Joinakin päivinä ahdistaa todella paljon ja itken silloin usein ilman mitään syytä. En tiedä mistä tämä tulee? Elämäni on muuten ihan ok kunnossa. Kaikilla on varmasti jotain pieniä ongelmia ja niin minullakin, mutta en pidä niitä niin pahoina, että ne olisivat syy ahdistukselle. Onko jollain muulla samankaltaisia tuntemuksia?
Ahdistaa enkä tiedä miksi
ahdistunut2
153012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvä että itku tulee, mutta jotain on syynä itkun taustalla? Mieti milloin ja missä itku alkoi? Onko jatkunut pitkään? Mitä tulee mieleen itkun aikana?Oleko voinut jutella kenkään kanssa itkuistasi ym. ?
hei, minulla on samanlaisia tuntemuksia ja koen joka päivä suunnantonta ahdistusta jolle ei löydy niinku minkään näköstä selitystä.. se on aivan todella voimakasta ja on lamannuttanut toiminta kykyni täysin lisäksi kärsin jatkuvasti epätodellisuuden tunteesta paniikkikohtauksista ja tyhjästä olosta päässäni ja se ei ole vain tunne vaan tunnen oikeasti että paristot on loppu aivoist tai en oikeen osaa kuvailla sitä mutta tyhjältä päässä tuntuu eikä ikänä ole ollut mitään vastavaa. ja nämä tuntemukset ovat jatkuvia joka päivä läsnä. nyt on 4 kuukausi menossa ja mikään ei ole muuttunut ehkä ahdistus on lieventyt pikkasen mutta epätodellisuuden tunne ja tyhjä olo sekä paniikki on ja pysyy. kaikki alkoi minulla 4 kuukautta sitten todella rajuilla paniikki kohtauksilla 4 päivää putkeen yhtä toistoo se oli suorastaan helvetillistä kun en tiennyt että mitä minulle tapahtuu. luulim että sekoan täysin mutta menin sitten lääkärii ja sain sieltä tilapäislääkkeet ja hän sanoi että jos oireet jatkuvat kuukauden päästä tule uudestaan ja mikään ei muuttunut oli jatkuvasti outo olotila ja sain sitten 3 kuukautena parempaa apua eli aloitettiin mieli ala lääkitys nimeltään venlafaksiini ja rauhoittavia samalla tarvittaessa. en pysty ilman rauhoittavia menemää ulos ahdistuksen ja epätodellisen tunteet takia ja paniikkikohtauksista puhumattakaan. mieli ala lääke auttanut varmaan masennuksen tunteisiin mutta ei ole vielä poistanut paniikkikohtauksia eikä tyhjää/epätodellista oloa eikä sosiaalistentilanteiden pelkoa mutta ahdistusta hieman lievittänyt mutta jotkut päivät on todella rankkoja ahdistus tiloja ja jotkut vähän helpompia mutta toivon että pääsisin eroon tästä kokonaan. ja ainiin sain avo hoito paikan psykiatriselta klinikalta pääsin sinne psykologin lähetteellä ja psykologille pääsin lääkärin lähetteellä. ja tosiaan ei ole mitään syytä tälle oudolle olotilalleni tämä ikään kuin jäi niiden ensimäisten paniikkikohtausten jälkeen. terapiassa epäiltiin tämän johtuvan jostai lapsuuden traumoista jota en vain tiedosta tai jotain. toivon vaan niin kovasti että kaikki tämä ahdistus ja outo olo tila loppuisi mutta voipi hyvin olla että tämä on ihan pysyvää eli psyyke on paskana eikä paluuta enää ole normaalin olotilaan. ja en ole käyttänyt päihiteitä enkä mitään huumeita ne paniikit alkoi ihan yht äkkiä kun olin juonut 4-5 kuppia kahvia mutta en tiedä voiko se olla syy paniikin alkamiseen...
Kyllä se kahvi aiheuttaa joillekin just tuollaisia oireita. Et ole ensimmäinen jolle näin on tapahtunut.
Lopeta kahvin ja kaiken kofeiinipitoisen käyttö, niin terveytesi voi palata hyvinkin nopeasti. Ei siis pisaraakaan sitä myrkkyä. Itseänikin suuresti harmittaa, että tuli kärsittyä vuosia täysin turhaan.
Aikuisuuden pahaolo johtuu monesti traumoista lapsuudesta. Useimmiten tiedostamattomista. Monella on esimerkiksi kouluajoista jäänyt kaikenlaista traumaa; kiusaamista, itsetunto-ongelmia, oppimattomuutta. Lisäksi vielä kaikki miten omat vanhemmat on vaikuttanut meihin. Esim. Ankarat vanhemmat lannistaa pienen lapsen helposti ja aikuisena mikään ei kiinnosta, koska ei ole uskallusta mihinkään. Olemme osittain tiedostamatta vangittu menneisyytemme takia.
Jos vähänkin tuntee ahdistusta tai kipua kropassa kun miettii omaa menneisyyttä niiin melko varmasti sieltä on jäänyt käsittelemättä. Jos itsellä ei ole voimia kohdata näitä pelkoja/traumoja niin ne on käsiteltävä ammattilaisen kanssa.
Tuo on täyttä puppua, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
Psykologia vain tahtoo selittää kaikki ongelmat noilla traumoilla, kun eivät tiedä mistä oireet johtuvat ja haluavat rahastaa potilaan ahdingolla. Kaikilta löytyy joku ikävä tapahtuma menneisyydestä, kun tarpeeksi kaivaa. Tällä sitten selitetään kaikki mahdolliset vaivat. Psykologia ei edes ole mitään tiedettä, tieteessä pitäisi pystyä ennustamaan tapahtumia, tähän ei psykologia pysty. Psykologia on selittelytiedettä, aina jälkikäteen keksitään jokin selitys tapahtumille.
Miten on ihmiskunta näinkin pitkälle selvinnyt, jos lapsuuden ikävät tapahtumat vaikuttaisivat niin paljon kun väitetään. Varsinkin kun koko ihmiskunnan historia on ollut yhtä suurta kärsimystä vuosituhannesta toiseen.
Toki on ihmisiä jotka kärsivät traumoista, en sitä sano, mutta tavallisen ahdistuksen taustalla ei mitään traumaa tarvitse olla.
"
Hyvinvointiaan voi lisätä tutkimalla menneisyyttään. Moni on lapsena joutunut sellaisten aikuisten vaikutuspiiriin, joilla ei erilaisten syiden takia ole aina ollut riittävästi voimavaroja asettua lapsen asemaan. Lapsen kokemuksena on silloin voinut olla turvattomuus, yksinäisyys, syyllisyys, häpeä. Aikuiset ovat ehkä käyttäytyneet todella pahasti, satuttaneet henkisesti ja ruumiillisesti. Se on ehdottoman väärin. On ihan sallittua olla vihainen niille kokemuksille, joiden muisteleminen tuo pintaan viiltäviä tunteita. Kokemuksista saa tulla kiukkuiseksi ja surulliseksi. Tunteitaan voi purkaa hiljaa mielessään tai yhdessä toisen kanssa. "
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/vanhemmaksi_kasvu/kohti_itsetuntemusta/
Olen työstänyt varhaislapsuudessa kokemiani traumoja ja pettymyksiä. Niiyä voi käsitellä vähän kerrallaan, ahdistavia kun ovat.
Siivu kerrallaan vuodesta toiseen ikäänkuin pumpataan happea noihin traumakokemuksiin.
Silti nuo piilotajunnasta kumpuavat ahdistustilat ovat tuhonneet elämääni. Pystyn niiden kanssa elämään.
AP:lle ehkä parasta olisi ammattiauttajien apu. Vain tosivahvat voivat psyyketekniikoillaan itse keventää ahdistussaldoaan.
Hei! Minulla on ollut niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin traumanaiheuttajia ja niistä ahdistusta, mutta kaikki ahdistuneisuus ei selity sillä. Olen käsitellyt asioita, mutta ahdistus ei poistunut. Välillä tulee päiviä, viikkoja jopa kuukausia, että olen ahdistunut. Syön rauhoittavaa ja olen saanut sillä pahimmat huiput kuriin. Ahdistus tulee ja menee riippumatta traumoista tai sen esille puskemisesta. Olen lääkkeiden puolestapuhuja, ikävä kyllä. En haluaisi, että näin on, mutta en ole löytänyt muualta yhtä tehokasta keinoa hallita ahdistusta. Kärsin pakkotoiminnosta, joka osaltaan lisää ahdistuneisuutta ja sitä ei edes lääkkeillä ole saatu kuriin. Eli en tiedä saako ahdistuneisuutta koskaan katoamaan, edes lääkkeillä.
Hakeutukaa Jumalan Sanan ulottuvville niin pääsette anteeksiantamuksen ulottuville, siinä lääke ahdistukseen! Jokaisella ihmisellä on Jumalan paikka sydämessä ja jos se paikka on tyhjä niin ihminen kerta kaikkiaan ei silloin voi voida hyvin! Ahdistus on Jumalkaipuuta!
"Psykologia on selittelytiedettä, aina jälkikäteen keksitään jokin selitys tapahtumille."
Tuo tekee minun mielestäni terapeutin kanssa keskustelemisesta ihan saamarin ärsyttävää. Hän kääntää kaiken aina niin päin, että oli oikeassa, vaikka neuroottisena ihmisten lukijana huomaan, että sekunnin verran menee keksiä uusi teoria oireelleni.
Tyypillisinhän on tämä, että ongelmat voivat aina aiheuttaa kahta täysin päinvastaista käytöstä. Tai sitten ne ei aiheuta mitään. Siten psykologia ei ole koskaan väärässä.
Kerran terapeuttini yritti vakuuttaa minut siitä, että olen suggeroinut uupumuksen itse itselleni. Hän pyysi minua laskemaan käteni tuolin käsinojalle ja sanomaan ääneen "En pysty nostamaan kättäni". Tämän olisi ilmeisesti pitänyt vaikuttaa minuun siten, etten tosiaan saa kättäni ylös. Hän pyysi kohottamaan kättä ja kun se nousikin helposti, hän hetken takelteli sanoissaan ja sanoi sitten, että niin, tuota, tuossa huomaat että kaikkea sitä ihminen voi itselleen yrittää uskotella, mikä ei sitten toteudukaan.. Miksei voi vain myöntää, ettei siinä ihan noin pitänyt käydä? Pöljää.
Joo aivan oikein, psykologia on selittelytiedettä! Aivan turhaa rahastamista! Ei vikeuksista selittelemällä päästä! Ainoa apu ihmisyyden ongelmaan on Herra Jeesus Kristus! Ottakaa selvää miksi Jeesus riippui ristillä- siinä ainut apu kaikkiin ihmisen ongelmiin! Katsokaa ympärillenne! Jokainen näkee Ristin, antakaa sen opastaa!
Vittuun ne jeesukset! Mua ahdistaa eniten se, etten pääse pakoon jatkuvalta hihhulipropagandalta. Pitänee pelastua ryhtymällä satanistiksi.
Onkopa täällä ketään, jota ei välillä ahdistaisi ja jopa vituttaisi. Se kuuluu osana tätä elämää. Asia on toinen, jos pahaa oloa alkaa olla paljon enemmän kuin nomraaliolotilaa ja titenkin mausteena joskus iloakin.
Mulla on sama ongelma. Tälläki hetkellä ahdistaa eikö mitään tietoa mistä se johtuu.. Mulla on elämässä kaikki ok eikä oo mitään syytä ahdistukselle. Tekis mieli vaan itkeä mutta itkukaan ei tule..
Itsellä on samajuttu, mut mä Oon 12 tää ei Oo normaalii ainakaan ei tunnu et olisi normaalii.. kuraattori sano et pitää pitää itku tuntei? Itkee tunnin Ajan mut se on vaikeeta. Joskus kouluskii Tulkaa kysyy mikä hätänä sit Oon sillee mitennii ja huomaan et Mul valuu kyyneliin jo poskessa. Seuraava paikka varmaa joku psykiatri? Ahdistavaa
...