Olen raskaana, 30.viikolla. Edessä on vielä kuukausi töitä ennen äitiyslomalle jäämistä.
Kirjoitan tätä viestiä klo 5.20, heräsin tosin jo neljän maissa - avatakseni tietokoneen ja tehdäkseni töitä... Nukkumaan menin klo 0.10. Unta ei siis ole paljoakaan takana, mutta tässäpä olen. Ahdistaa niin.
Joka päivä mietin, pitäisikö minun ottaa yhteyttä lääkäriin ja sanoa etten jaksa, sillä tuntuu että räjähdän pian jotenkin. Samaan aikaan syytän itseäni siitä etten "muka" (näin asiaa itselleni vähättelen) jaksa - kuukausihan menee nopeasti vaikka päällään seisten!
Työni on tällä hetkellä äärimmäisen stressaavaa ja työilmapiiri vähintäänkin negatiivinen. Tämä "paineistaa" minut niin, etten kykene nukkumaan. Työasiat kiertävät mielessä 24h/vrk, koska tunnen etten pärjää minulle annettujen tehtävien kanssa "määräaikaan" eli äitiyslomalle jäämiseen asti.
Jo pelkkä raskaus tuntuu kasvavan vatsan ja siitä seuraavan kömpelön olon kanssa päivä päivältä väsyttävämmältä, eikä tämä levottomuudesta johtuva unettomuus auta asiaa yhtään.
Yksinkertainen kysymys: Mitä tehdä?
Kirjoitan tätä viestiä klo 5.20, heräsin tosin jo neljän maissa - avatakseni tietokoneen ja tehdäkseni töitä... Nukkumaan menin klo 0.10. Unta ei siis ole paljoakaan takana, mutta tässäpä olen. Ahdistaa niin.
Joka päivä mietin, pitäisikö minun ottaa yhteyttä lääkäriin ja sanoa etten jaksa, sillä tuntuu että räjähdän pian jotenkin. Samaan aikaan syytän itseäni siitä etten "muka" (näin asiaa itselleni vähättelen) jaksa - kuukausihan menee nopeasti vaikka päällään seisten!
Työni on tällä hetkellä äärimmäisen stressaavaa ja työilmapiiri vähintäänkin negatiivinen. Tämä "paineistaa" minut niin, etten kykene nukkumaan. Työasiat kiertävät mielessä 24h/vrk, koska tunnen etten pärjää minulle annettujen tehtävien kanssa "määräaikaan" eli äitiyslomalle jäämiseen asti.
Jo pelkkä raskaus tuntuu kasvavan vatsan ja siitä seuraavan kömpelön olon kanssa päivä päivältä väsyttävämmältä, eikä tämä levottomuudesta johtuva unettomuus auta asiaa yhtään.
Yksinkertainen kysymys: Mitä tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kannattaisin että käyt lääkärissä ja kerrot kuinka väsynyt olet.Onhan se hurjaa pakertaa yliväsyneenä ja sitten kohta aika pian synnyttää.Sun pitäs kuitenkin jaksaa synnytys ja sitten vauvan kanssa,niin et ei muuta kun mars,mars lääkäriin ja lepolomalle.
lapselle ei tee hyvää, että häntä kantava äiti on stressaantunut ja väsynyt. mene rohkeasti lääkäriin. sinä ja lapsesi olette kuitenkin sinun elämässäsi etusijalla, eikö?
Tiedän.
Syy siihen, että pitäisi silti vaan jaksaa, on se, että äitiysrahani on näistä palkoista kiinni. Muuten päädyn minimille, sillä olen ollut aiemmin työttömänä (aikana, jolta äitiysrahan määrä normaalisti laskettaisiin). Jos jaksan töissä loppuun asti, saan suunnilleen tuplamäärän minimiin nähden.
Yritän ajatella siis koko perheen etua tulevaisuuden kannalta sinnittelemällä töissä. En vain silti meinaa jaksaa... Kuukausi tuntuu tällä mielialalla vuoden pituiselta.
Sairausajalta saat palkkaa alussa ihan normaali määrän ja sitten kun se sairausloma on kestänyt olikohan kolme viikkoa, niin se tippuu hiukan. Eli se yhden viikon pienempi palkka ei todellakaan saa olla syynä siihen että on PAKKO pakertaa. Jos et nyt lepää, saat stressistä raskausmyrkytyksen ja makaat sairaalassa valvonnassa koko loppuajan. Laske paljonko se maksaa.
1. Lapsi
2. Lapsi ja sinä
järjestys on tämä
Itse olin sairaslomalla huhtikuun alusta vauvan syntymään asti lokakuun 21. vauva syntyi. Eli melkein 7 kk. Kertaakaan en miettinyt miten rahat riittävät. Joka päivä on syöty ja laskutkin on maksettu. Mutta ei ole humputeltu.
Silti oikea valinta.
palkkatoimistossa palkkasi,niin tiedät paljonko saat äitiyspäivärahaa että et ainakaan turhan takia kärvistele ja uuvuta itseäsi siellä töissä.
Olen itse ollut kahdelta viimeiseltä lapselta sairaslomalla ennen äitiyslomaa yli kuukauden,en jaksanut enään lopussa olla töissä
Lasketa ennemmin Kelalla mitä saat äitiysrahaa. Palkallisen sairasloman ja äitiysloman pituus (vai onko palkallista äitiyslomaa ollenkaan) riippuu aivan työsopimuksen pituudesta ja työehtosopimuksesta. Mitään yleispätevää sääntöä ei ole olemassa, kuten tuo kolme viikkoa ja sitten laskee. Töissä ei kuitenkaan enää kannata, olla, todennäköisesti alalla kun alalla on vähintään neljän viikon palkallinen sairasloma tuossa vaiheessa. Oletettavasti olet ollut kohta puoli vuotta töissä, kun kerran tähtäät tuohon rajaan.
EI MEINAA SAADA MITÄÄN TOLKKUA TÄSTÄ PRÄNTISTÄ, JOTEN PÄÄTIN KIRJOITTAA ISOILLA.
OLEN ITSE RASKAANA 25:LLÄ VIIKOLLA JA VIIMEAIKOINA OLEN MYÖS PÄIVITTÄIN MIETTINYT JOLLAKIN PSYKIATRILLA KÄYNTIÄ. TÄMÄ EI SIIS VALITETTAVASTI OLE VASTAUS KYSYMYKSEESI, MITÄ TEHDÄ, VAAN VAIN YKSI KOHTALOTOVERI ISON MAHANSA, TUSKAISTEN SÄRKYJENSÄ, VÄLJÄHTYNEEN PARISUHTEENSA JA HAJOAMISPISTEESSÄ OLEVAN PÄÄNSÄ KANSSA. ET KIRJOITTANUT MAHDOLLISESTA MIEHESTÄSI? TUKEEKO\YMMÄRTÄÄKÖ HÄN SINUA? MUN ONGELMANI OVAT PALJOLTI OMASTA PARISUHTEESTANI JOHTUVIA, KUTEN SEKSIN LÄHES TÄYDELLINEN PUUTTUMINEN NYKYÄÄN. MIEHEN ELÄMÄ PYÖRII TV:N JA UUDEN AUTON YMPÄRILLÄ, HÄN ON TÄYSIN ERI IHMINEN NYKYÄÄN KUIN SILLOIN KUN TAPASIMME.
EN JAKSANUT OIKEIN PEREHTYÄ NÄIHIN KESKUSTELUN SÄÄNTÖIHIN JA JOS OLET KIINNOSTUNUT OTTAMAAN YHTEYTTÄ KIRJOITTELISIN MIEL. OMAN S.POSTINI VÄLITYKSELLÄ. OS., JOS SEN SAA TÄNNE LAITTAA, ON [email protected] (DELETOIKOON TOIMITUS SEN, JOS EI) EN TIEDÄ OLETKO AINOA,JOKA VASTAUKSEN NÄKEE, JOS ET VOIVAT MUUTKIN KOHTALOTOVERIT KIRJOITELLA.
TERV. NEUVOIS EDES JOKU, MITEN ALOITETAAN SELIBAATTI 23-VUOTIAANA....