Tiedän.

No hyvä -asiat on sinulla kuten pitää...

Ajattelepa näin: mitä itse olen yrittänyt aina ehdotella palstalaisille
"aika kultaa muistot", mutta ei niitä ikuisesti kannata ajatella vanhoja.

Kun ulkoilee ja keskustelee oikeasti ihmisten kanssa tulee jokainen päivä uusia muistoja :)

Sinulla on oikea asenne.Niin sen pitää olla, että on kelvattava omana itsenään.
Ei kukaan ole toiselle mikään projekti, josta tehdään suhteen aikana itselle jotakin muuta, mitä toinen todellisuudessa on.
Luottaminen on sellainen asia, joka vaatii suhteessa molemmilta paljon.
Ainakin sen, että on sen arvoinen.Ja jos todella on, eikä toinen sitä usko, siitä ei seuraa mitään hyvää.Sellainen ei ole ainakaan rakkautta.

Minuakin hän kehotti muuttumaan. Ihminen joka niin kehoitti, oli itse alkoholisti, seksiriippuvainen, krooninen pettäjä, patologinen valehtelija ja pahimman luokan narsisti. Totta on että kyetäkseni olla sen kaltaisen ihmisen kanssa, minun olisi pitänyt muuttua itsekin lähes hirviöksi. Arvostan itseäni kuitenkin tällaisena, hänen täydellisenä vastakohtanaan. Siinä missä hänen sielussaan asuu pahuus, minun sielussani asuu hyvyys. Hänen ei tarvitse muuttua, riittää että hän pysyy mahdollisimman kaukana. Sääliksi käy hänen lähellään olevia, mutta se ei ole minun murheeni. Elämäni on nyt juuri sellaista kuin sen pitääkin olla, hyvää elämää hyvien ihmisten kanssa.

Mikäli ette rakasta itseänne tarpeeksi, ettekä hyväksy itseänne sellaisina kuin olette.
Annatte toiselle mahdollisuuden antaa muovailla itsestänne toisille mieluisampia.
Onko näin hyvä elää?Jos et saa olla oma itsesi.Se voi toimia jonkun aikaa, mutta ei loputtomiin.Siksi on niin, luonnollista ja tärkeää, tulla rakastetuksi juuri omana itsenään.
Vaikka tuntuu, että kukaan ei pidä sinusta sellaisena kuin olet.Älä lannistu, sillä useammat meistä löytää aikanaan ihmisen, joka ymmärtää sinua ja hyväksyy nekin piirteet sinussa, joita muut eivät hyväksyneet.Aito rakkaus antaa paljon anteeksi ja ymmärtää rakkaansa hankaliakin puolia ja matka jatkuu.Ei suhteen aina tarvitse siihen loppua.

minä rakastin häntä, en pyrkinyt häntä muuttamaan, ihmisyyttä ja turvallistaoloa ja rakkautta vain halusin. olikin jotain muuta

Niin. Se luottamuspula taisi olla alunperinkin molemminpuolista. Syitä on varmasti monia. Mutta pointti on se, että toiselle ei pelkästään täydy kelvata sellaisena kuin on. Toista pitäisi osata arvostaa ja kunnioittaa sellaisena kuin hän on. Kaikkine vikoineen. Eikä aina viskata pois, kun asiat ei mene haluamallaan tavalla. Olet liian sitä ja tätä. Et osaa sitä ja tätä. Tee näin älä noin. Ole mitä haluan sinun olevan.

Ei. Näe minut sellaisena kuin olen. Virheineni päivineen. Minussa on paljon muutakin. Olen kokonainen. Ja rakastan sitä ihmistä, joka tänään olen. Myös huomenna, ylihuomenna ja tulevaisuudessa.

Vikani oli, että halusin hänen ajattelevan samoin. Yritin pakotttaakin, mikä oli sulaa hulluutta. Ihan kahelia. Mutta enää se ei mene niin.

Ei hänkään väärin tehnyt, ellei suostunut, tai pystynyt ajattelemaan noin kuten sinä halusit.Hän ei halunnut alkaa mielistelemään sinua.Hänkin halusi olla vain oma itsensä.Hyvä kun tajuat asiat nyt, että se oli sulaa hulluutta, yrittää muuttaa toista.
Vaikka ihan hyviä asenteita hänelle yritit tarjota.
Mutta edes niitäkään me kaikki emme halua, emmekä pysty, itseemme sovittamaan, toisen mieliksi.Epäaitoa se olisikin.
Reilumpaa on aina olla omia itsejämme.

Kyllä mä häneen luotan, hänen toivomus kai oli että poistuisin hänen näköpiiristä. Häntä muuttamaan ole,hän on oma itsensä ollut ja on edelleen ,siksi hänestä pidänkin.Ei ole kyse hylkäämisestä vaan hänen
oma toive päästä tästä.
Ap kysyn nyt oliko toive tämä?

Minä yritin tehdä hänelle mieliksi. Miellyttääkseni häntä päädyin tekemään asioita joita hänkin teki, olematta niistä innostunut. Hänestä tuli mustasukkainen.
En voi elää omana itsenäni hänen kanssaan. Hänkään ei tee niin kuin minä haluan. En luota häneen koskaan, koska hän osoitti olevansa epäluotettava. Vain luopumalla hänestä voin olla oma itseni ja elää seesteistä elämää.