Kun Jaakobin 11 poikaa teki synnin Joosefia heittämällä kaivoon ja valehteli isälleen veren tahroimalla Joosefin vaatteellaan....
Se olikin mustasukkaisuudesta siitä mitä Joosef oli. Jaakob totesi että hänen oli oltava kärsivällinen ja tuonhan aiheutti Saatana.
-Koraanissa Jumala kertoo tämän tarinan selkeästi tapahtumia,selityksia myöten, ilmoittaen että se on koko ihmiskunnalle "merkiksi".-
( suuratul Juusf, siis suura 12.)
Lopulta Jumala antoi anteeksi, kun nämä veljet pyysivät anteeksi.
Kuivavuosien jälkeen koko suvut muuttivat Egyptiin, jossa Joosef oli mahtimiehenä ja sinne ilmeisesti jäivät elämään kunnes Mooses herätti heidät uskoon Jumalan käskystä ja samalla oli lähetetty Faaraolle johdatukseksi ja varoitukseksi.
Jumala johdatti israelin kansan Palestiinaan,jossa oli lupauksen paikka ja käski menemään sisään "rauhassa" uskoen Jumalaan.
Olivatko he noudattaneet määräyksiään?
Entäs Siinaivuoristossa, etteivät rikkoneet Mooseksen käskyn, johon olivat lupautuneet?
Kun Jeesus tuli israelin kansalle ja ihmiskunnalle selväksi merkiksi ja varoitukseksi, israelilaisilla oli hänestä erimielisyyksiä eri puolueiden(kansakunnan) välillä, ja lopulta mitä tekivät mitä tekivätkin!
Sen jälkeen, mitä juutalaisille oli tapahtunut?
Koraanissa muistutetaan ja varoitetaan, uuttakin kertaa tulisi rangaitus, elleivät juutalaiset noudattaa lupauksen,jonka he, Jumalan kanssa solminut.
Väitetään mitä väitetään, totuutta me tulemme näkemään, siis no hätää!
Jotka uskoo mihin uskoo mutta lopulta päätökset kuuluvatkin vain Jumalalle, sillä Hän on se Päätöksen tekijä!
Se olikin mustasukkaisuudesta siitä mitä Joosef oli. Jaakob totesi että hänen oli oltava kärsivällinen ja tuonhan aiheutti Saatana.
-Koraanissa Jumala kertoo tämän tarinan selkeästi tapahtumia,selityksia myöten, ilmoittaen että se on koko ihmiskunnalle "merkiksi".-
( suuratul Juusf, siis suura 12.)
Lopulta Jumala antoi anteeksi, kun nämä veljet pyysivät anteeksi.
Kuivavuosien jälkeen koko suvut muuttivat Egyptiin, jossa Joosef oli mahtimiehenä ja sinne ilmeisesti jäivät elämään kunnes Mooses herätti heidät uskoon Jumalan käskystä ja samalla oli lähetetty Faaraolle johdatukseksi ja varoitukseksi.
Jumala johdatti israelin kansan Palestiinaan,jossa oli lupauksen paikka ja käski menemään sisään "rauhassa" uskoen Jumalaan.
Olivatko he noudattaneet määräyksiään?
Entäs Siinaivuoristossa, etteivät rikkoneet Mooseksen käskyn, johon olivat lupautuneet?
Kun Jeesus tuli israelin kansalle ja ihmiskunnalle selväksi merkiksi ja varoitukseksi, israelilaisilla oli hänestä erimielisyyksiä eri puolueiden(kansakunnan) välillä, ja lopulta mitä tekivät mitä tekivätkin!
Sen jälkeen, mitä juutalaisille oli tapahtunut?
Koraanissa muistutetaan ja varoitetaan, uuttakin kertaa tulisi rangaitus, elleivät juutalaiset noudattaa lupauksen,jonka he, Jumalan kanssa solminut.
Väitetään mitä väitetään, totuutta me tulemme näkemään, siis no hätää!
Jotka uskoo mihin uskoo mutta lopulta päätökset kuuluvatkin vain Jumalalle, sillä Hän on se Päätöksen tekijä!
Vastaukset 17
Vanhimmat
"On the whole, while many parts of the Qur'an undoubtedly have considerable rhetorical power, even over an unbelieving reader, the book, aesthetically considered, is by no means a first-rate performance.
To begin with what we are most competent to criticize, let us look at some of the more extended narratives. It has already been noticed how vehement and abrupt they are where they ought to be characterized by epic repose. Indispensable links, both in ex-pression and in the sequence of events, are often omitted, so that to understand these histories is sometimes far easier for us than for those who learned them first, because we know most of them from better sources. Along with this, there is a great deal of superfluous verbiage; and no-where do we find a steady advance in the narra-tion. Contrast, in these respects, "the most beau-tiful tale," the history of Joseph (xii.), and its glaring improprieties, with the story in Genesis, so admirably executed in spite of some slight discrepancies. Similar faults are found in the non-narrative portions of the Qur'an. The con-nection of ideas is extremely loose, and even the syntax betrays great awkwardness. Anan-cloutha are of frequent occurrence, and cannot be explained as conscious literary devices. Many sentences begin with a "when" or "on the day when," which seem to hover in the air, so that the commentators are driven to supply a "think of this" or some ellipsis. Again, there is no great literary skill evinced in the frequent and needless harping on the same words and phrases; in xviii., for example, "till that" (hatta idha) occurs no fewer than eight times. Mu-hammad, in short, is not in any sense a master of style. This opinion will be endorsed by any European who reads through the book with an impartial spirit and some knowledge of the lan-guage, without taking into account the tiresome effect of its endless iterations. But in the ears of every pious Muslim such a judgment will sound almost as shocking as downright atheism or polytheism. Among the Muslims, the Qur'an has always been looked on as the most perfect model of style and language. This feature of it is in their theology the greatest of all miracles, the incontestable proof of its divine origin. Such a view on the part of men who knew Arabic in-finitely better than the most accomplished European Arabist will ever do, may well startle us. In fact, the Qur'an boldly challenged its op-ponents to produce ten suras, or even a single one, like those of the sacred book, and they never did so. That, to be sure, on calm reflec-tion, is not so very surprising. Revelations of the kind which Muhammad uttered, no unbe-liever could produce without making himself a laughing-stock. However little real originality there is in Muhammad's doctrines, as against his own countrymen he was thoroughly original, even in the form of his oracles. To compose such revelations at will was beyond the power of the most expert literary artist; it would have required either a prophet or a shameless impos-tor. And if such a character appeared after Mu-hammad, still he could never be anything but an imitator, like the false prophets who arose about the time of his death and afterwards. That the adversaries should produce any sample whatso-ever of poetry or rhetoric equal to the Qur'an is not at all what the Prophet demands. In that case he would have been put to shame, even in the eyes of many of his own followers, by the first poem that came to hand. Nevertheless, it is on such a false interpretation of this challenge that the dogma of the incomparable excellence of the style and diction of the Qur'an is based. The rest has been accomplished by dogmatic prejudice, which is quite capable of working other miracles besides turning a defective liter-ary production into an unrivaled masterpiece in the eyes of believers. This view once accepted, the next step was to find everywhere the evi-dence of the perfection of the style and lan-guage. And if here and there, as one can scarcely doubt, there was among the old Mus-lims a lover of poetry who had his difficulties about this dogma, he had to beware of uttering an opinion which might have cost him his head. We know of at least one rationalistic theologian who defined the dogma in such a way that we can see he did not believe in it (Shahrastani, p. 39). The truth is, it would have been a miracle indeed if the style of the Qur'an had been per-fect. For although there was at that time a rec-ognized poetical style, already degenerating to mannerism, a prose style did not exist. All be-ginnings are difficult; and it can never be es-teemed a serious charge against Muhammad that his book, the first prose work of a high or-der in the language, testifies to the awkward-ness of the beginner. And further, we must al-ways remember that entertainment and aesthetic effect were at most subsidiary objects. The great aim was persuasion and conversion; and, say what we will, that aim has been realized on the most imposing scale."
http://answering-islam.org.uk/Books/Noeldeke/quran.htm
Siis uudestaan nimenomaan sulle:
Väitetään mitä väitetään, totuutta me tulemme näkemään, siis no hätää!
Jotka uskoo mihin uskoo mutta lopulta päätökset kuuluvatkin vain Jumalalle, sillä Hän on se Päätöksen tekijä!
Jumala joka päättää kaikesta ei kuitenkaan ole vanha mekkalainen kuunjumala Allah jonka Muhamed nosti maineeseen.
..........
siis Luoja, joka on luonut sinut,minut...kaiken, mm. taivaitten tähdet koristeeksi, ihmisille johdatukseski, joka on tehnyt plannettojen, tähtien kiertää oman ratansa määrätyin ajoin!
vastauksellesi!
Tietysti Jumala joka päättää kaikesta,ei mitenkään "vanha mekkalainen kuunjumala", sillä sitä ei olemassakaan ole.
Jumala on ainoa, meidän käsityksen yläpuolella oleva Luoja!
Hän valitsi Muhammadin(saas) lähettilääkseen, jotta varoittaisi ja johdattaisi meitä oikeaan tiehen , viimeisen kerran profeettojen sanansaattamina!
Jumala ei tarvitse meitä vaan me tarvitsemme Häntä!
Muista, isotteleville mekkalaisille olikin vaikea hyväksyä Jumalan sanomaa, joka tuli juuri Muhammadin välityksellä, jonka sana olisi uskottu jos olisi vihollisten hyökkäyksestä!
Minusta on aivan merkillistä, kautta aikojen, ihmiset halusivat pilkata profeettoja!
Olet naiivi uskoessasi oman valheesi.
mutta me tiedämme miten käy kieltäjille... siis no hätä! Allah ei tarvitse meitä vaan me häntä! Mutta ethän sinä sitä hyväksy, joten hyväksy sitten kohtalosi!
En valehtele,olen Jumalaa eniten pelkäävä.
Hän antoi mulle elämän ja johdatti, vielä ruokkii vaikka en tiedä paljon miksi nämä kaikki. Ansaitsenko niin paljon, epämääräistä lahjoja Luojalta?
En löydä mitään syytä olla sanomatta totuutta, että ei ole muuta jumalaa kuin Jumala!
Kun kärsin nähtyäni kauhun edessäni,ja silloin en tiennyt islamista mitään muuta kuin alitajuisesti opeteltuja pahanaavistusta, näin Jeesuksen taivaalla.
Se oli vain "rauha!".Ylistys olkoon Jumalalle, ja kiitokset Hänelle, joka rauhoitti ja johdatti minua tähän polkuun!
Koraani oli vastaus mulle kaikesta! Siinä on Aadamista Nooasta, Moosekseta, Jeesuksesta.... ihmiskunnan historiasta, sen luonteista, johdatuksia ja varoituksia.
Minulta on ikuisesti hävinnyt(inshallah) epäröinti elämästä, onnoton olo oikeudenmukaisuuden puutteeseen maailmassa.
Mikä on lisä onni,hävinnyt pelko kuolemaan!
Usko mitä lystäät.
Aivan turha tulla heittelemään hedelmätöntä muhamettilaista teologista fraseologiaa minulle.
Ei osu, eikä uppoa.
Naurattaa vain tuo hillitön ryppyotsaisuus...
Mutta kun allahia ei ole, niin mitä pitää pelätä?
Sehän on kaikkien uskovaisten kikka kakkonen tuo kuolemanjälkeisellä pelottelu.
Menenkin tästä kiertämään pihapihlajan kymmenen kertaa ympäri, koska uskontoni niin määrää tehtäväksi joka päivä.
Muuten en pääse taivaaseen.
Luutani on kyllä vanhaa vuosimallia, mutta yhä lentokelpoinen.
Pihani puut neuvoivat minua muuttumaan mullaksi heidän juurilleen, jotta henkeni olisi yhtä Gaian kanssa.
Samanaikaisesti pari sepelikiveä käveli ohitseni vaimeasti keskenään keskustellen kuolemanjälkeisestä elämästään...
maan matonen sen luulet tietäväsi? apua
syitä ja seurauksia uskoosi. Täälläkin heikkoina on ihana lämmin tunne sydämessä tietäen että oikeudenmukaisuuden päivä koittaa ja kaikki epäkunnioittavasti islamista täällä puhuvat saavat vastauksen kysymyksiinsä varmalta taholta ja saavat kuulla totuuden ja kokea sen seuraukset. Ei meillä ole pelättävää, voimme vain tehdä parhaamme!
juuri tarjoittaa kieltäminen..
"Maan päällä on tunnusmerkkejä niille, joilla on varmuus; niin myöskin omissa sieluissanne. Ettekö siis näe niitä?".
(Koraani 51:20-21)
kuuro ja sokea henkisesti!
Ilmoitit mitä tarkoitat,se siitä.
adios, sä sinne,jonne kuulut, mä alhamdulillah, minun polkuun!
Herjaat kuten tahdot, sulla on ihan vapaa valinta jonka soi Jumala!