Hyvän ja pahan tiedon puu

Aivan Paratiisin keskelle Jumala kasvatti kaksi erikoista puuta, joita me voimme kutsua myyttisiksi.

Ne eivät ole meille tuttuja herkullisia hedelmäpuita, omenapuita, päärynöitä, mandariineja, viikunoita, taateleita, pomeloita, parsimoneja, mitä herkkuja Sokos ja Prisma myyvätkään meille tänään Jumalan kasvattamista puutarhoista.

Toisen puun nimi on "Elämän puu" ja saamme kertomuksessa myöhemmin kuulla, että joka syö sen hedelmää elää ikuisesti. Melkoinen kasvi siis.

Toinen puu siellä Paratiisin keskellä on nimeltään "Hyvän ja pahan tiedon puu" ja tämän erikoisen puun nimi antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Huomatkaa kaikki, että toisin kuin usein luullaan, tämän puun nimi ei ole "Tiedon puu"-

Adam se siellä nyt yksinään asustaa - huomaa tarkoin, että Eevaa ei ole vielä hänen kylkiluustaan tehty - ja saa tehtävän.

"Ja Herra Jumala otti ihmisen, ja pani Edenissä Paradisiin, viljelemään ja varjelemaan sitä."

Semmonen on Adamin tehtävät tässä tarinassa - ihanan puutarhan viljeleminen ja varjeleminen. Puutarhuri hänestä tehtiin ja luonnonsuojelija.

Voisimme ajatella, että kun Jumala ne puut kasvatti niin kyllä Jumala niistä itse huolen pitää. Vaan kertomus sanoo, että tämä tehtävä annettiin ihmiselle.

Viljellä ja varjella.

No nyt me kaikki Jumalan tarinan kuuntelijat ja lukijat voisimme pysähtyä miettimään, että onpa siellä Paratiisin keskellä ihmeellinen ja ihana Elämän puu.

Se on varmaan nyt jatkossa kertomuksen ydin, jotain sen Elämän puun kanssa varmaan tapahtuu. Onhan se tässä tarinassa jo todettu, että ihminen on kuolevainen koska tarvitsee ikuisen elämän lääkettä, haukata Elämän puun hedelmästä.

Vaan ei.

Elämän puu jää kokonaan sivuaiheeksi tässä vaiheessa, ja huomio keskittyy toiseen myyttiseen puuhun Hyvän ja pahan tiedon puuhun.

Vielä hyvin oudolla tavalla - Herra Jumala on mitä ihanimmat viikunat ja aplarit ja greipit ja päärynät ja kirsikat kasvattanut ihan vain hemmotellakseen Aadamia,. jonka on tehnyt. Ja vielä niin kauniisti kukkivat ja viheriöivät nämä Jumalan kasvattamat puut.

Mutta tämä yksi puu on kuoleman ansa. Jumala asettaa sen Paratiisin keskelle sinne Elämän puun tuntumaan ihan tarkoituksella, että Adamilla olisi mahdollisuus tuhoutua.

outo jottu tosiaan.

Hyvän ja pahantiedon puu on jumalallisen tarinan keskeinen aihe, ratkaisevan tärkeä.

Jumala puhuttelee luomaansa ihmistä tässä mytologian kielellä - eihän tuommoista puuta luonnossa kasva, vaikka viikunoita kasvaa - ja sanoma on paljon syvällisempi kuin jos olisi puhe omenapuusta.

Puu herättää monenlaisia ajatuksia, ja on totisesti herättänyt koko kristillisen kirkon historian ajan. Juutalaisuudessa tämä kertomus on jostain syystä vähemmän tärkeä ja painopiste on Mooseksen laissa.

Emme pysty ammentamaan tyhjiin tämän puun sanomaa, ja siitä aukeaa uudenlaisia näkökulmia kun Sanaa tutkimme rukoillen Pyhän Hengen antamaa viisautta ja hengen silmien avautumista ja hengen korvien kuulemista.

tällainen ihmeellinen lupaus nimittäin on annettu, että Pyhä Henki - Jumalan Henki, Jeesuksen Henki - itse johtaa meitä kaikkeen totuuteen.

Jumalallisen myytin alustukseni lopuksi otan vielä esiin käärmeen sanat tarkasteltaviksemme

nyt näet mennään niin syvälle ihmisen sydämeen, että se on aivan käsittämätöntä koko ihmisyyden kuvausta ja koko kristillisyyden perustaa.

"Jumala tietää" - näin viisaasti (hepreassa kavala ja viisas ovat samaa juurta) käärme puhuttelee Eevaa.

Jotenkin näitä sivuajatuksia "katsos, kerron salaisuuden - Herra Jumala on silleen vähän kunninakipeä ja ehkä ylpeäkin tiedoistaan, ja tässä on nyt semmonen kohta jossa sinä ja ukkosi voitte nousta Hänen tasolleen. Ei Herra Jumala sellaista tahdo, vaan haluaa pitää ylemmyysasemansa teihin nähden."

ja mitäs käärmeen mukaan Jumala tietää
"tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan"

Hurja isku pahaa aavistamattomalle Eevalle - kappas, tuosta kun haukkaa niin tulemme niinkuin Jumala tietämään...

niinkuin Jumala

Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.

Esikoiset eivät tahdo opettajia muuta kuin omat saarnaajansa, jotka on tehtävään valittu. Tiedon paisuttama ja ilman PH on ePaimen, epämiellyttävä ylpeä toisten yläpuolelle asettuva lumiukko.

näinhän se menee.


Amen, Herra opeta meitä!

Kysyn, mikä tässä kertomuksessa on tärkeintä

ikuinen elämä?

vai kuuliaisuus Jumalan tahdolle?

Oli hyvä ePaimen, että kerroit tuon luomistarinan taruksi. Vaikka raamatussa kerrottuna sitä on kristikunta ja sen tiedoittajat pitäneet kuulijoille tositapahtumana.
Olkoonkin se esimerkkinä hyvästä ja pahasta.

Kerrompa myös tarinan. Sen paikka olkoon esikoislestadiolaisten rukoushuone.
Sen keskellä on istutettu paljon puita, jotka tuottavat hyviä hedelmiä ja on tiedotettu puutarhan käyttäjille, että sen hedelmät ovat vertaansa vailla . Hyvän makuisia ja niistä tulee hyvä olo. Ihminen tulee kylläiseksi jo yhdestä hedelmästä, sen syötyään. Nämä puut ovat hyväntiedon ja tahdon puita.Valkosiipiset perhoset ja hyönteiset hedelmöiitävät niiden vähän piilossa olevia kukkia.

Mutta kaikkien näiden hyvien puiden keskellä on yksi puu. Korea kuin mikä. Kukat ovat kauniita ennen niiden hedelmöitymistä. Perhosia ja hyönteisiä niiden ympärillä on enemmän kuin muiden.

Pääpuutarhurit, jotka ovat sanoneet luvan saaneet tähän puutarhan hoitoon Jumalalta. He vahtivat kovin puutarhan hedelmien korjaajia ja käyttäjiä tästä koreimmasta puun hedelmistä. Niistä tulee maha kipeäksi joka on jatkuva koko elämän ajan. Vielä sen jälkeenkin kivistää, että viime uni on rauhatonta. Tämän puun he nimittivän pahan tiedon ja synnin puuksi.

On kuitenkin puutarhuritkin tavallisia ihmisiä mielitekoineen. Siksi eräs puutarhuri parka, ei voinut estää kiusausta vaan yöllä kun oli pimeää, hän kiipesi keskellä olevaan koreaan puuhun. Nappasi sieltä parhaannäköisen hedelän ja pisti taskuunsa. Kun hän sitte kotona salassa sen söi, vaikka vaimokin vaistosi, että eipä ukolla tainnut olla pyhähedelä taskussaan. Puutarhuri haukkasi hedelmästä kerran ja kun oli alkuun päässyt haukkasi loputkin hedelmästä. Kun vika haukkasu oli tehty, niitä mitä sillä on enää väliä. Ei sitä toiset puutarhalaiset tiedä. Ja ei kaikki puutarhuritkaan.

Puutarhakansa eli omaa elämäänsä. He kurkkivat vain puutarha aidan takaa ulkopuolella kasvavia samoja puita, joka kasvoi heidän oman puutrhan keskellä. Siellä ne tietämättömä ihmiset mahapurujen voimasta ahmivat sen kovin korean puun hedelmiä. Ihmetteleivät kun siitä puusta syöneet ihmiset eivät olleet kaikkia ainakaan mahapuruista kippurassa olevia. Siksi heitä otti päähän, koska heillä oli varmatieto sen puun pahuudesta. He ryhtyivät heittelemää oman hyvänpuunsa hedelmillä ulkopuolella olevia "pahantiedon" puun hedelmien nauttijia


Kun tämä puutarhuri oli hedemänsä syönyt, hän kuulosteli mahaansa, että voiko se hyvin. Hieman se tuntui kurisevan mutta hän unohti sen kohta. Hän rupesi epäilemään, mahtaako olla perää sen puun hedelmien pahuudesta. Mutta kuitenkin jo aamulla oli varottelkemassa puun alla leikiviä lapsia ja aikuisia sen puun vaarallisuudesta. Karsivat alimmat oksat siitä puusta ja veivät tikapuut piiloon kaappiin, josta vain puutarhurit niitä saivat käyttää.

Nyt kävi kuhina puutarhassa. Jopa he, jotka söivät hyvän tiedon ja tahdon puusta sairastuivat ripuliin. Mutta puutarurit syöttivät jopa sen puun kukkiakin, että ripulit parantuisivat. Puutarhurit varoittivat puutarhalaisa, että ulkopuolelle ei sitten puhuta näista hieman pahentuneista hyvän tiedon ja tahdon puiden hedelmistä, joita oli syöty. Pitää vain kertoa, että Jumala on halunnut olla vuoteessa ja levätä liikarasituksesta puutarhan hoidosta.

Puuhtarhan ulkopuolella kasvoi paljon näitä puutarhurien nimittämiä pahan tiedon puita. Joukossa oli myös muutama ns. hyvän tiedon puu. Joka kasvaessaa varjosti muita puita hedelmällisillä oksillaan. Joku ohikulkija nappasi kyllä siitä puustakin hedelän, ja totesi sen olevan jotenkin oudon makuisen ja heitti sen pois. Ulkopuolinen kansa nautti "pahan tiedon " puusta hedelmiä. Mutta oli ihmisiä sellaisia, että he huomasivat, että ei kaikki sen hedelmät mahan puruja tuo, vaikka puurahuri hedelmiään viskoessan näin mainosti. "Pahan tiedon"puussa oli todella muutamia mädäntyneitä hedelmiä, kansalaiset vai varoivat pahimpia syömästä.

No ei nyt elämän hortonoomilla ole muuta tällä kertaa.

Jumala karkoitti ihmisen pois Edenin puutarhasta, etteivät nämä olisi syöneet elämän puusta ja jääneet ikuisesti synnin kirouksen tilaan eli olleet kuolemattomat synnin tilassa. Raamatun opetusten mukaan kuolema on voitto niille, jotka pääsevät Jeesuksen tykö taivasten valtakuntaan. (Fil 1:21-24.) Siellä ei ole enää syntiä.

Jos elämän puu olisi sama kuin noni ja levinnyt eri puolille maapalloa, niin se olisi ristiriidassa luomiskertomuksen (=1. Mooseksen kirja) ilmoituksen kanssa. Enkelit vartioitsivat Edenin puutarhaa sen tuhoon asti, ettei kukaan ihminen pääsisi sinne. (1Moos 3:23,24.) Ihminen karkoitettiin itään Edenistä eli he asettuivat Jordan-virran (joki keskellä puutarhaa) itäpuolelle asumaan ja levittäytyivät muinaisen Babylonian alueille asti, Mesopotamiaan, Kaksois-Virtain maahan. Jos noni olisi elämän puu, niin kaikki siitä syövät eläisivät iankaikkisesti eivätkä kuolisi koskaan. Nonipuu ei voi siten olla Raamatun elämän puu.

1) Raamatussa on mainittu vain yksi elämän puu, ei montaa puuta, jotka olisivat levinneet Edenin puutarhan ulkopuolelle.

2) Raamatun elämän puusta syövät eivät kuole koskaan eivätkä Adam ja Eeva olisi koskaan kuolleet, jos olisivat syöneet siitä.

Elämän puulla on Raamatussa syvä hengellinen vertauskuvallinen merkitys. Hän on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Joka syö Jeesuksesta, niin hänellä on iankaikkinen elämä. (1Piet 2:3; Psa 34:9; Joh 6:53-63.) Tällä ei tarkoiteta osallistumista uskonnolliseen rituaaliin eli sitä, että syömällä ehtoollisen leipää ja juomalla viiniä saadaan armo ja eletään iankaikkisesti. Raamatun sanat tarkoittavat sitä, että Pyhää Henkeä juova ja hänestä osalliseksi tuleva henkilö pelastuu tulevalta tuomiolta ja elää ikuisesti. (Joh 6:63,68; 7:37-39; 2Kor 13:13; Hebr 6:4-7; 1Kor 12:12-14; 1Joh 3:24; 4:13; Ilm 22:17; 21:6.) Jeesus Kristus on elämän puu ja elävän veden lähde, jonka monet ovat hyljänneet, mutta hänestä juovat saavat elää ikuisesti ja tulevat ikuisen elämän veden lähteeksi itsekin. (Jer 2:13; Joh 4:13,14; 2Kor 3:1-6.)

Raamatun elämän puuta ei voitane kuitenkaan jokaisessa kohdassa ymmärtää vain vertauskuvaksi tai esikuvaksi Jeesuksesta Kristuksesta. Luomiskertomuksessa elämän puu on ollut todennäköisesti yksi puu, mistä syömällä Adam ja Eeva olisivat eläneet ikuisesti. (1Moos 2:9; 3:22.) Ilmestyskirjan ja Hesekielin kirjan profetioissa elämän puulla lienee pelkästään vertauskuvallinen merkitys. On hieman vaikea kuvitella puuta, joka on elämän virran molemmilla puolilla uudessa Jerusalemissa. (Ilm 22:1,2.) Uusi Jerusalem ja elämän puu voidaan ymmärtää tässä kohden täydellisiksi tulleiden pyhien ja valittujen joukoksi, joiden sydämissä Herra Jumala, Kaikkivaltias, saa olla se aamunkoiton tähti, mikä valaisee sydämemme ja antaa meille ikuisen elämän. (Ilm 22:16; 2Kor 4:4-6.) Ei ole silti mahdotonta ajatella, että elämän puu olisi myös kasvi, jonka lehdet parantavat ja antavat ikuisen elämän niitä nauttiville. Silloin Hesekielin kuvaus monista puista yhden sijaan tuntuisi loogisemmalta selitykseltä elämän puun kirjaimellisen tulkinnan kannalta. Tästä huolimatta ei ole syytä uskoa, että elämän puu olisi nyt levinneenä eri puolille maailmaa ja että nonipuu olisi tämä puu.

On lähestulkoon jumalanpilkkaa sanoa nonipuuta Raamatun ilmoittamaksi elämän puuksi. Kun tämä tehdään rahanhimossa ja eksytetään toisia ihmisiä kuluttamaan rahaa huijauksen tapaan levitettävään verkostomarkkinointitoimintaan, eivät idean suunnittelijat ja kehittäjät saa osaansa Raamatun ilmoittamasta elämän puusta vaan heidän osakseen tulevat vitsaukset ja ikuinen kuolema Raamatun profetioiden mukaan. Jumalan sanan ilmoitusta ei ole lupa käyttää oman taloudellisen hyödyn tavoittelemiseen ja vääntää ilmoitusta vinoon rahanhimon sokaisemin silmin. Tämänkin synnin voi saada anteeksi, mutta vain tunnistamalla, tunnustamalla ja hylkäämällä sen.
Tästä lienee olemme samaa mieltä?

nonipuu antaa esimerkin kahdesta tyylistä

- kertomus, tarina, taustana esikoislestadiolaisten hengellinen maailma
- Raamatun tutkielmia viitteineen, pohdintoineen

kumpi tyyli on tehokkaampaa!

ei ihme, että Jeesus puhui suurelle yleisölle enimmäkseen vertauksin, ja että me kaikki muistamme nämä vertaukset paljon paremmin kuin apostoli Paavalin syvällset teologiset tutkielmat.