niin sanottu romanikulttuuri

Heti alkuun myönnän että romaneilla ON oma kulttuurinsa. Silti väitän ettei se ole edes murto-osan vertaa niin yhtenänen kuin he itse antavat ymmärtää. Perustelu:

Olen perusvalkoinen suomalainen keski-ikäinen nainen ja tunnen kolme romania paikkakunnaltani. Yksi heistä on oikein mukava uskovainen nainen isoissa hameissa, ja hän suhtautuu luontevan tasa-arvoisesti kanssaihmisiinsä rodusta riippumatta. Aina valmiina auttamaan, enkä ole kertaakaan saanut miettiä että hänen vierailunsa jälkeen olisi omaisuutta kadonnut.
Toinen on oikein reilu, rehti ja luotettava mies, olemukseltaan lähinnä perussuomalainen ukko vaikka naamaltaan ja vaatteiltaan täysin romani. Kiltti, ystävällinen ja auttamishaluinen, osallistuu puutarhatalkoisiin pyydettäessä. Ei ole käynyt edes mielessä että hän edes teoriassa varastaisi tai uhkailisi jotenkin.
Kolmas on sitten on ihan eri maata - varasteleva, väkivaltaisuudellaan retosteleva narkkari jonka lähellä pitelen lompakostani kiinni. Hän on julkirasisti ja osoittaa avoimesti halveksuntansa kaikkia muita kuin romaneita kohtaan. Vaimoaan en tunne kuin näöltä, mutta tämä nainen ei selvästi edes haluakaan tehdä tuttavuutta kun kulkee nokka pystyssä ohitseni ja katsoo kuin eilisiä tiskejä. Mielestäni tämä osoittaa vastaansanomattomasti, ettei sitä valkolaisten toistelemaa mustalaisten yhtenäistä valehtelu- varastelukulttuuria ole pohjimmiltaan edes olemassa.

Olen kyllä nähnyt monet, monet kerrat kun romani käyttäytyy huonosti julkisella paikalla, esim. nostaa kaupassa metelin kun "meitä taas epäillää varkaaksi" jo kauan ennen kuin kukaan on ehtinyt syytöksiä esittää, huutaa rasismista kovempaa kuin kymmenen teini-ikäistä somalia, uhoaa puukon kanssa, tunkee kaupassa tavaraa vaatteisiinsa sun muuta perinteistä stereotypiaa. En edes yritä arvata kuinka iso prosentti romaneista käyttäytyy/ei käyttäydy näin, mutta tästä olen varma: ei romaneilla, ei valkoisilla eikä tasan takuulla millään muullakaan kansanosalla ole niin yhtenäistä kulttuuria että siitä voitaisiin suoraan päätellä toisen avuliaisuus, rehellisyys, väkivaltaisuus, rasistisuus tai yhtään mitään muutakaan sellaista mikä todellisuudessa liittyy yksilöön.

Ymmärrän kyllä, että ryhmän paine on kova sellaisessa porukassa missä esim. suhtaudutaan rasistisesti valkolaisiin ja pidetään oikeutettuna tai suorastaan solidaarisuutena omaa porukaa kohtaan että heiltä varastetaan surutta. Ymmärrän, ettei ole helppoa antaa pahaa tekoa anteeksi ryhmässä joka varauksetta kannattaa verikostoa. Silti: nämä ovat yksilön ominaisuuksia, joista joka ikinen yksilö on aivan itse vastuussa. Samalla tavoin kuin kouluissa iso lauma hännystelijöitä osallistuu kiusaamiseen jottei joutuisi itse silmätikuksi, myös joka ainoa romani, valkolainen, somali, [whatever] tekee itse päätöksen mennä ryhmän mukana.

Jotta tämä molemminpuolinen rasismi joku päivä saataisiin loppumaan, on yksilöiden - ei ryhmien - uskallettava olla avoimia, tiukan rehellisiä ja anteeksiantavia *erityisesti* silloin kun joku loukkaa heitä tavalla joka houkuttelee uskomaan stereotypiaan. Sinä romani, anna täydestä sydämestäsi anteeksi kun joudut perusteettoman rasismin kohteeksi. Sinä kantasuomalainen, anna täydestä sydämestäsi anteeksi kun sinulta vaikka varastetaan. Viisas on se, joka ensimmäisenä lopettaa molemminpuolisen idiotismin mutta viisaan osa ei ole helppo. Silti, Gandhikin sai apartheidin loppumaan juuri sillä ettei jatkanut omalta puoleltaan vihanpitoa.

Ainiin, jokaiselle osapuolelle: puukot ja nyrkit piiloon, itsehillintää kehiin. Ette tarvitse niitä, kukaan. Me aikuiseksi kasvaneet ihmiset osaamme puhua turvautumatta väkivaltaan. Osaammehan?