Mitäs olette mieltä omasta tyylistäni harrastaa "itsepuolustusta"?
Käyn säännöllisesti kuntosalilla hankkimassa voimaa ja lihaskestävyyttä. Mielestäni voimalla ja kestävyydellä on olennainen osa kun ajatellaan henkilön kykyä puolustautua. Mainittakoon, että tällä hetkellä penkistä menee 130 kg ja kyykystä 180 kg, ei vielä kummoísia tuloksia mutta kuitenkin.
Aerobista kestävyyttä haen juoksu- ja kävelylenkeillä, joita teen useita viikossa.
Lisäksi harjoittelen lyömällä ja potkimalla nyrkkeilysäkkiä, jotta saisi hieman sähäkkyyttä ja nopeutta, kun se tahtoo tuossa punttihommassa vähän kärsiä.
Mielipiteitä kellään? Onko teistä tässä mitään järkeä?
Käyn säännöllisesti kuntosalilla hankkimassa voimaa ja lihaskestävyyttä. Mielestäni voimalla ja kestävyydellä on olennainen osa kun ajatellaan henkilön kykyä puolustautua. Mainittakoon, että tällä hetkellä penkistä menee 130 kg ja kyykystä 180 kg, ei vielä kummoísia tuloksia mutta kuitenkin.
Aerobista kestävyyttä haen juoksu- ja kävelylenkeillä, joita teen useita viikossa.
Lisäksi harjoittelen lyömällä ja potkimalla nyrkkeilysäkkiä, jotta saisi hieman sähäkkyyttä ja nopeutta, kun se tahtoo tuossa punttihommassa vähän kärsiä.
Mielipiteitä kellään? Onko teistä tässä mitään järkeä?
Vastaukset 43
Vanhimmat
täällä on kyllä varmasti porukkaa joka on jyrkästi eri mieltä kanssani. Se on ihan hyvä yhdistelmä olla iso ja osata lyödä, että keskity siihen nosteluun erityisen paljo ja vedä paljon proteiinia. Leikkaa sitä aerobista kuntoilua koska se voi hieman jarruttaa lihaskasvua ja et sinä ip-tilanteissa tarvitse niin paljoa kuntoa. sitten hakkaat säkkiä, ei sun potkia tarvitse, potkut vaativat taitoa ja tietoa että niitä pystyy käyttämään turvallisesti tilanteissa, lyöminen riittää oikein hyvin. Ja muista venytellä erityisen paljon nostelun yhteydessä niin nopeus ei kärsi. Kyllä tuolla ihan hyvin pärjää.
mieltä. Tosin itse kannatan myös aerobisen liikunnan harrastamista noin yleisesti, mutta olet oikeassa ei niissä tappeluhommissa tarvita maratoonarin kuntoa. Lyöntioppia kannattaa hieman vakoilla tai opetella jostain. Se on tosiaan ihan hyvä yhdistelmä tämä isokoko, voima ja se että hieman osaa lyödä. Voimakin näyttää tällä kaverilla olevan tätä yleisvoimaa (kyykky tulos paljastaa), eikä pelkkää penkkipunnerrusvoimaa. Toisaalta isot jössikät taas vetää ainakin joillakin paikkakunnilla magneetin tavoin "haastajia" ja siksi itsepuolustuksen kannalta voi tulla ongelmia jos vastaan tulee kaveri, joka on sekä voimakas, että osaa vielä tapellakin. Mutta noin niin kuin yleisesti tuo yhdistelmä toimii mielestäni hyvin. Ainakin itse sain nuorena poikana juuri näiltä kehokanatyypeiltä joskus turpaan, kun ne kukkoili nurkilla.
Iso kaveri tippuu korkeammalta.
Aina tulee vastaan kaveri joka on kovempi.
Kannattais mennä treenaamaan jotain lajia jossa oppii tekniikoitakin. Olen nähnyt tosi isojen (ja voimakkaiden) kavereiden tappelevan kadulla ja kumpainenkaan ei saanu edes veren vuotoa aikaan eikä oikeastaan kunnon mustelmiakaan Tämä ns. voittanut kaveri erehtyi haastamaan "oikean" tappelijan , joka on lähes 40 kg kevyempi ja sille isolle kaverille kävi tosipahasti. Tappeluun ei ehditty edes väliin. Se meni suunnilleen niin että tää iso kaveri löi huti pienempi kaveri väisti ja tinttas kyynärpäällä nenän varteen, otti niskasta kiinni ja reipas polvipotku kylkeen ja lopuks polvi naamaan. Sit tultiin me kaasujen kanssa hätiin ja soitettiin poliisit.
Minä olen vahvasti sitä mieltä että voima ja koko on ihan hyvä juttu, mut mitä mieltä on oppia väärät tekniikat ja hitaat sekä loppupelisä aika heikot lyönnit. niistä saa vain liikaa itseluottamusta ja turhat luulot karisee sitten liian kivuliaasti.
Olenkin ajatellut nyrkkeilytreeneissä käymistä, siinähän oppii tekniikkaakin sopivasti. Minun mielestä jos ajattelee niin että aina on kaveri joka on kovempi (niinkuin onkin, tietysti), niin periaatteessa silloinhan on valmiiksi jo luovuttanut. Liian itsevarma ei saa olla mutta loppujen lopuksi harva tuolla kadulla rähisijöistä on mitään kamppailulajien huipputaitajia. Samaa perusheijarilyöntiähän siellä viljellään. Ja jos tällaiset perusnakkikioskikovanaaman kanssa jos tulee tappelutilanne, niin silloin fyysinen paremmuus monesti ratkaisee. Taas, jos toinen fyysisesti heikompi (nopeudessa ja voimassa) kaveri on paljon toista teknisesti parempi, niin sitten tilanne on taas toinen.
On yleinen harhaluulo, että iso kaveri tarkoittaa aina samaa kuin hidas kaveri. Tiedän erään lukkopainijan, pitkästi yli satakiloinen karpaasi, joka varsinkin matossa liikkuu todella nopeasti ja terävästi.
Eipä tuolla tosiaan isommin tapaa kadulla tappelemassa ketään mestarismiestä..kyllä ne taitaa olla enimmäkseen keskenkasvusia poikasia, jotka on käyneet jonkun kickboxingin peruskurssin, tahi saavat sen maagisen "100 kiloa penkistä"..
potkaistaan pihalle, ainakin jos ohjaaja saa kuulla taitoja käytetyn jossain kapakkatappelussa ilman itsepuolustuksellista tarkoitusta. Suomennettuna: Jos menet haastamaan riitaa ja kehuskelet olevasi potkunyrkkeilyn tms. harrastaja, saat todennäköisesti kengän kuvan takalistoosi.
Tarkoitin enemmän, että kyllä tuolla tavalla saa samalla vähän "itsepuolustustaitojakin", siinä sivussa, kun harrastaa bodausta ja vähän säkkitreeniä.
Mutta jos kaverilla on varsinainen päämäärä juuri vain itsepuolustustaito, niin käyttäisin penkkipunnerrukseen käytetyn ajan mieluummin nyrkkeilyyn esimerkiksi.
Ihan hyvin olet tuon perus fyysisen puolen hoitanut.
Koita lisätä vielä mukaan pariharjoittelua (eritoten veitsiä vastaan sekä mattotilanteet.)
Lisäksi kannattaisi lukaista pari kirjaa siitä paljon pelätystä itsepuolustuksen teoriapuolesta...
Minkä nimisiä kirjoja on itsepuolustuksen teoriapuolesta?
kyllä tommoset määrät jo tavalliset pulliaiset tiehensä säikäyttää, mutta sitten on ne hullut jota tommonen vaan provosoi. Kannattaisi muuten jos vaan aikaa jää niin käydä paini tai nyrkkeily
reeneissä niin pääset sparraamaan ja saa vähän jonkinlaista tuntumaa "tappelusta"
Joo pariharjoittelua minun on vähän vaikea harjoittaa koska sopivaa treenikaveria ei löydy (kavereita ei kiinnosta ja tyttöystävää ei viitsi pyytääkään:)). Muutenkin olen ajatellut että jos joku käy puukon kanssa kimppuun niin sitten juostaan ja kovaa tai kaapataan jotain kättä pitempää hyppysiin, esim. polkupyörä, kivi tai jotain jotta saadaan voitettua aikaa.
Potkuharjoitteissa olen pitäytynyt matalissa peruspotkuissa tyyliin maegeri, koska en hirveän notkea olekaan ja joutuisin heti altavastaajaksi jos yrittäisin korkeita potkuja ip-tilanteessa. Olen tosin osin samaa mieltä Kungfu miähen kanssa siinä että potkut voivat olla aika tarpeettomia jos on nopea käsistään ja osaa liikkua.
Pääseekös muuten nyrkkeilytreeneissä suht nopeasti sparrailemaan? Tarkoitan ihan kevyttä lyöntisparria.
"Muutenkin olen ajatellut että jos joku käy puukon kanssa kimppuun niin sitten juostaan ja kovaa tai kaapataan jotain kättä pitempää hyppysiin"
Totta. Tämä tosin kannattanee tehdä vaikka ei olisi puukkokaveria vastassa. Mutta mitäs jos oletkin esim. tyttöystäväsi kanssa liikkeellä? Et varmaan voi lähteä juoksemaan? Voin kehitellä kymmeniä muita tilanteita joissa pakeneminen ei ole vaihtoehto. Veitsiä vastaan kannattaa harjoitella. ne ovat sen verran v-mäisiä, että haavoja tulee aina mutta jos on reenannut voi välttyä kuolettavilta sellaisilta.
Nyrkkeilyssä pääsee aikas nopeasti sparraamaan.
Sepä se. Aina ei voi mennä karkuun. Varmaan jos joku tulisi puukon kera kimppuun kun olisin vaikka tyttöystävän kanssa kävelyllä, käskisin muijaa juoksemaan karkuun ja hälyttämään apua. Sitten sitä vain yrittäisi suojata itseään ja toista parhaan kykynsä mukaan, samalla huutaen apua kuin hyeena. Varmaan jonkinlaiset viiltosuojahanskat ois hyvät mutta kukapa sellaisia aina pitää mukanaa. Eipä sillä, ei niistä veitsentorjuntatekniikoista varmasti haittaa olisi. Vaatinevat vaan aika lailla harjoitusta että ne saisi tulemaan selkäytimestä.
Perusasetelmasi näyttävät olevan ihan hyvällä
mallilla eli voimaa löytyy riittävästi
ja varmastikin se säkin mätkiminen on tuonut
lyönteihin voimaa ja sähäkkyyttäkin.
Tosin kannattaisi ehkä ennemminkin pyrkiä
lyömään pistareita(jos saisit vaikka jonkun
kaverin edes pitämään niitä, jos eivät muuten
kanssasi halua treenta), koska pistarien kanssa
lyöntiharjoitteista tulee paljon monipuolisemmat.
Voi harjoitella liikkeestä lyömistä ihan eri
tavalla, samaten pistarinpitäjä voi välillä
lyödä sinua pistareilla ja voit harjoitella
torjumista,väistöjä jne.
Useimmiten myös kun lyödään säkkiä, liian moni
lyö säkkiä liian lujaa. Totta kai, kun säkkiä
lyödään, sitä pitääkin lyödä eikä taputella,
mutta jos esim. ottaa 45min säkkitreenin,
treeni ei varmasti palvele tarkoitustaan jos
lyö koko ajan niin paljon kun pankista lähtee.
Hakee mieluummin räjähtäviä suorituksia ja
nopeutta ja aina lyöntisarjojen sekaan heittää
muutamia sellaisia voimalyöntejä.
Pistareita lyödessä tämä liian kovaa lyöminen
ei niin helposti onnistu ja näin harjoitus
palvelee enemmän oikeaa lyöntitekniikkaa.
Mikä on kuitenkin oleellisinta, säkki tai
pistari ei sinällään lyö takaisin, joten
jos haluat kehittää ottelusilmää ja yleensäkin
saada tuntumaa siitä, millaista se katutappelukin
voisi olla, on sparraus ainoa vaihoehto.
Toki siinä on säännöt (jotka voi tietysti
itse muokata haluamakseen), mutta silti se
homman clue valottuu ihan eri tavalla, kun
kaveri lyö koko ajan takaisin ja väistelee
ja torjuu sinun hyökkäyksiäsi. Ei ole enää
niin helppoa kun säkin mätkiminen...
Itse olen nähnyt monia kavereita, jotka lyö
tosi taitavasti säkkiä tai pistareita, mutta
kun laitetaan hanskat käteen ja hypätään
ns. kehään, homma menee reisille..
Ei silti, säkki ja pistaritreeni on erittäin
tärkeää ja sen pitää kuulua säännölliseen
lyöntiharjoitteluun, mutta sparraus on hyvä
liittää siihen.
Ja vielä mitä puhuit potkuista, on totta ettei
korkeilla potkuilla yleensä ottaen katutilanteissa
juurikaan mitään tee. Pitää olla todella kovan
luokan tekniikka ja nopeus, jos haluaa saada
esim. korkean potkun sisään edes tavalliselle
kaduntallaajalle. Syy on aika simppeli, päätään
erilaisilta hyökkäyksiltä osaa suojata yleensä
jokainen edes jotenkin.
Sen sijaan näkisin kyllä vartaloon suunnatut
potkut (pysäyttävät etupotkut ja läheltä polvipotkut) erittäin käyttökelpoisina, tietenkään
unohtamatta kovemman tilanteen potkua suku-
kalleuksille. Ja yksi tehokkaimmista potkutekniikoista on kiertopotku reiteen. Se
vaatii hiukan treeniä, että sen saa suoritettua
oikealla tekniikalla, mutta kun potkuun saa
vähän nopeutta ja voimaa taakse(notkeuttahan
potku ei juurikaan vaadi), on se erittäin
tehokas. Kun on kaverilta jalka aivan puuduksissa,
ei hän ainakaan niin nopsaan juokse perääsi:)
Ja vielä tuosta kuntopuolesta. On totta, ettei
katutilanteet yleensä kestä niin kauaa, että
niissä tarvitsisi huippukuntoa, mutta kun se
stressitilanne tulee päälle, alkaa adrenaliini
virrata kehossa ja mitä parempikuntoinen olet,
sen pitempään jaksat toimia. Jos homma menee
esim. maassa painimiseen, onhan se aika paska
nakki, jos homma kaatuu siihen, että kunto
pettää kesken, vaikka muuten saisi päällekarkaajan
ehkä niputettua...eli ei siitä hyvästä
kunnosta koskaan haittaa ole, mutta sen täytyykin
olla nimenomaan lajikuntoa. Maratoonarilla on
hyvä peruskunto, mutta hän ei esim. kehässä
jaksaisi yhtä kauan kun hyväkuntoinen nyrkkeilijä.
Eikä tietenkään taas vastavuoroisesti
nyrkkeilijä jaksa juosta maratonia yhtä hyvin
kuin maratoonari.
Kaiken kaikkiaan toivon, että tästä pitkästä
sepostuksesta oli edes jotain apua sinulle,
ei muuta kuin tsemppiä treeniin ja hyvää
syksyn jatkoa!
Valitettava tosiasia on että kannattaisi ehkäpä pyrkiä kehittämään omia henkisiä taitojaan selvitäkseen ns.itsepuolustustilanteista ilman voiman käyttöä.
Oman kunnon ja fyysisten ominaisuuksien ylläpito on toki hyvästä.
Mikäli kuitenkin joutuu esim. työnsä puolesta usein "heti kohta päätä uhkaavaan", kuten laki asian ilmaisee, tilanteisiin vaikuttaa hyvältä
alulta toi sinun hommasi.
Täyskontakti lajien harrastajana voisi kuitenkin suositella säkin vaihtamista sparraajaan aina silloin tällöin. Et kerro jutussa että oletko harrastanut muuta kuin itsenäistä valmentautumista
itsepuolustuslajeissa.
Tarkoitan että olenpa kertana muutamana nähnyt kuinka siinä käy kun ei ole tottunut siihen kun joku lyö tai potkaisee ihan oikeesti.
Poistin/harjoittelin "shokki-efektin" kanssa toimeen tulemista thai-nyrkkeilyn kautta, enkä ole katunut päivääkään.
Toki uhkatilanteista pyritään selviämään ilman väkivaltaa, se on selvä. Mutta aina se ei ole mahdollista. Kyllä, minä asun Suomessa missä on suht turvallista mutta koskaan ei tiedä mitä tulee eteen.
Olen aiemmin harrastanut Sankukai-karatea, judoa ja vapaaottelua joten eivät kamppailulajit ihan vieraita ole. Kovaankin kontaktiin harjoitellessa olen tottunut eikä minulla ole pelkoja käydä kiinni toiseen tarvittaessa. Henk. koht. voisin sanoa, että minulla on kyllä korkea kynnys lyödä toista ihmistä nyrkillä (ei koske hanskoilla sparrausta) mutta en nyt tiedä onko se mikään heikkous. :) Päinvastoin voisin olla huolissani jos olisi jotain mielihaluja lyödä muita.
"Valitettava tosiasia on että kannattaisi ehkäpä pyrkiä kehittämään omia henkisiä taitojaan selvitäkseen ns.itsepuolustustilanteista ilman voiman käyttöä."
Voisitko kertoa muutamia käytännön harjoitteita, joilla kehitetään näitä henkisiä taitoja?
Harjoittelee tuntemaan itseään ja omaa kehoaan. Silleen sitä henkisetkin taidot paranee. Jos kaikki reaktiot tuollaisessa tilanteessa tulee shokkina niin siinä menee yleensä pääkin sekaisin ja tulee toimittua miten sattuu, mutta kun osaa odottaa sitä ja tietää miten sitä kontrolloidaan niin pystyy myös olemaan enemmän "cool".
Se että pohtii asioita auttaa myös monessa asiassa kummasti. Ja tietenkin myös fyysinen treeni voi auttaa muokkaamaan henkisiä taitoja.
"Harjoittelee tuntemaan itseään ja omaa kehoaan. Silleen sitä henkisetkin taidot paranee."
Miten tämä harjoittelu käytännössä tapahtuu?
"Se että pohtii asioita auttaa myös monessa asiassa kummasti."
Mitä asioita pitäisi pohtia? Millaisiin johtopäätöksiin pitäisi tulla?
Loistava kuulla. Ilmeisesti tiedät jo harjoitteluun liittyvät perustiedot ja vähän ennemmänkin.
Olisi mielenkiintoista kuulla miten jaksotat
harjoittelukaudet.
Lähinnä nopeus/maksimi/perusvoiman osalta.
Aerobisten/anaerobisissa suhteesta harjotteissa.
Entä palauttavat harjoitteet ja lepojaksot.
Ravinnosta taidat jo tietää moisella kokemusella.
Puntin noston osalta teen yleensä siten, että n. kuukausi maksimivoimaa/räjähtävää voimaa lyhyillä sarjoilla ja n. kuukausi voimakestävyyttä pidemmillä sarjoilla, vaihdellen sen mukaan miltä tuntuu. Pyrin myös vaihtamaan liikkeitä aina välillä niinkuin tapana on yleensä salilla treenatessa. Toisinaan teen pari viikkoa raskailla painoilla ja pari viikkoa kevyemmillä, vaihtelee vähän.
Anaerobisia harjoituksia minulla ei liiemmin ole varsinaisesti, koska katson sen olevan haitaksi punttitreenille, joten pitäydyn ihan aerobisessa harjoituksessa matalalla sykkeellä ja toisinaan intervallityyppistä juoksutreeniä mitä nyrkkeilijätkin tekevät.
Palauttavina harjoitteina minulle riittää venyttelyt ja kävelylenkit. Ylikuntoa ei ainakaan vielä ole päässyt tulemaan. Viikossa vähintään yksi päivä kokonaan lepoa ja ei koskaan kahta salitreenipäivää peräkkäin.
Punttitreeni yhdistettynä aerobiseen harjoitteluun on hyvä, mutta tarvitaan siihen pariharjoitteluakin jos itsepuolustusta mielii oppia. Parin kanssa pitää harjoitella väistöjä, torjuntoja, lyöntejä ja liikkumista.
Tämä kehittää ajoitusta ja pelisilmää jotka ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia itsepuolustuksessa. Ei pidä ajatella itsepuolustustilanteessa aina olevan vastassa heikompi ja kokemattomampi. Muutaman vuoden tosissaan nyrkkeillyt nykyinen kriminaalijuoppo lyö kadulla vielä lujaa ja osaa kikkoja joita et ehkä osaa odottaa. Fyysinen vahvuus on etu itsepuolustuksessa, mutta siihen liitty paljon muutakin. Lihaksista ei ole suurta hyötyä pientä miestä vastaan joka on vikkelä kädessään veitsi.
Ryöstöyritykset tehdään usein yllättäen, ei niissä voimia tasavertaisesti mitellä.
Asiaan kannattaa siis perehtyä muutenkin kuin nostelemalla painoja. Nostele toki painoja, se on hyödyllistä, mutta tutki asiaa myös teoriassa.
No joo, samoilla linjoilla olen, että kyllä tuo toimii. Muista venytellä, ja levätä tarpeeksi!!
Itse olen nostanut penkkiä SM-tasolla, ja voin sanoa, että kamppailu-puoli kärsii, kun liikkuvuus vähenee liikaa...nopeus ja liikkuvuus on kaiken a ja o, voima on niin sanoakseni mausteena tuohon sitten..
Väittäisin kyllä, että jos tuolla kapakassa tahi kadulla joku käypi kimppuun, niin se menee enimmäkseen painiksi, elikkäs sulle sopiva laji olisi ehkä sitten jujutsu, tahi vastaava? Joku laji, missä oppii kunnolla erilaisia lukkoja.
Paska juttu, mutta enimmäkseen lyöjä maksaa aina viulut..parempi pistää äijä kuriin kunnon lukolla, niin ei tuu sitten laskuja.
Pelkällä säkin moukaroimisella oppii kyllä lyömään lujaa, ja nopeesti, mutta on täysin eri asia sitten, kun vastassa on ihminen..se kun pistää takaisinkin..eli pariharjoittelua on tosi vaikea korvata...tai oikeammin EI VOI korvata mitenkään.
Itsepuolustuksen tärkein välinen on pää. Tiedä missä ja milloin on suurin todennäköisyys kohdata varjoja. Jos näet varjojen nojailevan seinään tai saapuvan kohti, voi olla parempi niellä ylpeytensä ja vaihtaa reittiä. Onnistuu yleensä.
Jos varjo tulee eteesi ja alkaa langeta yllesi, voit useimmiten vielä puhua sen kiertämään sinut.
Jos varjo ei väistä vaan käy päällesi, mikään ei voita nopeutta. Ei mikään. Kukaan ei ole niin vahva ja kestävä, että voittaisi pahan varjon joka hyökkää.
Voima, kestävyys, nopeus, koordinaatio, hermojen hallinta, silmä, nopea havaintojen teko tilanteessa. Kaikkea tätä tarvitaan.
Aerobisen kunnon treenaamisella ei välttämättä ole niin suurta hyötyöä kuin anaerobisella treenaamisella. Kuitenkin jos itsepuolustuksessa tarvii juosta pakkoon sen yleensä joutuu tekemään täysillä ainakin ensimmäiset sadat metrit. Ja se on yleensä se joka takaa-ajajat karistaa tai sitten ei karista.
Joten jos juoksua treenaa itsepuolustukseen niin nopeus on ehdottoman tärkeää. Vaikka pystyisit juoksemaan täysmittasia maratoneja, ei sillä ole merkitystä jos sinut juostaan heti alussa kiinni. Juoksutekniikkaa parantamalla tulee myös nopeutta lisää. Tosin siinä on huonot puolensakin, koska jos kylmänä lähtee ottamaan kauhean vedon ihan "kehon äärirajoilla" niin helposti tulee lihasrevähdyksiä. Niitä näkee koko ajan kisoissa ja niitä tuli itsellenikin aikoinaan paljon. Joku 400m/800m juoksu voi olla kuitenkin aika hyvää treeniä itsepuolustusta ajatellen.
Raakaan voimaan luottaminen on aina tyhmää.
Jep. Tämän todistaa se, että Bob Sappkin on pärjännyt K-1 ja MMA-kehissä loistavan ja akrobaattisen teknisen taitonsa ansiosta.
Kaipaisin hieman perusteluja sinulta. Tietenkään pelkän voiman varaan ei voi laskea mutta siitä on kiistämätöntä etua itsepuolustuksessakin ja varsinkin silloin jos homma menee painiksi.
Akebono, joka on suurin ukko K1:ssä (yli 2m ja painaa jotain 200 ) on hävinnyt kaikki viisi otteluaan.
Mutta kyllä mielestäni iso koko on eduksi.
Joku sanoi joskus, että "Paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa"
Niin tuota... kyse tässä keskustelussa oli itsepuolustuksesta, eikä siitä kuinka kova on jossakin turpaanveto-ottelussa.
"varsinkin silloin jos homma menee painiksi. "
Minusta tuntuu että BJJ puolelta löytyy tuohon kommenttiin vastustajia.
ja miksi erotta nämä kaksi asiaa? Jos joku käy kimppuun niin minun mielestäni kannattaa ladata täysillä ja kovaa että ei ehdi tulla jotain puukkoja tai kavereita kehiin. (Kai ymmärrät että tässä ei ole kyse karkuun juoksemisesta tai muusta street survival hömpötyksestä, siitä voidaan sitten aloittaa uusi keskustelu)
En usko että kukaan BJJ -harrastaja on kanssani eri mieltä siitä, että voimasta on painissa ja myös brassijujutsussa _hyötyä_.
Se ei ole yksin se millä matsit ratkaistaan mutta etua siitä on.
tulihan se korjaus sieltä :)
On totta, että useimmiten katutappelun voittaa
se, joka tekee aloitteen. Monet tappelut
alkavat ns. cheap shotilla eli lyödään kesken
mukavan jutustelun tai lyöjänä voi olla se
sivulla seisoskeleva tai takanasi oleva
kaveri. Tämä isku harvemmin on sinällään
tyrmäävä, mutta se tekee tilaa sille tuulimylly
hyökkäykselle eli iskuja alkaa sataa päällesi
hirveään tahtiin. Ne ei yleensä ole teknisiä
iskuja eikä kovinkaan voimakkaita, mutta
kun niitä tasaiseen tahtiin napsuu kajuuttaan
ja kuitenkin paljaalla nyrkillä, alkaa
vaikustusta tulla ja useimmiten sitten tämän
ensimmäisen rynnäkön perään käydään rivelyksiin
kiinni ja pienen pystypainin jälkeen usein
parivaljakko on kadussa ja sitten jatketaan
joko painin tai painin ja lyömisen yhdistelmällä.
Joko homma loppuu siihen että toinen luovuttaa
(hyvin harvinaista) tai siihen, että toinen
jää yksin maahan ja sitten se toinen (ja useasti
sen pari kaveria) alkaa tarjotaa Nikea ohimoon
ja kylkiluihin.
Tämä on valitettavasti se kaava minkä itse olen
usein nähnyt kadulla toistuvan.
Tosin suurin ero on siinä, että jos tuon
hyökkäyksen kohteeksi joutuu ns. kamppailija,
hän saattaa ehtiä havaitsemaan sen cheap shotin
ja jo väistää/torjua sen ja heti alussa kääntää
pelin tai vaikka ottaisikin sen iskun sisään
hän tod.näk. pystyy heti reagoimaan ja pysäyttämään hyökkääjän mylläkän ensitilassa.
Sparraneen kamppailijan suurin ero tavalliseen
kadunpulliaiseen on se, että hän on tottunut
ottaman vähän(tai paljon) osumaa eikä hänen
pelinsä mene sekaisin ensimmäisestä osumasta
tai haavasta naamassa. Toki jos isku on
tyrmäävä, äly lähtee ämpäriin ns. kehäketultakin.
Kuitenkin noissa katutilanteissa pitäisi pystyä
tilanteen vakavuus lukeaman hyvin nopeasti.
Jos kaveri vaan louskuttaa leukojaan, on aika
brutaalia niita kaveri katuun vaan sillä varjolla,
että se ois kuitenkin kohta hyökänny, joten
toimin ensin. Toisaalta, jos aina odottaa,että
kaveri tekee aloitteen, niin ainakin joskus
käy huonosti..
Lakihan sanoo,että jo kohtapäätä uhkaava tai
jo aloitettu oikeudeton hyökkäys eli se kyllä
sinällään antaa aika laajan toiminta-ajan.
Liian moni ei osaa tätä sisäistää ja odottaa
aina sitä konkreettista hyökkäystä ja on sitten
myös usein myöhässä. Ei se kohtapäätä uhkaavan
hyökkäyksen torjumisen tarvitse välttämättä
tarkoittaa lyömistä, esim. pyyhkäisee kaverin
maahan tai hallintaotteen kautta vie maihin.
Tekee sen verran, että pääsee tilanteesta
pois. Lyödä voi myös paikkoihin jossa ei aiheuteta
vaurioita, mutta saadaan kaveri pois pelistä,
sama potkuilla.
Se mitä joku mainitsi, että on hyvä osata lukkoja,
koska katumatsit menee useimmiten painiksi.
Totta suureksi osaksi, mutta mitä sitten kun
kaveri on alhaalla lukossa? Ei sitä voi siinä
lukossa loputtomiin pitää ja mikä takaa sen
ettei kaveri ala uudelleen riehua kun lasket
irti. Ja entä jos kaveri ei rauhoitu, väännätkö
käden poikki? Lukot on hyviä, mutta erityistesti
jos olet maassa lukottamassa kaveria, sinun
on aika vaikea puolustautua sitä hörhön kaveria
vastaan joka tulee tarjoamaan turvakenkää
otsalohkoon. Itse en alkaisi painimaan ainakaan
pitkään kadulla, jos en olisi satavarma, että
hyökkääjä on yksin.
En tällä tarkoita, etteikö paini yms. olisi
käyttökelpoista,mutta 1 katutilanteissa se on
aika riskaabelia jäädä pelaamaan lukkojen varaan.
Totta kai jos kaveri rauhoittuu lukkoon tai
muuhun hallintaotteeseen, niin hyvä niin, sehän
on paras vaihtoehto, mutta itse olen portsari
hommissa huomannut sen, ettei jo peruskännikäiseen
monetkaan lukot tahdo tepsiä ja niistä on usein
luovuttava, koska muuten katkaisi tai rikkoisi
kaverin käden.
Kuten kaikki huomaa kello on paljon viikonloppu iltana. Uudet Sennheiserin kuulokkeet päässä musaa kuunnellen ja kaljaa juoden luen viestejä tältä erittäin hyvältä keskustelupalstalta.
Mutta asiaan. Kaikki edeltävä oli mielestäni täyttä asiaa. Omakohtaisesti olen vastaavaan törmännyt.
Olen kolme kertaa elämässäni joutunut tappelemmaan aikuisiälläni ja kahteen en ollut syypää (aloittaja). Noissa kahdessa olin selvinpäin ja toinen selvisi todella helposti, toisessa potkaisin vastapuolta päähän työntävällä potkulla, jonka voimasta hän lensi maahan mutta ei vahingoittunut (onneksi).
Mutta kolmannen, jonka aloitin (tosin vastapuoli teki kaikkensa tappelun alkamisen puolesta:)) olin todella kännissä. Homma alkoi lyönnilläni ja meni melkein heti painiksi. Pääsin niskan päälle melko hyvin kunnes vastustajani kaverit (2kpl) tulivat hätiin.
Sain sivulta kovan iskun päähäni kun sidoin anoaksi olettamaani vastustajaa. Isku sekoitti ja ehkä vähän herätti minua todellisuuteen.
Paini jatkui kolmeen pekkaan hetken aikaa kunnes sivullisia tuli eroittamaan meitä.
Homman opetus minulle oli se, että en juo liikaa enkä jää väsäämään yhden henkilön kanssa vaan lopetan homman mahdollisimman tehokkaasti.
esim. vaikka salilla penkkipäivän päätteeksi otan 1kg:n painot käsiini ja lyön suoria puolminuuttia mahdollisiman nopeesti ja sit koukkuja ja viel suorii kolmannen sarjan. Tulee tosi hyvä ja irtonainen (nopea) olo.
Toimii siis ainakin mulla.
Niin ja saman voi tehdä jaloilla jalkatreenin päätteeksi. Esim. 20 per jalka ja potku. kaikkia potkuja mitä tiedät.
puntti sarjan päätteeksi ärsytät nopeita soluja niin jää lihakselle muistiin se.
ja ehdottaisin hyppynarua ja teräviä tasajalka hyppyjä tai kaiken näköisiä loikkia niin tulee kimmosuutta. hyppyjä ei tarvi tehdä kovinkaan paljoa. ja jostain ketteryyttä että pystyy liikkumaankin tappelussa.
puntista vielä mainittakoon että ojentajille olisi parempi pelkästään pitkiä nopeita sarjoja. ojentajat on lyönnissä aika tärkeä lihas.
Ja tosta juoksusta niin jos ajattelee pelkästään tappelun kannalta niin lyhyitä matkoja n. 80% teholla. Lihasten hapenotto paranee niin ei mene maitohapoille. tappelut yleensä ei kestä kauaa.
Mutta mitään ei periaatteessa tarvi muuttaa kun muistat vaan venytellä ja et tee lyhyillä sarjoilla isoilla painoilla.
Heikkoja ovat lyönnit jos ne ojentajalla lähtevät. Eiköhän tärkein ole lantion ja ylävartalon kierto...
Mawashi puhuu asiaa, tosin katutilanteissa
voi joskus joutua lyömään ns. hätäisesti, jolloin
ei ehkä ehdi suorittaa aivan oikea oppista
lyöntiä, jossa oli kroppa takana. Silloin kun
lyönti lähtee lähinnä käden voimalla, ei ainakaan
ole haittaa jos kädestä(lähinnä ojentajasta)
löytyy vähän jerkkua:)
Mutta on ehdottoman totta, että ei sitä kovaa
lyöntiä pelkällä kädellä tehdä.
Kyllä sen ojentajakin pitää olla kunnossa, jos meinaa lyödä nopeasti ja kovaa. Tietenkään pelkkä ojentajatreeni ei riitä, mutta hyvän lyönnin aikaansaamiseksi pitää _kaikki_ siihen osallistuvat lihakset olla timmissä.
Tottakai. Eihän se lyönti satu vaikka kuinka lantio pyörisi jos käsi on kuin keitetty spagetti.
No säkin hakkaamisesta ei o käytännös mitää hyötyä.Se ei lyö takas:)
Kylhä se lyöntivoimaa ja nopeutta kehittää
Jotta osaisit käyttää lyöntejä käytännössä pitää sparrata ja sparrata..