Dhommi! ikävä!

Juuri samanlaiset vanhoilliset klasarit vihelsivät Stravinskin Kevätuhrillekin vuoden 1913 ensi-illassa. Ja sitä ennen Wagnerille. Ja vielä aikaisemmin Beethovenille. Uutta vastustetaan aina.

Sinänsä Kevätuhrissahan vasta nyt toistuvatkin samat soinnut uudestaan ja uudestaan. Ja mitä huudettiinkaan Beethovenin seitsemännestä? Että aina vain tulee D:tä ja D:tä, kauhistus. Ja sitten on modernia atonaalista, sarjallista, aleatorista, hälyelektronista ja ties mitä sellaista klassista, joka ei sovi näiden tiettyjen klasarien maailmankuvaan.

PS. Suosikkini Beatles-kappaleiden joukossa on itse asiassa Revolution 9. ;-)