis esim. huomaa, ettei työllistykään.
Oletko muuten harkinnut aineenopettajaksi hakeutumista? Jos kerran kemia ja fysiikka sujui hyvin, niin voisithan harkita kyseisten aineiden opettajuutta. Tuossa on vielä sekin, että fysiikkaan/kemiaan taitaa päästä sisään aika vaivatta, jos on lukiossa hyvät arvosanat.
"Ovat kuitenkin aika lailla erilaisia aloja opettajankoulutus ja hammaslääketiede, saati sitten työ."
Hammaslääkärin ja opettajan työt ovat osittain hyvinkin lähellä toisiaan. Kummassakin olet asiantuntijana, työskentely käytönnönläheistä, olet itse vastuussa työstäsi ja työskentelet yksin (tosin molemmat kollegoiden tuen läheisyydessä ja usein avustajan kanssa (hammashoitaja vs.kouluavustaja)). Nyt muutamia asioita mainitakseni. Itse pähkäilin saman kombon väliltä, päätyen opettajan koulutukseen. Ratkaisevana tekijänä oli tiede; pelkäsin olevani naimisissa vain lääketieteen kanssa, kun minua ehdottomasti kiinnostaa poikki- ja monitieteisyys. Tästä tuli ratkaisevat pisteet opettajankoulutukseen.
Tsemppiä aloittajalle!
Hain sekä luokanopettajaksi että sinne hammaslääketieteelle. Katsotaan miten tässä käy.