Minkä alan vanhat kirjat ovat arvokkaimpia?

Kirjan painovuodella ei välttämättä ole mitään tekemistä arvon kanssa, varsinkaan kun kyse ei ole kovin vanhoista kirjoista. 1920-luvulla painettu ei ole kirjana kovin vanha vaikka onkin ikää 90 vuotta. 1800-luvun puolelta olevat kirjat ovat jo vanhoja, mutta niissäkin on paljon arvoltaan vähäpätöisiä, varsinkin uskonnolliset teokset, joita tuohon aikaan painettiin paljon. Joku 1980-luvulla painettu keräilykohteeksi muodostunut voi olla olennaisesti arvokkaampi kuin 1880-luvulla painettu.

Jotain merkitystä vuosiluvulla toki on. Mitä iäkkäämpiä kirjoja sen suurempi mahdollisuus että joukossa olisi jokin keräilyharvinaisuudeksi tai ainakin -kohteeksi muodostunut, jota ei enää ole paljon liikkeellä. Siinä tapauksessa olennaista on kirjan kunto.

Pariisin metroverkon suunnittelua ja rakentamista kuvaava teos on toki erikoisalaa, se voisi kelvata monenlaista erikoisalan kirjallisuutta harrastaville, ei ainoastaan metroista vaan kaupunkisuunnittelusta ym. kiinnostuneille. Itseäkin ehkä kiinnostaisi tuollainen teos jos siinä on karttoja, valokuvia ym.

Vanhat matkakirjat on ehdottomasti mielenkiintoisia, mutta ei välttämättä rahallisesti arvokkaita. Riippuu niin paljon tekijästä.

Jatkuvasti keräilyn kohteena olevaa alaa ja siksi myös rahalliselta arvoltaan kelvollista tavaraa ovat muun muassa paremman laatuiset sotahistorialliset teokset, kaikki ilmailualaan liittyvä, vanha arkkitehtuuria käsittelevä, asekirjallisuus. Lappi- ja eräaihe myös pitää sitkeästi pintansa eli niille yleensä löytyy ostajia.

Huutokaupoista kun olen huutanut laatikoittain vanhoja kirjoja niistä on useinkin suurin osa ollut hyödyttömiä, mutta joskus kannattaa huutaa koko laatikko yhdenkin kirjan takia. Parhaita löytöjäni olen sitä paitsi tehnyt kirjojen välistä, siellä kun saattaa olla jemmattuna jos mitä vanhoja postikortteja ja -merkkejä ym.

Kannattaa ehdottomasti säilyttää ne, mitkä itsestä tuntuu säilyttämisen arvoisilta, mielenkiintoisilta. Muut kannattaa lahjoittaa eteenpäin, tai myydä jos on rahallista arvoa. Itselle hyödyttömät ja arvottomat roskalaatikkoon nurkista pölyä keräämästä.

Suuntaa antavaa tietoa kirjojen arvosta saa tsekkaamalla nettiantikvariaattien hintapyyntöjä. Niillä kun on hakukoneetkin nykyisin, ei tarvitse kuin syöttää tekijän tai kirjan nimi hakukenttään ja tietoa tulee. :)

Mukavia hetkiä löytöjesi parissa.!

Yksi monenkin mielestä yllättävä keräilykohde on lasten- ja nuortenkirjat. Yli sata vuotta vanhat lastenkirjat menee kaupaksi hyvin niitä keräillään jatkuvasti, ja vanhahkot (1920-50 -lukujen lastenkirjat) tapauksesta riippuen kohtalaisesti. Niillä on siis arvoa.

Oma keräilykohteeni eli hengelliset kirjat, joista minulla on koottuna laaja kotikirjasto, eivät rahalliselta arvoltaan ole merkittäviä. Tuossa juuri on meneillään ketju jossa kysellään Froseniuksen vuodelta 1777 olevan Rippi- ja ehtoolliskirjan arvoa. Tuollaisen 1700-luvun kirjan arvoa en osaa sanoa ja varsinkin koska 1800-luvun uskonnollista kirjallisuutta liikkuu erittäin paljon ja myös 1700-luvulta peräisin olevat suurimmalta osalta uskonnollisia teoksia. Kehotin kysymään arvoa Hagelstamilta. Itse luulisin että vähintään sata, enintään kaksisataa, mutta ehkä kolmekin hunttia. Ja tarjoavat kirjasta 50, 60, 70? Jos asiaa kysyisi lutherilaiseen kirjallisuuteen erikoistuneesta Luther-divarista niin arvo voisi olla 200 tai 250, ja vaikka arvo heille olisi vähäisempikin kuin Hagelstamille voivat silti tarjota kirjasta suhteessa enemmän, koska kirja on heidän erikoisalaa ja kiinnostunut asiakaskunta puutelistansa kanssa odottamassa kyseisiä teoksia.

Kirjojen rahallinen arvo on monella tapaa suhdannekysymys, se on suhteellista ja vaihtelee, koska kysyntä vaihtelee. Maantiedekin vaikuttaa asiaan koska jos rauman gielellä kirjoitetun pakinakirjan rahallinen arvo on Rauman divarissa 30-40 niin Joensuussa tai Torniossa se on korkeintaan 20 euroa. Nettidivareiden yleistyminen on ehkä tasoittanut suurempia eroja, koska netin kautta torniolaisen divarin tarjonta kohtaa raumalaisen kysynnän, ja toisaalta raumalainen divari ei netissä kehtaa pyytää samaa (korkeinta mahdollista keräilyhintaa) mitä liikkeessään pyytäisi raumalaiselta ostajalta? :)

Nettiantikvariaattien hintapyyntöjä selatessa huomaa nopeastikin että joissain teoksissa on varsin laaja haitari. Eroa saattaa olla useita kymppejä saman kuntoisessa kirjassa eikä se (aina) kerro myyjän asiantuntemuksen puutteesta vaan juurikin edellä mainituista seikoista. Käytetyllä kirjalla kun ei ole ohjevähittäismyyntihintaa vaan se on aina myyjän ja ostajan kauppa, jos kumpikin on tyytyväinen homma on ok. On vain muotoutuneita käytäntöjä joiden valossa voi päätellä milloin kyseessä on ali-, milloin ylihinta.

Vaikka nettidivareiden hintapyynnöt suuntaa antavina on hyviä kun kirjojensa arvoa miettii niin itse ei yleensä kannata pyytää samaa ellei kyseessä ole varsin haluttu keräilykohde. Liikkeenharjoittaja maksaa kaupankäynnistään valtiolle alvien ym. muodossa, ja kun huomioidaan eläkemaksut ja muut niin onhan se katoavaa kansanperinnettä. Kivijalkaliikkeet vähenee ja tuskin kukaan enää sellaista pitää muuten kuin harrastuksen vuoksi. Hyvä harrastus sinänsä... Kun minulla aikoinaan oli liike suuri osa asiakaskunnasta kävi vain hypistelemässä, katselemassa ja koskettelemassa tuotteita sekä niin sanotusti heittämässä läppää, mikä on harrastuksen suola mutta eihän sillä elä. Toisaalta jos myyjä - sen lisäksi että hänellä on hyvä tarjonta - on hyvä läpänheittäjä, mikä tarkoittaa myös asiantuntemusta ja laajaa tietoutta kirjoihin liittyvästä kulttuurista ja anekdooteista, kauppakin käy riittävästi. Niukan leivän siitä sai mutta töitä joutui tekemään usein yötä myöten että hyllyt pysyi järjestyksessä ja kirjanpito edes joten kuten ajan tasalla...

Liikettä ei ole ollut vuosiin mutta itsepalvelukirppisten ja netin kautta myyn keräilyharrastukseni ohella kertyneitä ylimääräisiä. Kotikirjastoa tällä hetkellä on varmaankin 8000 kirjaa ja myynnissä olevia ylimääräisiä suurinpiirtein saman verran. :)

Joulukuussa 2006 vertailin nettiantikvariaattien hintapyyntöjä. Käsittämättömin tapaus oli Mika Waltarin RAKKAUS VAINOAIKAAN ensipainos vuodelta 1943 joka K3 kuntoisena oli antikvariaatista riippuen:

13, 13, 15, 17, 18, 18, 20, 20, 25, 42, 48.

Muita esimerkkejä.
Anatole Francen PAISTINKÄÄNTÄJÄN PAKINOITA (1928) löytyi K3 (normaali siisti antikvariaattikunto) hintaan 7, 14, 15, 15, 20. Vanhojen kirjojen hintaopas antoi arvoksi 20 euroa. Mielestäni asiallinen hinta vuonna 2006 ilman kansipapereita 10-15 euroa, minulla hintapyyntönä tuolloin 10 euroa.

Simo Penttilä: HERRA JA YLHÄISYYS (1945) löytyi K3 kuntoisena (normaali siisti antikvariaattikunto) halvimmillaan 7 e, kalleimmillaan 21 e. Käytettyjen kirjojen hintaopas: 8 e. Mielestäni asiallinen antikvariaattihinta teoksesta vuonna 2006 oli 6-15, itselläni tuolloin hintapyyntönä 4 e.

Olavi Paavolainen SYNKKÄ YKSINPUHELU I-II. Löytyi netin kautta myynnissä vain yksi: 85 euroa. Lisäksi löytyi pelkkä ykkösosa eli puolikas teos, jonkin verran kuluneena kappaleena 40 e. Kompassikirja -sarjassa ilmestynyt suppea laitos (599 sivua): 35 euroa. Vuoden 1996 Keräilykirjojen hintaoppaassa SYNKKÄ YKSINPUHELU I-II: 350 mk eli 57 euroa.

Tämän vuoden helmikuussa tein pientä kartoitusta taaskin.

PAISTINKÄÄNTÄJÄN PAKINOITA löytyi hintaan sidottu: 5 (Menec), 7 (Kirja- ja Lehtilinna), 10 (Kirstin kirjahuone), 10 (Antikvariaatti Pufendorf), 12 (Finlandia), 15 (Antikvariaatti Helmi); nidottu: 7 (Menec), 10 (Ilkan kirja), 13 (Arohonka). [Mielestäni asiallinen hinta vuonna 2014 on 7-10, maksimissaan 12 euroa. Itselläni kyseisessä kirjassa nykyisellään hintapyyntönä 9 e.]

Simo Penttilä: HERRA JA YLHÄISYYS (1945)
K4 nidottu: 21. K3 sidottu: 4, 4, 5, 7, 8, 8, 8, 10, 10, 10, 10. K3 nidottu: 4, 4, 5, 18.
(18 e nidotusta on ehdottomasti ylihintaa, samoin K4 kuntoisen 21 on ylihinta.)

Isaac Asimov: ITSE JUMALAT (1974) K4: 35. K3: 32, 35, 35, 38, 40, 40, 45, 45, 45. K2: 25. Minulla hintapyyntö K3 kuntoisesta 25 e mitä pidän asiallisena kirpputorimyyjän hintapyyntönä.

Isaac Asimov: TERÄSLUOLAT (1974) K3 kansipapereilla: 150 (Poppa Joe), K3 ilman kansipapereita: 115 (Salpakirja). Kirja kuuluu "keräilyharvinaisuuksiin" eli sitä ei runsaasti liiku. Helmikuussa 2014 löysin siis nettihaun kautta vain kahdesta antikvariaatista. Lisäksi Huutonetissä lähtöhintaan 165 e. Itselläni on aiemmin ollut tästä hintana 50 euroa, nykyisellään 70 e mutta ei ole mennyt kaupaksi, joten siirrän huutonettiin ja luulisin että sitä kautta saan hyvinkin 80 e.

Paavolaisen SYNKKÄ YKSINPUHELU I-II löytyi helmikuussa 2014 useita.
Ensimm. painos 1945 K3 kansipapereilla: 150 (OllinOnni), 250 (Menec).
Ensimm. painos 1945 K3 ilman kansipapereita: 150 (Mika Arohonka).
Ensimm. painos 1945 kunto K2: 90 (Oulun keskustan antikvariaatti).
Ensimm. painos 1945 K3, vain osa II: 50 (Kirjahuone Libris).
Toinen painos 1960 (599 sivua) K3 kansipapereilla: 55 (Menec).
Toinen painos 1960 K3 ei Kp: 50 (T. Joutsen).
Valitut teokset, IV (3. painos, 599 sivua) K3 kansipapereilla: 60 (Kirjahuone Libris).
Sama ilman kansipapereita: 60 (Antikvariaatti Ilkan kirja).
Kompassikirjat (4. painos 1963, 599 sivua, nidottu) K3: 45 (Finlandia kirja). Pingviinikirjat (5. painos 1982, 599 sivua, nidottu) K3: 15 (Kirjamari), 20 (Kvariaatti).

[Mielestäni asiallinen hinta vuonna 2014 kansipaperillisesta ensipainoksesta K3 kuntoisena 90-190 (korkeintaan 200), kansipaperiton 70-150 (korkeintaan 170). Itse myin vuonna 2009 ensipainoksen K3 muistaakseni 55 tai 60 e hintaan.]

Elsa Beskow PETTERIN JA LOTAN JOULU 1975 1p. K3: 30 (Bookman). Sama vähän huonompana eli K2 kunto: 25 (Bookman). Beskow PETTERIN JA LOTAN SEIKKAILUT 1973 1p. K3: 48 (Hagelstam). Vuonna 1987 ilmestynyt kolmas painos: 20 (Bookman). Beskow OLLIN HIIHTORETKI 1975 1p. K3: 15 (Ilkan kirja), 20 (Bookman).

Elsa Beskow SAGAN OM DEN LILLA HINDEN
1924 K3: 300 kr (Pan), 220 e (Hagelstam).
1944 K4: 390 kr (Billdals).
1955 K3: 130 kr (Britt Mari), 140 kr (H:ström), 500 kr (Olivia Dal).
1955 K2: 120 kr (Nilsson Kennet), 300 kr (Olivia Dal).
1977 K3: 75 (Brapol), 1992: 140 kr (H:ström).

Ruotsinkieliset keräilykohteet ovat yleensä kalliimpia Ruotsissa kuin muualla, mutta Beskow, jonka suosituimmista kirjoista on alkukielellä ilmestynyt kymmeniä painoksia, ei näytä lukeutuvan niihin. Hagelstamin 220 e ja ruotsalaisen antikvariaatin 300 kr (34 e) on hämmästyttävä ero, vaikka kirjojen hintataso yleisesti ottaen onkin Ruotsissa edullisempi kuin Suomessa.

Tässä siis suuntaa antavana pientä infoa. :)