"Kohukirjan" lukenut

Eipäs olekaan mikään mainitun puolueen kannattaja! Ei aina kannata ruveta sitä samaa syytä etsimään ja jauhamaan. Meitä on Lieksassa paljon tavallisia, maltillisia ihmisiä, joille tässä mamuasiassa ei ole suuria intohimoja puoleen tai toiseen. Kuten aloituksessa kirjoitin myös kirjasta löytyi Lieksaan liittyen sekä maltillisia kantoja että kiinkoilua.

Kun olen kirjallisuuden hyvin aktiivinen harrastaja, voin kertoa, ettei kirja ole mikään kirjoittamisen riemuvoitto. Kirjan ansio on juuri, nimessäkin mainittu, kohtaaminen. Sharma antaa ihmisten äänelle paljon tilaa. Luin kirjan juuri siitä syystä, että halusin katsoa lieksalaisten keskustelijoiden poteroiden ulkopuolelle. Olen samaa mieltä Sharman kanssa, että mamuasioissa on paljon sävyjä, joita on helppo nähdä kun itsellä ei ole kiihkokantoja.

"Sharma toivoo, että kirja madaltaisi poteroita, muttei oikein usko siihen.
– Keskusteluyhteys tuntuu, jos ei nyt täysin katkenneelta, niin ainakin katkonaiselta, hän kuvailee.

Lukkiutuneita kantoja on Sharman mielestä molemmilla puolilla.
– En ole kauhean toiveikas, että kirja saisi paljon vastakaikua. Luulen, että perussuomalaisissa on porukkaa, joka torjuu kaiken, sillä eihän kirja ole mitään hymistelyä. Ja sitten tämä toinen siipi: olen varautunut siihen, että siellä tulkitaan, että kirja ei ole siltojen rakentamista vaan vaarallista myötäilyä.

"Yrittäisitte katsoa hiekkalaatikkonne ulkopuolelle"
Kohtaamiset perus-Suomessa kuitenkin kannattavat. Sharma huomaa, että vuonna 2012 muslimikommenteillaan hätkäyttänyt Kotkan kaupunginvaltuutettu Amon Rautiainen on paljon julkikuvaansa monitahoisempi. Hän muun muassa kannattaa kehitysavun nostamista.

Hän haluaisi, että yhteiskunnalliseen keskusteluun saataisiin lisää ääniä, jotka ymmärtävät harmaan sävyjä. Monet saattavat silti vaieta, sillä keskellä ei ole helppoa."

Vaaralta näkee kauas kirjoitti:

Eipäs olekaan mikään mainitun puolueen kannattaja! Ei aina kannata ruveta sitä samaa syytä etsimään ja jauhamaan. Meitä on Lieksassa paljon tavallisia, maltillisia ihmisiä, joille tässä mamuasiassa ei ole suuria intohimoja puoleen tai toiseen. Kuten aloituksessa kirjoitin myös kirjasta löytyi Lieksaan liittyen sekä maltillisia kantoja että kiinkoilua.

Kun olen kirjallisuuden hyvin aktiivinen harrastaja, voin kertoa, ettei kirja ole mikään kirjoittamisen riemuvoitto. Kirjan ansio on juuri, nimessäkin mainittu, kohtaaminen. Sharma antaa ihmisten äänelle paljon tilaa. Luin kirjan juuri siitä syystä, että halusin katsoa lieksalaisten keskustelijoiden poteroiden ulkopuolelle. Olen samaa mieltä Sharman kanssa, että mamuasioissa on paljon sävyjä, joita on helppo nähdä kun itsellä ei ole kiihkokantoja.

"Sharma toivoo, että kirja madaltaisi poteroita, muttei oikein usko siihen.
– Keskusteluyhteys tuntuu, jos ei nyt täysin katkenneelta, niin ainakin katkonaiselta, hän kuvailee.

Lukkiutuneita kantoja on Sharman mielestä molemmilla puolilla.
– En ole kauhean toiveikas, että kirja saisi paljon vastakaikua. Luulen, että perussuomalaisissa on porukkaa, joka torjuu kaiken, sillä eihän kirja ole mitään hymistelyä. Ja sitten tämä toinen siipi: olen varautunut siihen, että siellä tulkitaan, että kirja ei ole siltojen rakentamista vaan vaarallista myötäilyä.

"Yrittäisitte katsoa hiekkalaatikkonne ulkopuolelle"
Kohtaamiset perus-Suomessa kuitenkin kannattavat. Sharma huomaa, että vuonna 2012 muslimikommenteillaan hätkäyttänyt Kotkan kaupunginvaltuutettu Amon Rautiainen on paljon julkikuvaansa monitahoisempi. Hän muun muassa kannattaa kehitysavun nostamista.

Hän haluaisi, että yhteiskunnalliseen keskusteluun saataisiin lisää ääniä, jotka ymmärtävät harmaan sävyjä. Monet saattavat silti vaieta, sillä keskellä ei ole helppoa."

Lue lisää

Joku "ismi" sulla on, koska otit esille juuri nuo kohdat mukaan lukien Juho Eerolan, joka ei ole Lieksaan liittyvä millään tavalla.

Marjetaa puolustit vaikka selvästi Marjetasta on lähtöisin nämä "sisäsiittoiset suvut".

Vaaralta näkee kauas kirjoitti:

Eipäs olekaan mikään mainitun puolueen kannattaja! Ei aina kannata ruveta sitä samaa syytä etsimään ja jauhamaan. Meitä on Lieksassa paljon tavallisia, maltillisia ihmisiä, joille tässä mamuasiassa ei ole suuria intohimoja puoleen tai toiseen. Kuten aloituksessa kirjoitin myös kirjasta löytyi Lieksaan liittyen sekä maltillisia kantoja että kiinkoilua.

Kun olen kirjallisuuden hyvin aktiivinen harrastaja, voin kertoa, ettei kirja ole mikään kirjoittamisen riemuvoitto. Kirjan ansio on juuri, nimessäkin mainittu, kohtaaminen. Sharma antaa ihmisten äänelle paljon tilaa. Luin kirjan juuri siitä syystä, että halusin katsoa lieksalaisten keskustelijoiden poteroiden ulkopuolelle. Olen samaa mieltä Sharman kanssa, että mamuasioissa on paljon sävyjä, joita on helppo nähdä kun itsellä ei ole kiihkokantoja.

"Sharma toivoo, että kirja madaltaisi poteroita, muttei oikein usko siihen.
– Keskusteluyhteys tuntuu, jos ei nyt täysin katkenneelta, niin ainakin katkonaiselta, hän kuvailee.

Lukkiutuneita kantoja on Sharman mielestä molemmilla puolilla.
– En ole kauhean toiveikas, että kirja saisi paljon vastakaikua. Luulen, että perussuomalaisissa on porukkaa, joka torjuu kaiken, sillä eihän kirja ole mitään hymistelyä. Ja sitten tämä toinen siipi: olen varautunut siihen, että siellä tulkitaan, että kirja ei ole siltojen rakentamista vaan vaarallista myötäilyä.

"Yrittäisitte katsoa hiekkalaatikkonne ulkopuolelle"
Kohtaamiset perus-Suomessa kuitenkin kannattavat. Sharma huomaa, että vuonna 2012 muslimikommenteillaan hätkäyttänyt Kotkan kaupunginvaltuutettu Amon Rautiainen on paljon julkikuvaansa monitahoisempi. Hän muun muassa kannattaa kehitysavun nostamista.

Hän haluaisi, että yhteiskunnalliseen keskusteluun saataisiin lisää ääniä, jotka ymmärtävät harmaan sävyjä. Monet saattavat silti vaieta, sillä keskellä ei ole helppoa."

Lue lisää

-----Meitä on Lieksassa paljon tavallisia, maltillisia ihmisiä, joille tässä mamuasiassa ei ole suuria intohimoja puoleen tai toiseen.------

Missähän ne on joilla ei ole mielipidettä? Olen kosketuksissa työni vuoksi erittäin paljon lieksalaisiin ja yleinen mielipide on, että Lieksassa on aivan liikaa turvapaikkataustaisia maahanmuuttajia. Mielipide on siis selvästi kielteinen ja tulee aika rankkaakin kommenttia muuttajista.

Olen lukenut ja lisäksi Ayan Hirsi Alin Neitsythäkin, Amalin Somalitytön tarinan, Faris Dirien Aavikonkukan, Nurudin Farahin: Karttoja, Perhesalaisuuksia, Lahjoja,
Gil Courtemandhen Kigalin sunnuntait, Khaled Husseinin Leijapojan, Tuhat loistavaa aurinkoa, Ja vuoret kaikuivat jne......kaunokirjallisuus on täynnä erilaisia näkökulmia näihin maihin, josta meille on pakolaisia tullut.

Nuo Nurudin Farahin kirjat avaavat Somalian yhteiskuntaa ja ovat erittäin hyvin kirjoitettuja. Niistä aloitin Somaliaan tutustumisen, koska silloin ei vielä muita kirjoja juuri saanut käsiinsä -90 luvun alussa. Sitten jatkoin Afganistaniin ja Iraniin. Kaikista vaikuttavin tästä otoksesta on tuo Kigalin sunnuntait. Se on kanadalaisen Ruandassa asuneen toimittajan kuvaus Ruandasta.

Vaikka kaukaa näkee paremmin, suosin kirjallisuudessa kulttuurin avaajina niitä kirjoja, jotka on kirjoittanut henkilö, joka on itse ollut osana kyseistä kulttuuria. Nuo Tervot ja Snellmanit luen enemmän kaunokirjallisina tuotoksina.

Miksi et linkitä sitä jatkoakin? Haluatko, ettemme näe miten Sharma kuvailee Marjetan muuta suhtautumista mamuihin? Lukekaapa se sivu ja seuraava.

Sensuuri iski kirjoitti:

Miksi et linkitä sitä jatkoakin? Haluatko, ettemme näe miten Sharma kuvailee Marjetan muuta suhtautumista mamuihin? Lukekaapa se sivu ja seuraava.

Huom! Tekijänoikeuslaki kieltää kopsaamasta kirjaa, pikku otteita voi laittaa.

Etkö osaa googlettaa, mene kurssille veikkonen.