Sairastuin psykoosiin vasta valmistumiseni jälkeen ja nyt olen työkokeilussa alani töissä. En kuitenkaan jaksa tätä työtä, koska koen työn yksinäiseksi enkä ole koskaan ollut innokas lukemaan tai kirjoittamaan tieteellisiä asioita. En edes tajua, miksi nuorempana hain aikoinaan yliopistoon. Kai pelkäsin leimautuvani tyhmäksi, jos en hakenut korkeakouluun.
Osittain persoonani takia olen hyvin impulssiivinen ja helposti rutiineihin kyllästyvä. Kaipaan työssäni vaihtelua, mutta päivästä riippuen työn jälki voi olla vaihtelevaa. En nimittäin jaksa aina keskittyä työn tekoon, vaan ajatus alkaa leijailla muualle.
Olen fiksu ihminen ja tuttavapiirissä kaikki ovat asiantuntijatehtävissä. Huomaan kuitenkin erakoituvani heistä, koska en jaksa pitää itseäni enää ajantasalla esimerkiksi alani asioista (jos nyt koskaan olen ollut kiinnostunut).
Vahvuuksiani on hyvä ihmistuntemus ja kuulema miellyttävä olemus. Minulla on myös hyvä visuaalinen silmä, vaikkakaan en nykyään jaksa sitä hyödyntää missään...
Osittain persoonani takia olen hyvin impulssiivinen ja helposti rutiineihin kyllästyvä. Kaipaan työssäni vaihtelua, mutta päivästä riippuen työn jälki voi olla vaihtelevaa. En nimittäin jaksa aina keskittyä työn tekoon, vaan ajatus alkaa leijailla muualle.
Olen fiksu ihminen ja tuttavapiirissä kaikki ovat asiantuntijatehtävissä. Huomaan kuitenkin erakoituvani heistä, koska en jaksa pitää itseäni enää ajantasalla esimerkiksi alani asioista (jos nyt koskaan olen ollut kiinnostunut).
Vahvuuksiani on hyvä ihmistuntemus ja kuulema miellyttävä olemus. Minulla on myös hyvä visuaalinen silmä, vaikkakaan en nykyään jaksa sitä hyödyntää missään...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko harkinnut jotain luovaa, visuaalista, projektimaista hommaa? Esim. visuaalinen suunnittelija/somistaja jossain tavaratalossa/liikkeessä?
Luovalla alalla on suurin työttömyys. Jos haluaa suoraan työttömyyskortistoon, niin se on varteenotettavin vaihtoehto. Jos tärkeämpää on työpaikan löytäminen, niin atk-insinöörit, sote-ala, talonmies, kuljetusala ja restonomi ovat tulevaisuutta.
Joo. Ilmoittauduin juuri sisustajan koulutukseen. Saa nähdä ottavatko he korkekoulutetun ohjelmaan.
Miten olisi sairaanhoitaja? Siinä ammatissa hyvä ihmistuntemus ja miellyttävä olemus ovat eduksi. Työtehtäviä on myös hyvin monessa eri ympäristössä. Keikkaillessa saa vaihtaa tehtäviäkin usein ;)
Mä taas olen hoitoalalla, ja mua stressaa tosi paljon kiireinen tahti töissä; tuntuu, että tarttis "revetä" moneen paikkaan yhtä aikaa :( Oon jo pidemmän aikaa miettinyt ammatinvaihtoa. Vakipaikasta on vaan niin vaikee luopua, toisaalta ei varmaan ole hyvä jos tuntuu kuormittavalta joka kerta kun on töissä .... Onko muita hoitalalla olevia, joilla on ammatinvaihto käynyt mielessä?
Hoitoala on kyllä vihoviimeinen vaihtoehto. Tunnen yhden sairaanhouitajan joka kaksisuuntainen. Sellanen aikapommihan se siellä tikittää hänen nupissaan...
Valaisepa meille muillekin, että millainen aikapommi tämä tuntemasi sairaanhoitaja on?
Miten hän on vaaraksi/haitaksi potilailleen?
Tottahan se on, että hoitoalalla on paljon työhönsä tympääntyneitä hoitajia, hoitoalalla esiintyy paljon työpaikkakiusaamista. On myös hoitajia jotka käyttävät valtaansa väärin.. kaikki nämä tuolla saavat töitä tehdä, sillä heitä ei ole diagnosoinut.
Joten mielestäni ei voi heti suoralta kädeltä sanoa ettei kaksisuuntaista hoitoalalle.
Itselläni on diagnoosi kaksisuuntainen (en tiedä onko se ihan kohdillaan, mutta näillä mennään) koskaan en ole potilaille tehnyt pahaa, en ole heitä vaaraan saattanut, teen työni huolella. Poissaoloja viimeisn vuoden aikana 1 päivä flunssan vuoksi. Minuun luotetaan, asiakkaat ovat myönteistä palautettani työstäni antaneet.
Ihan mielenkiinnolla odotan palautteita mikä/mitkä piirteet ja ominaisuudet ovat jotka ovat kansalaisten mielestä esteitä hoitoalalle.
Kaksisuuntaisuutta on niin monenlaatuista ja tyyppiä että tekee asian hankalaksi. Yleissääntönä kyllä kuitenkin kehoittaisin hakeutumaan toiselle alalle. Hyvin yleistä on että itse ei tiedosta oireilujaan, on ns.sairaudentunnoton.
Ja jos ei vielä ole tehnyt virheitä töissä niin kannattaako odotella, ottaa riski?