"Desktopista niin pieni että se lähes katoaa..."

Kehitys mennyt vähän niin, että alkuaikoina porukka juotti transistoreja että saisi tehtyä CPU:n ja ihmetteli vilkkuvia valoja. Komponentit olivat alkeellisia elektroniikkakomponentteja.

Valmiiden mikrotietokoneosien tullessa rakentelijat sääti omia lisäkortteja. Tekstipohjainen käyttöliittymä oli hienoa.

Sitten porukka rakensi omia tietokonekokoonpanoja, kiintolevyjä, emolevyä, muistipalikkaa, prosessoria, koteloa ja käyttis, ja ihmetteli graafista käyttöliittymää ja paria sovellusta. Komponentit siis olivat laitekomponentteja joissa yksi oli ohjelmisto.

Ohjelmistojen kehittyessä, virittelyt tehtiin sen jälkeen ohjelmistoissa. Ohjelmia viilattiin paremmiksi ja niitä muokkailtiin. Koko laitteisto oli vain yksi komponentti ohjelmistokomponentteja varten. Ohjelmistot kun ovat paljon monimutkaisempia ja hienompia kuin laitteistot.

Tästä on jo päästy ohitse. Nykypäivänä, se peruskomponentti on palvelu. Palvelu kommunikoi web service rajapintojen välityksellä, ja abstraktoi alleen kaiken tähän liittyvän laitteiston, kahdennuksen, käyttöjärjestelmän, ohjelmistot, kannat jne. Palveluita sitten voidaan integroida nykypäivän käyttöliittymään. Käyttöliittymä sisältää sen näkymän siihen palveluun ja koko ohjelmistopinon ja raudan.

----

Pointti siis on se, että Windowsista möyhöttävät ovat jääneet ajatusmaailmaltaan pari sukupolvea taakse kehityksessä. Nämähän marisee jostain laitekomponenteista ja muista epäolennaisista matalan tason jutuista. Henkinen kehitys on pysähtynyt johonkin 90-luvun puoliväliin.

Kyllä se on mahtavaa katsoa laajakangas elokuvaa taskumatin 4 tuuman ruudulla !!!!!

Kyllä on Linux hihhuleilla lipsahtanut ajatukset päin peppua, mokomatkin micro-tiiraajat !

Masa on jälleen aivan sekaisin, mutta eipä tule yllätyksenä : D