Epäeettinen lastensuojelu, missä on moraali

Missä ovat yksilön oikeuksia kunnioittavat ja perheitä tukevat käytännöt?

Lain mukaan lastensuojelun työntekijän kuuluu huolehtia lapsen edusta. Lapsen etu saa monesti kyllä merkillisen sisällön. Se on lähinnä perheen epäonnnen toistamista ja velvoitetta unohtaa myönteinen kehityskulku. Miten voidaan kuvitella, että lapsi on viranomaisen turvassa. Jo pelkästään se, että viranomaisen tulee käynnistää nimettömän ilmoituksen perusteella.
Tämä on sis uuden lain eetinen ja moraalinen perusta.

Mielenterveyslehdessä 2/2012 oli mielenkiintoinen uutinen.

Perhesurmiin uusia näkökulmia
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan. perhesurmat Iofoto

Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.

Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.

Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.

Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.

– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.

Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.

– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.

Jokainen kykenee hyvää ja pahaan

Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.

Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.

– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.

Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.

– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.
-------

Tuo oli hyvä artikkeli.
Minä olin täynnä raivoa, kun lapsi vain huusi, neuvola mitätöi, isä oli päivät töissä.
Tuli hetkiä, jolloin teki mieli vetää lasta turpaan.
Niin, minulta kysyttiin, että onko mieheni väkivaltainen?
Oli, silloin, kun minä olin väsynyt ja raivon partaalla.
Ihminen on ihminen.
Jäin artikkelin luettuani miettimään, mitä voisimme tehdä, että kukaan ei joutuisi raivon partaalle?
Minä olisin kaivannut unta ja apua huutavalle lapselle.Tutkimuksia, hoitoa.
Oravanpyörä oli kauhea, josta ei päässyt pois.
Arvatkaa, mikä se apu oli? Tarkkaileva, pöydän vieressä istuva perhetyöntekijä Nalle-kortteineen. Sosiaalityöntekijä ehdotti vanhemmuuden arviota, mutta minua ei otettu sinne, koska olin siihen liian väsynyt.

Niin...että vetää ihan sanattomaksi. ..Että on niin väsynyt, ettei voi saada apua, että mitä pitäisi tehdä. Mikä apu nyt uupuu, kun virastot pullistelevat kiireisiä työntekijäitä, kuitenkin perheet uupuvat, eivätkä saa apu????

Sanoto olen kaiken tämän pask.npuhumisen edessä. Kyllä on ihmisellä aikaa.

Tuomas Kurttila on valittu 1.5.2014 alkaen uudeksi lapsiasiavaltuutetuksiän on nykyisin Suomen vanhempainlion tonnanjohtaja.

Sosiaali- ja Terveysministeriö tiedote 13.3.2014.

http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1877208#fi

------------

Tämä palsta on ihan pilalla. Ennen täällä pystyi keskustelemaan asioista, vaikka välillä erimielisyyksiä tulikin. Enää ei voi. Kiitos tämän linkittäjän.
Ei tuota lokakuunliikettä ja aloitetta tärvi joka avaukseen laittaa.
Nyt näemmä nostetaan ikivanhoja avauksia ihan vain ja ainoastaan siksi, että saadaan tuo linkki perään.

Ei lapsi olekaan viranomaisella turvassa, siinä olet aivan oikeassa.

Otetaan lapsi nyt sitten ihan mistä tahansa oloista hyvästä tai huonommasta kodista ja siirretään täysin valvomattomiin oloihin,
niin miten hän voi olla siellä turvassa.

Ei nykylastensuojelu täytä tehtäväänsä, onhan se nyt myönnetty jo ylimmän valvontaviranomaisenkin taholta.

Huostaanoton jälkeen lapsen kohtelu ja kohtalo on täysin arpakauppaa, millaisiin oloihin hän sattuu joutumaan.
Niissä arpajaisissa voi käydä joko vähän paremmin tai erittäin huonosti ja jälkimmäisessä tapauksessa lapsen elämä voidaan pilata vuosikausiksi eteenpäin.

Pahimmillaan lasta voidaan
vammauttaa henkisesti,
jopa fyysisestikin,
vaikeuttaa vakavasti koulunkäyntiä,
rikkoa läheiset ihmissuhteet,
estää hänen tarvitsemansa terveydenhoidon saanti
sitten potkaistaan ulos täysi-ikäisenä ja ihmetellään
kun huostaanotto ei auta ...

tensuojelu on retuperällä. Maastamme on häviämässä rakkaus, väminen ja huolenpito, sen todistavat tuhannet huostaanotot
Kansan uutiset 22.213.

http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/lukijoilta/3053004/lastensuojelu-retuperalla
-------

sanokaa minulle, onkö oikein että lastensuojelu (kuopion) ei päästä 16 vuotiasta tyttöäni peruskoulun jälkeen kotiin asumaan ja käymään koulua kotoa käsin?.tyttöni yhden illan juopottelu, kun äitinä olin velvoitettu menemään kuopiosta eteläsuomeen poikani asioita hoitamaan, 16v. tyttöni pisti alkoholilla sinä iltana päänsä täyteen, poliisit olivat vieneet hänet putkaan, kahden viikon päästä vielä kauheat mustelmat ympäri tytön kehoa putkaan ottamisesta. tyttöni oli 50kg painava. hän sanoi että häntä oli potkittu poliisiautossa ja istuttu päällä,), siitä mustelmat. hän aloitti ammattillisen koulun, sai eka kokeista kympin, oli motivoitunut koulunkäyntiin. sen yhden kännin takia, (kun sos.työntekijä velvoitti minut menemään eteläsuomeen hoitamaan vanhemman poikani asioita, jotka eivät sitten hoituneet pätkääkään eteenpäin, koska sos.työntekijå ei ollu tavattavissa). tyttöni koulunkäynti estettiin . kaksi kuukautta sen jälkeen tyttöni teki itsemurhan. sitä ennen pyysin, rukoilin apua kuopion lastensuojelulta. apua ei tullut. kuoleman jälkeen tuli korkeimmalta taholta (joilta myös olin puhelimitse pyytänyt nopeaa apua) pahoittelut tyttären itsetuhoisuudesta. Kristiina, 16 v. ei ollut itsetuhoinen. Hän oli eteenpäin elämäänsä suunnitteleva nuori, halusi asua kotona äitinsä kanssa, ei kestänyt sitä että hänen koulunkäyntinsä tutussa koulussa estettiin ja häntä ei päästetty kotiin, vaikka ei ollut enää mitään syytä pitää häntä laitoksessa. Hän oli tavallinen nuori, ja halusi eteenpäin elämässään. lastensuojelu esti sen. tyttöni on nyt taivaassa. helvettiin lastensuojelu ja sijoituspaikat.