Täytyykö olla virheetön kirja?

Mitä virheettömämpi, sen parempi. Kokonaisuus silti ratkaisee. Virheitä jää aina. Sitä varten kustantajilla on ammattilaisia palkkalistoilla. Jos tarina, kieli ja tyyli kohtaavat, on hyvät edellytykset menestyä.

Kumpaa itse mieluummin lukisit? Kieltä, jota kaikki lukevat samojen sääntöjen mukaan vaiko kieltä, jonka säännöt muokkaantuvat kirjoituksen etenemisen myötä.

Kirjoitukset yleensä luetaan ennenkuin ne painetaan paperille. Jos et itse niitä korjaa, niin toivottavasti joku jossain vaiheessa korjaa.

Kirjoittajan tuotos ei parhaimmillaankaan ole vain virheetöntä tekstiä. Se on kirjoittajansa ajatuksen juoksua ja kaikki ihmiset ajattelevat toisistaan poikkeavalla tavalla. Jos ei olisi mitään sääntöjä, millä suitsia yksillöllisten ajatusten ja mielikuvien ilmaisua kirjoituksen muodossa, olisimme pian kaaoksen vallassa.

Ajatuksia tulisi ilmaista kulttuuriin sopivassa muodossa ja tavalla, jossa ne on mahdollista ymmärtää. Ajatukset, tunteet ja mielihalut voi toki ilmaista taiteellisesti vapaamallakin tavalla, kuten esimerkiksi seiniä töhertämällä ja suttaamalla. Tällöin niiden sanoma jää vain pienen piirin huviksi ja viihteeksi.

Kovien vahingonkorvausten riskistä huolimatta pakonomainen itsensä julkituomisen tarve ajaa yhteisen ja yksityisenkin omaisuuden tärvelemiseen yhä enenevässä määrin. Näkyvyys on viestin sisältöä tärkeämpää?!

Kirjoitussääntöjen noudattaminen on yhteisön sääntöjen hyväksymistä. Joillekin se voi olla alistumista, joillekin kasvamista yhteisöön ja sen ymmärtämiseen. Jotkut kapinoivat sitä vastaan kehdosta hautaan.

Kumpi olet tuhrija vaiko kirjoittaja?

Maailma ei ole vain pelkkiä sääntöjä.