Olen katkera, myönnän.
Olen katkera koko elämääni ja yhteiskunnalle, en teille lukijoille, vaan yleisesti.
Oli mulla vielä parikymppisenä haaveita ja niitä yritin toteuttaa, mutta paskaa satoi joka luukusta sisään. Kyse ei ole siitä ettenkö olisi yrittänyt, yritinhän minä. Tein kaiken niin kuin yhteiskunta/ läheiset/ itse ajattelin olisi hyvä. Lopputulos akateeminen työtön veloissa, parisuhde kuralla ja tulevaisuudessa vain pimeyttä.
Koittakaa te lukijat pitää lippu korkealla ja jaksakaa yrittää.
Minä luovutan.
Hyvästi.
Olen katkera koko elämääni ja yhteiskunnalle, en teille lukijoille, vaan yleisesti.
Oli mulla vielä parikymppisenä haaveita ja niitä yritin toteuttaa, mutta paskaa satoi joka luukusta sisään. Kyse ei ole siitä ettenkö olisi yrittänyt, yritinhän minä. Tein kaiken niin kuin yhteiskunta/ läheiset/ itse ajattelin olisi hyvä. Lopputulos akateeminen työtön veloissa, parisuhde kuralla ja tulevaisuudessa vain pimeyttä.
Koittakaa te lukijat pitää lippu korkealla ja jaksakaa yrittää.
Minä luovutan.
Hyvästi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedän tunteen :/
Tosiasia kuitenkin on että vaikka nyt olisi pimeää, niin huomisesta ei tiedä kukaan.
Minä sanoisin että elä itsellesi, löydä unelmasi ja pistä merkille kaikki asiat jotka saavat hyvälle tuulelle.
Älä luovuta mutta pinnistely ja taistelukin vie voimia, hissukseen vaan kohti parempia päiviä.
Tsemppiä!