Minua ärsyttää kun kaikki kaikkiallla puhuvat, että 50 kiepeillä elää elämänsä parasta aikaa.
Noh, onnea heille.
Mulle tämä on elämäni pahinta aikaa, tähän mennessä.
Elämä ei luista sitten millään, kaikki ahdistaa ja jokapaikkaan sattuu.
Hirveitä nämä raivonpuuskat, joita tulee tostanoin vaan jostain.
Välillä tekee mieli vaan lähteä pois täältä.
Nyt tilasin itselleni lääkärille ajan taas.
Toivottavasti nyt joku ottaa tosissaan tai jotain ikävää saattaa tapahtua.
Noh, onnea heille.
Mulle tämä on elämäni pahinta aikaa, tähän mennessä.
Elämä ei luista sitten millään, kaikki ahdistaa ja jokapaikkaan sattuu.
Hirveitä nämä raivonpuuskat, joita tulee tostanoin vaan jostain.
Välillä tekee mieli vaan lähteä pois täältä.
Nyt tilasin itselleni lääkärille ajan taas.
Toivottavasti nyt joku ottaa tosissaan tai jotain ikävää saattaa tapahtua.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kannattaa ehkä puhua lekurille vaihdelaatikkovuosista, sun hormoonit sekaisin.
=DW=
Olen kyllä käynyt ko.asiasta sanomassa, mutta sanovat, ettei ole vaihdevuosia vielä.
Viimeksi kävin n. puoli vuotta sitten.
Katsotaan mitä nyt tuumaavat asiasta.
Sulla on ne esivaihdevuodet - kroppa valmistautuu muutokseen. Mulle se oli myös kurjaa aikaa, onneksi kesti vain puolitoista vuotta.
Gyne sanoi rutiinitutkimuksessa ettei olisi tulossa moneen vuoteen vaihtareita ja kyllä vaan tuli, n. 6 kk kuluttua.
En ole käyttänyt mitään helpottavaa hormonihoitoa edes hikoiluihin, ne ei niin kauheita olleet koska kova liikuntaharrastus jo aiheuttaa runsasta hikoilua ja helpotti tuohonkin.
Nyt sitten alkuviikosta ostin jotain puikkojuttuja kun olin lueskellut tuota liukuvoideketjua. Katotaan tapahtuuko jotain.
Ohimenevää ahdinkoa. Toivottavasti! Minulle tuttuja elementtejä.
Lapsemme olivat lähteneet omilleen. Oma leipäni oli sirpaleina ympäri Etelä-Suomea.
Keruujaksot vaihtelivat 2pv -> yksi vuosi.
Vaimo puolusti linnaketta varsinaisessa osoitteessamme.
50 vaiheessa alkoi esiintymään unihäiriöitä ja viikonloput menivät kevyen juopottelun merkeissä.
Perheriitoja ei ollut josta kunnia lankeaa vaimoni kärsivällisyydelle ja tulevaisuudenuskolle.
Kun syksyisinä iltoina, ajellessani kotiin perjantaisin, mieleeni alkoi hiipimään itsetuhoisia ajatuksia katsoin parhaaksi lopettaa töissä käymisen.
Minulle se oli oikea ratkaisu. Kaikki muuttui paremmaksi terveyttä myöten.
Tilanne on ajan myötä vain parantunut.
En osaa neuvoa toisia. Minä onnistuin.
Voisikin lopettaa työssä käymisen, se on ainakin osa pahaan olooni.
Olen iloinen puolestasi vm-43
Sain lääkäriltä lähetteen hormoni testeihin ja mieliala lääkkeitä.
Toivon todella lääkkeiden auttavan.
Turha meidän on yrittää keksiä neuvoa.Toisilla vaan on vaikeampaa kuin toisilla.Itse hain vertailu kohteita sellaisista joiden elämä on todella oikeasti vaikeeaa.Vasta katsoin videon missä miehellä ei ollut raajoja..Eikä tietty normaalia elämää ja silti !Hän oli positiivinen ja yritti elää ja tehdä kaikkea.Vaikka olen itse käynyt rajan lähellä,silti unohdan että asiat on hyvin.Hakeudu lääkäriin ja kerro kaikki mitä mielessä on.ihan kaikki.Jo se että joku kuuntelee vois auttaa.Hyvää kevättä joka tapauksessa.
Hakeudu jollekin kuntoutuskurssille, siellä saat ryhmän ja asiantuntijoiden kautta miettiä fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä ja myös saada vinkkejä elämääsi. Suosittelen lämpimästi,
Aslak-kuntoutus oli hyvä omalla kohdallani. Progynova-nappi aamusta, jos v-vuodet kaatuu niskaan.
Minäkin olen joskus käynyt Aslakin ja tykkäsin myös. Siellä sai miettiä omia asioitaan monipuolisesti ryhmässä ja myös yksilöohjauksessa. Sai paljon tietoa ja taitoakin omaa elämää ja jaksamista varten. Hormonioito ei käy kaikille, kandee ehkä kipaista gynekologila jos vaihtarivaivaa.
Samaa mieltä AP:n kans,ei todellakaan mikään lottovoitto kun täyttää 50!Ystävät sanoneetkin,että parempaa täyttää 60.Sitä alkaa jo hyväksyyn oman rajoittuneisuuden,eikä enää paineita olla nuorekas.Loppusuoran voi jo lönkytellä omaa tahtia :)
Aivan samaa mieltä Akkaparan kans.Taaksepäin katsottuna vuodet 50-60 olivat aika raskaat lähinnä työssä mutta myös terveys ja jaksaminen koetuksella. Tarkalleen ottaen muuta kuukausi 60v. rajapyykkiin.
Kunhan ei mene dementian puolelle tai alhshaimerin. Jos käyttää alkoholi voi tulla muistihäiröitä 7 vuotta aikaisemmin kuin muilla. Nyt pitäisi osata arvostaa itseään ja olla vähän armollisempi itselleen. Ei ole kiire, mutta jos on kipuja pitää selvittää ne lääkärillä. Minulla kävi tämän asian kanssa niin et hyppäsin vaihdevuosien yli. Kohtu on poistettu samaten munasarjat. Ei ole tullut kuumia aaltoja, liikuntaa pitäisi vähä lisätä ettei tule sokeritautia, sillä sitä voi vähä ehkäistä. Suvussa kyllä on sokeritautia. Alkoholia en käytä, en myöskään kahvia ja en polta joka kalkkeuttaisi vielä enemmän näitä suonia. Marevan on jo kyllä käytössä, mutta johtuu ihan toisesta asiasta eli tulpista, en saa kantaa painavaa ja ruokavaliossakin pitää olla tarkkana. Meille kaikille kyllä riittää omia huolia, mutta stemppiä teille.
Kamalaa aikaa mustakin viisyt tai noinarvo, kun leipä ja sydänpiparit vähenevät yhtaikaa kopasta, eikä keho pelitä niinkuin parempina ladyvuosina :(
Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että 50v on täysin paskinta aikaa mitä on elämän varrella kokenut.
Kaikki sairaudet riesana ja yhdestä sairaudesta , kun pääsee, niin toinen on odottamassa.
En moiti aiempia vuosia ja elämää yleensä, mutta kaikista ikävämpänä pidän tätä 50v etappia.