Kuolemanrajan tuolla puolen

Ruune kaappasi sinulta aiheen, se on sellanen pejuuni!
Paljonhan tuonpuoleisesta on puhuttu, vaan kun ei ole kukaan saanut yhteyttä niin miten sen ottaa uskoa vai ei.
Olettamuksia asiasta itse kelläkin lienee, mutta ei sekään riitä.
Pelkkä korkea kuume voi aiheuttaa mieleen kuvia ja ääniä, hapen puute voi olla vastaavanlainen selittämätömien aiheuttaja?
ONhan joskus unikin syvä ja unennäkijä siinä niin mukana että herättyä joutuu miettimään oliko se uni, minulle ainakin on muutama kerta elämässä sellainen tapahtunut.

Kuoleman jälkeinen olotila taitaa olla niitä harvoja asioita joihin ei ole yhtä selitystä,
ja mielestäni se on hyvä näin.
Jos siellä joku Eden aukeaa vesiputouksineen ja harput soi, tulee vain ihmiskunnalle
tarvetta päästä maallisista paineista ja poistua oman käden kautta tuntemattomaan iloon.

Olen ollut uskossa 38 vuotta, mutta ulkoisin korvin en ole koskaan kuullut yliluonnollisia ääniä, enkä nähnyt näkyjä.
Kuoleman jälkeisetä elämästäkään en tiedä muuta kuin sen, että elän ikusesti, mutta niin kuin leikilläni joskus sanoin, niin toivottavasti en kuitenkaan joudu läpi ikuisuuden soittelemaan harppua.
Luotsi taas närkästyy, mutta sen verran voin sanoa: "Mitä korva ei ole kuullut, eikä silmä nähnyt", on lunastettujen osa.

anteeksi, olisin voinut ihan yhtä hyvin laittaa kertomukseni tänne kuin tuonne toiseen aloitukseen. Syy menettelyyni on, että avatessani palstan, tuorein avaus aiheesta oli tuo ruunen. Kokemukseni vuoksi aihe kiinnostaa itseäni.
Vaikka en nähnyt taivaan iloja tai passitettu lämmittelyosastolle, unikuvani olivat voimakkaasti uskonnon sävyttämiä.

Isäni oli Armas-nimimerkille voin sanoa, että se uskoontulo oli ainoa yliluonnollinen kokemukseni tällä taivastiellä, mutta koska "saarnaaminen" on kiellettyä, niin en tahdo loukata ketään , en tyrkyttääkään, mutta kun kysyit, eikä Luotsi ainakaan vielä ole poistanut kysymystäsi, niin kehotan lukemaan Uudessa Testamentissa olevan Johanneksen evankeliumin !

En sairastunut vakavasti, ei ollut aviokriisiä, ei mitään dramaattista, mutta tyhjyys, mitä eivät maailman antimet voineet täyttää.

Olen ollu kuollut , mutta mä en nähny yhtikäsmitään ku olin tajuton, en nähny unia en mitään,
olin kadonnu tyhjyyteen itsekki tyhjä tietoisuuden ulkopuolella, en ollu olemassa ollenkaa,
ei sitten minkäänlaista hallusinaatiota tullut ilokseni,
pidän kaikenlaisista unista, olisi ollu mukava katella itseään ylhäältä, mutta ku ei niin ei,
pimeetä vain ei tietoisuutta minkäänlaista,
en irtautunu ruumiista niinkuin inhimillisessätekijä ohjelmassa esiintyjät olivat irtautuneet ja katselleet itseään katonrajasta,
siis olin kuin tyhjää vaan, kuin mua ei olisi ollut olemassakaan,
vain mustaa tyhjää tietoisuuden ulkopuolella, siis ei tietoisuutta ollenkaan, jossa ei näy varjovälähdystäkään,
olin kuten syntymättömät lapset joita ei ole kutsuttu maanpäälle vielä,
en pelkää kuolemaa, kuvittelen että mä vaan katoan tyhjyyteen,
olen uskovainen,
mutta en koe että jumala huolii mua, vaikka mitä tekisin tai tekeättä jättäisin, olen niin kurja ihminen, mitätätön, täynnä vain vikoja,
tietenki pyrin elämässä vain hyvyyteen, hyviin asioihin, kavahdan kaikea väärää ja vääryyttä,
mutta se ei riitä jumalalle, kun tietää että olen vain surkia raukka joka kompuroi joka mutkassa, joka kuoppaan,
jumalaki on minuun kyllästyny,
kaikesta huolimatta roikun jumalan siis jeesuksen helmoissa kiinni ja ruikutan anteeksi pyytäen olemassa oloanai ,
vaikka enhän minä edes tiedä miksi minä olen olemassa,
senhän tietää vain jumala,

Kuolema ei ole päätepiste, mutta älkää menkö halpaan. Jotta perisimme iankaikkisesti hyvän olotilan, rauhan ja levon ja rakkauden iankaikkisuudessa, niin tulee ottaa vastaan Jeesus Kristus henkilökohtaisena pelastajana ja vapahtajana. Vain Jeesus on tie, totuus ja elämä ja ovi Isän Luo.
Raamattu on ainut ohje matkalla iankaikkisuuteen.

Kuolema ei ole iästä kiinni.

Uskon kuoleman jälkeiseen olo tilaan.

Asia ei ole mitenkään uskon kanssa tekemisissä.

Omat kokemukseni asiasta ja tuttujen ovat vahvat.

Kunpa voisin uskoa, mutta en voi.
Minut kasvatettiin uskovaisessa kodissa, mutta aikuiseksi tultua aloin epäillä tätä meihin kaikkiin syötettyjä rituaaleja joita kukaan ei voi todistaa todeksi.

Onko kristinusko taikauskoa kuten kaikki muutkin erilaiset uskonnot?

Sisareni rukoili Jumalaa antamaan hänelle jonkinlaista näytettä olemassaolostaan, mutta mitään ei tullut.

Huolimatta uskooko vai ei, sitä siirrytään" ilmavoimiin". Paras ylennys arvelen tätä välttämättömyyttä. Joka viikko lähtee nuorempia.
Siitä voi päätellä, ettei se elämä ole mikään helppo nakki

Elämän rajan tälläkin puolen, kuka meistä haluaisi moisen sian oksennuksen itsensä ostamaksi sunnuntairuo'aksi?

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2014/03/27/palmian-tarjoilema-ruoka-kuumentaa-tunteita/20144397/139