Hauska tapa levittää runoutta, maitopurkissa! Runoa voisi tosin vuosittain vaihtaa, ehkä useamminkin. Tässä tuo ihana kesäruno, josta lehahtaa juojaa vastaan lehmän lempeä henkäys:
Pitkä on kesän kieli
kun se kurkottaa kohti,
kun lasken terälehdistä,
oletko minun tähteni täällä.
http://img.yle.fi/uutiset/arkisto/article5252435.ece/ALTERNATES/w960/lehmia
Pitkä on kesän kieli
kun se kurkottaa kohti,
kun lasken terälehdistä,
oletko minun tähteni täällä.
http://img.yle.fi/uutiset/arkisto/article5252435.ece/ALTERNATES/w960/lehmia
Vastaukset 5
Vanhimmat
runokansaa, nyt runoja palstalle !
rohkeasti vaan..
Jopa viikingit.
Ja pedot.
Raapustivat merkkinsä
kiveen.
Mutta ei täällä.
Täällä enemmän kuin kiviä on taivasta.
Risuisen viidan
kuuraiset koivut
aamupäivän hämärissä
pian sinisen hetken perästä.
Viikingit saivat riimunsa ylös.
Herrani, Jesuxeni, miksi
minä tämän kansan sain
pantavaksi kirjoihin,
rallatettavaksi
rahanalaiset?
Taivaaseen hakatut kirkonkylät,
joiden läpi tajuaa käyneensä
vasta kun jo ajoi ohi.
Ainoa kirja on pankkikirja
(jotka nekin on poistettu käytöstä),
Kredit ja debet, syntyneet
ynnä me muut.
Mutta onhan niillä hyvät tontit.
arvostella mutta lehmärunoja kaivataan..
vaikka kuusikulmaiseksi vaihtelun vuoksi..