Oli heinäkuu kuumimmillaan ja rakensimme mieheni
kanssa hartiapankilla omakotitaloa. Muurasin
kellarikerroksen kantavaa väliseinää, harkot
olivat isoja, 360 millisiä ja painoivatkin
vietävästi. Seisoin risoissa farkushortseissani
huojuvalla pukilla, jonne mieheni ojensi minulle
ensin laastia ämpäristä ja sitten harkon, jonka
kurkotin ylimmäiseen riviin liukkaan laastin
päälle.
Kun punnersin harkkoa ylös, tunsin mieheni
laastista märät rukkaset vyötäisilläni. En
ehtinyt asiaa ihmetellä enempää, kun hän ilman
ennakkovaroitusta liu'utti shortsini
pikkupöksyineen nilkkoihini! Kiljahdin
kiukuissani, mutta en voinut muuta, olisin saanut
painavan harkon päähäni tai pudonnut pukilta.
Työmaalla olevat putkimiehet olivat lounaalla,
mutta tulisivat takaisin hetkenä minä hyvänsä, ja
tontin ohi menevällä tiellä oli kohtuullisen
vilkas liikenne, joskin jo muurattujen
ulkoseinien vuoksi tieltä ei nähnyt suoraan
sisäpuolelle.
Seisoin hikisenä, takapuoli paljaana ja kiroillen
aloillani ja yritin saada harkon paikoilleen
nopeasti. Mieheni riisui rauhassa rukkasensa,
tietäen etten pääsisi mihinkään ja alkoi hyväillä
pakaroitani, nauraen samalla kuin keksimälleen
hyvällekin vitsille. Sain lopulta harkon jotenkin
pysymään ylhäällä, kun samalla tunsin mieheni
sormet sisälläni. Polte tulvahti pitkin
lanteitani ja vikisin häntä laskemaan minut alas,
jotten putoaisi. Et putoa, mieheni sanoi
vetäisten minut vyötäröstä alas, samalla pitäen
edelleenkin toista kättään jalkojeni välissä. Hän
laski minut mahalleni pukin päälle, repi likaisen
topin yltäni ja työntyi sisääni. Kuumuus oli
polttavaa, laastiämpäri kaatui ja pukki huojui
allani. Ehdimme juuri nautinnon huippuun asti,
kun kuului auton ääni, putkimiehet olivat
tulossa! Mieheni joka oli nopeammin valmiina meni
jututtamaan miehiä, jotta ehdin huuhtoa märät
reiteni muurausvedellä ja pukea.
Ehkä putkimiehet kuitenkin huomasivat jotain,
koska toinen totesi punoittavia kasvojamme
katsoessaan että täällähän on painettu hommia
oikein tosissaan! Ja harkkoseinä oli tekeillä
samassa kohtaa kuin heidän lähtiessäänkin...
kanssa hartiapankilla omakotitaloa. Muurasin
kellarikerroksen kantavaa väliseinää, harkot
olivat isoja, 360 millisiä ja painoivatkin
vietävästi. Seisoin risoissa farkushortseissani
huojuvalla pukilla, jonne mieheni ojensi minulle
ensin laastia ämpäristä ja sitten harkon, jonka
kurkotin ylimmäiseen riviin liukkaan laastin
päälle.
Kun punnersin harkkoa ylös, tunsin mieheni
laastista märät rukkaset vyötäisilläni. En
ehtinyt asiaa ihmetellä enempää, kun hän ilman
ennakkovaroitusta liu'utti shortsini
pikkupöksyineen nilkkoihini! Kiljahdin
kiukuissani, mutta en voinut muuta, olisin saanut
painavan harkon päähäni tai pudonnut pukilta.
Työmaalla olevat putkimiehet olivat lounaalla,
mutta tulisivat takaisin hetkenä minä hyvänsä, ja
tontin ohi menevällä tiellä oli kohtuullisen
vilkas liikenne, joskin jo muurattujen
ulkoseinien vuoksi tieltä ei nähnyt suoraan
sisäpuolelle.
Seisoin hikisenä, takapuoli paljaana ja kiroillen
aloillani ja yritin saada harkon paikoilleen
nopeasti. Mieheni riisui rauhassa rukkasensa,
tietäen etten pääsisi mihinkään ja alkoi hyväillä
pakaroitani, nauraen samalla kuin keksimälleen
hyvällekin vitsille. Sain lopulta harkon jotenkin
pysymään ylhäällä, kun samalla tunsin mieheni
sormet sisälläni. Polte tulvahti pitkin
lanteitani ja vikisin häntä laskemaan minut alas,
jotten putoaisi. Et putoa, mieheni sanoi
vetäisten minut vyötäröstä alas, samalla pitäen
edelleenkin toista kättään jalkojeni välissä. Hän
laski minut mahalleni pukin päälle, repi likaisen
topin yltäni ja työntyi sisääni. Kuumuus oli
polttavaa, laastiämpäri kaatui ja pukki huojui
allani. Ehdimme juuri nautinnon huippuun asti,
kun kuului auton ääni, putkimiehet olivat
tulossa! Mieheni joka oli nopeammin valmiina meni
jututtamaan miehiä, jotta ehdin huuhtoa märät
reiteni muurausvedellä ja pukea.
Ehkä putkimiehet kuitenkin huomasivat jotain,
koska toinen totesi punoittavia kasvojamme
katsoessaan että täällähän on painettu hommia
oikein tosissaan! Ja harkkoseinä oli tekeillä
samassa kohtaa kuin heidän lähtiessäänkin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
tosielämässä. Muurausvesi on emäksistä ja
kirvelee pirusti. Voi leikit olla leikitty
pitkäksi aikaa :(
Muurausvesi oli paljuun laastin tekoa varten
varattua suht' puhdasta vettä. Eikä laasti
ainakaan minua kirvellyt sen parin vuoden aikana
kun harkkotaloa rakensimme. Että se tosielämästä.