Kevääntulo näyttää tavanomaiselta

Pieniä sateita on alkuviikosta ennustettu. Eri asia miten ennustukset toteutuvat. Jos näitä aurinkoisia päiviä on jatkossakin, sitten hyvä.
Monissa laskettelukeskuksissa on täysi meno päällä. Tykkilumi kestää vappuun asti. Sen jälkeen innostus mutkamäkiharrastukseen lopahtaa.

Sade olisi hyväksi vaikka joka päivä, autot ja tuuli nostaa pölyä kadun pinnalta ja se käy terveellekin hengityselimiin, saati astaatikoille kevät pölyineen on ankara.
Kyllä niitä pestään ja harjataan mutta aina tulee uutta, rankkasade muutamaksi tunniksi tekisi 'terää'.
Tänään oli lämmin ja loput lumet suli silmin nähden.

Katupöly on riskitekijä kaupungeissa. Täällä maaseudulla emme sitä käsitä vaikka pää-asiassa Helsingin huonosta ilmanlaadusta tiedotetaankin.
Ei sekään kiva ole jos katupölyn sitomiseksi pitäisi ahkerasti sadella. Liukkauden esto ja sen jälkihoito on iso rasitus kunnille.

Nämä kovat tuulet ovat katupölyn nostattajia, mutta minkäs niille voi paitsi ensin kastella ja harjata ajoissa pois.

Kevääntulo tuntuu miusta taianomaiselta. Aamun parhaat hetket auringonnousu jää silti kyllä näkemättä kun unirytmi on vähän vinksallaan.
Tähän aika sais pysähtyä, antaa kevään hitaasti mataa. Kesää sais jatkuu pari vuotta. Mut ei. Saman karuselli pyörii niin ettei mitää ehi tekemään.
Tämä kannatti kuitenkin nähdä. Ei näit keväit niin järin monta jälellä ol.

Loppasuu.

Kevään merkkejä tämäkin. Miesi oli vetänyt niin tiukat tankit, että siihen kondikseen suhteutettuna hänen olisi pitänyt ottaa vuokrattu kumiratas alle kotiin päästäkseen.
Omineen kuitenkin kotiinsa siitä röntysi, riski kaveri kun oli.

Meni kyllä roimasti aloitusaiheesta sivuraiteelle, mutta sitähän tämä on meikällä - niin kun on itelläkin vähän haikee olo.
Onneks on tönkkösuolattuja neulamuikkuja. Niitä kun kippuntan verran vetää niin hiukka ei pääs hivelemään näin kevätkauden alkajaisiksi.

Kevättä se nyt on.
Hienoa seurata ikkunan takaa miten sade on siistinyt pensasaidan ja muitakin talven likaamia, rhodossa on isot nuput odottaa vain auringon lämmittämistä, ja maan vihertämistä että herää kukintaan.
Eilen näin fasaanikukon nokkivan tohkeissaan jyviä sitten kai joku tuttu ääni ja siitä valpastuneena hypähti aidalle.
Siihen loppui kukon nälkä ja muut asiat täytti mielen!
Rinteessä liikkui kanoja pari kolmekin ja tuo ylväs kukkopoika lähti niitä tavoittelemaan, kilpailu oli kovaa ja kaikki kanat ottivat eri suunnan.

Nyt tässä mietin uskaltaakohan enää tyttöfasaanit tulla ruokailemaan?

Vähälumisen talven jälkeen ei kevään täyttä kohinaa lumien sulaessa aisti, mutta eipä ole tulvavaarakaan niin paha kuin lumisten talvien jälkeen. Lumien sulamisessa ja pälvissä on oma hurmansa ja tuoksunsa, josta tänä keväänä ei ole kunnolla päässyt nauttimaan, kevättalven hankikannotkin jäivät kokematta.
Mutta vuodet eivät ole veljiä keskenään, oma mielenkiintonsa tällaisenkin kevään etenemisellä. Eilinen aurinkopäivä ja navakka tuuli kuivasivat hyvin pyykin ja talon etelänpuoleinen loiva rinne taas paljasti sipulikukkien puskemisen valoa kohti. Pääsiäinen on vasta ensi kuussa, varmaan silloin on sipulikukkien väriloistoa. Muutama aurinkopäivä, niin krookukset avaavat ensimmäiset loistavat terälehtensä. Ensi viikon sääkuvissa on aurinkoa ja plusasteita 7-8, tänään pilviverho tienoon yllä.

Minäkin rhodojani seurailen, tarvitseeko jo alkaa lämpimällä vedellä kastella. Jos juuret ovat vielä roudan vallassa ja aurinko haihduttaa lehdistä kosteutta, rhodo on lujilla.
Meidän pihalla mustarastaat taitavat olla nyt enemmistönä, kuin kanaparvi maassa hyppelevät . Onneksi ehdittiin lintupöntöt puhdistaa ajoissa, niihin sujahtelee pikkusiivekkäitä ainakin jo katsatelemassa hyvää pesimispaikkaa.

Meillä on neljä vuodenaikaa, joka on virkistävää ainakin sille joka vaihtelusta pitää.
Olemme siirtymässä pimeästä ja kylmästä ajasta valoon ja lämpöön. Kaikki johtuu siitä että pallonpuoliskomme on kääntynyt aurinkoon päin ja sieltä sitä valoa ja lämpöä alkaa tulvimaan, joka luonnon herättää.
Arkielämän toimiin vuodenajat vaikuttavat. Elämä jaksottuu mukavasti. Etenkin kevät on aina niinkuin uusi alku, vanha on siivottava ja uutta kylvettävä.

Palstalaisista suurin osa näyttää olevan kevätihmisiä runsaista luonnon merkkien seuraamisista päätellen. Havannoidaan pihan lintuja ja kvät kukkien nousua maasta, samalla suunnitellaan kevättöitä.
Kyllä kevätistutukset ja kylvöt syyshommat voittavat. Mukava todeta että monet ikäisemme ovat vielä kykeneväisiä noihin puuhiin kuntonsa vuoksi.
Tosin saattaahan 70 :ssa ikähaarukka olla melkein 20 vuotta ja se kyllä tässä ikäluokassa jo tuntuu.

Yksilöllistä on se mikä vuodenaika on mieleinen. Itse olen kevätihminen, joka elää kaamosajan jonkinmoisessa horrostilassa. Onneksi on muutama harrastus, joka vie viikottain muitten ihmisten pariin ettei ihan mökkeydy.
Kevään tulo vaikuttaa kummasti, kutsu kuuluu "riisu pois jo arkipaita jotain kiiltävää päälle laita..." Askeleet vievät vaate- ja kenkäkauppaan.
Komeroista valkattava turhat kuteet Uffin säiliöön jne.

Tänä vuonna on voinut pyöräillä melkein koko talven, mutta jahka ilmat lämpenee on tehtävä tuo jokakeväinen kuntotesti Turku-Naantali-Turku pyöräretki n. 40km.
Perillä on tarpeellinen lepo ja tankkaus paluumatkaa varten. Nyt on suunnitteilla 7-vaihteisen mummopyörän osto, sillä Tunturi Daami on jo aikansa palvellut 15v. Ei tarvitsisi taluttaa mäissä pyöräänsä.

Minun asuntoni ikkunat ovat tuonne leille ja kävelyreiteille päin, joten luonnon eläimistä ainoastaan rusakolla on tapansa loikkia tuossa. Takapihan puoleiset asukkaat saavat seurata pikkulintuja, fasaaneja, kyyhkysiä, räkättirastaita, kirjosieppoja ja oravia tietysti ikkunoistaan.
Mutta ei se mitään, näillä mennän. Kohta on kesä kaikilla ja aurinko paistaa meille kaikille.

Myöhässä olemme Kukkahameenmaisemaan verrattuna. Fasaanikukot eivät vielä
ole rääkäisseet, en ole punarintaa vielä nähnyt.
Pihalla vielä jämiä takatalven rippeistä. taivas vahvassa pilvessä. Päivän ensimmäinen ja ainoa kahvimuki ryystettävänä. Kulta-Katriina laatua.
Ei juurikaan tuulta. Pihan pihalaatat jäivät syksyllä huoltamatta, polku on lommolla sieltä täältä, pesemättä. Sateella liejuuntuvat, rapa kantautuu sisälle.
Kansan Radio pian mennyttä heinää. Asiaa heillä tuntuu riittävän. Hei!