...tyttö joka on 19 v. pelkää suurimman osan pv. kaikkee? Niiku ihan arkiasiakin asioita. Esim. Liikkumista julkisilla, kaupassa käyntiä, yksin asumista... Mun suurin ongelma on just toi ja siks en uskalla tutustuu kehenkään poikaan/mieheen, koska pelkään et mut hylättäis mun pelkojen takii :'( tää on säälittävää joo, mut en uskalla puhuu täst pojille ja siks aattelin kysyy täält ku kukaan ei tunnista kuka mä oon... Auttais jos joku viittis vastata ja vaik neuvoo mitä tehä. Terapias oon ollu jo mont vuot...Ja jos jotakuta kiinnostaa tietää mist ihmeest nää tälläset pelot on tullu niin menneisyydessä tapahtuvist traumoist :(
haittaako poikia jos...?
traumaatikko
3279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis mitä suunilleen pelkäät? onko sulla siis jotain sosiaalisten tilanteiden pelkoa tms?
Niiku ihan arkiasiakin asioita. Esim. Liikkumista julkisilla, kaupassa käyntiä, yksin asumista...
Joitakin saattaa haitata ja toisia sitten ei. Itse olen sairastanut samaa viimeiset 6 vuotta eikä se juurikaan ole estänyt treffailua jne. Ainut nyt tietysti ettei voi ihan kaikkea tehdä paniikkikohtausten vuoksi mutta sitten pitää osata olla vähän luova ja keksiä jotain muuta kuin esim ravintolassa käynti : )
Mun mielestä on ihan turha hävetä sellaisia asioita, mille ei itse voi mitään. Jos joku sairauden vuoksi tuomitsee niin omapa on häpeänsä. Omien sairasteluiden vuoksi oon ollut aika paljon tekemisissä vastaavanlaisessa tilanteessa olevien ihmisten kanssa ja täytyy sanoa että näillä ihmisillä on selkeästi realistisempi käsitys elämästä. Niinhän sitä sanotaan että koettelemukset kasvattaa ja se näyttää pitävän hyvin paikkansa. Tästä kun pääsee yli niin ei tarvitse enää koskaan pelätä mitään, se on varma.
Yleensä nämä oireet tuntuvat liittyvän jollain tasolla sellaiseen itsehäpeään ja jo itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on auttaa todella paljon.