Koskaan en tule

Niinhän se on, mutta lopulta voit oppia jotain itsestäsi. Itsehän me luomme tunteemme, toinen on vain se peili josta niitä haemme. Koeta miettiä, mitkä ovat ne ominaisuudet joihin hänessä ihastuit, ja koeta löytää ne itsestäsi, se voi auttaa kulkemaan eteenpäin.

Pääasia, että sulla on tunteet. Ilman niitä elämä ois paljon helpompaa, muttei niin kiehtovaa.

Paitsi me täällä palstalla :) Sen unohdit.

Ei saa olla kertomatta tunteitaan, jos vaikka toinenkin kärvistelee ikävästä. Se on väärin toista kohtaan. Kerro ja päättäkää yhdessä mitä teette, olis reilua kaikkia kohtaan.

Ihmettelen näitä pohdintoja kertoako tunteita vai ei. Ihan järkiperäisestikin olen sitä mieltä, että ne kannattaa kertoa ja kyllä vaikka toinen olisi varattu ja kyllä nyt tulee ryöppy niskaan ja tulkoon. Mutta miettikää nyt oikeesti hei: onko sellainen parisuhde vahva ja vakaa josta toinen lähtee jos joku kertoo olevansa häneen ihastunut. Ei varmana ole! Ja ennenpitkään se sitten hajoaa, vaikka jonkun muun kertoessa tunteensa. Ja jos oma kumppanini noin lähtisi niin tietäisin, että hän ei rakasta minua tarpeeksi/enää. Ja on kriisejä eikä niistä varmaan lähdetä ihan heppoisten syiden takia ja jos lähdetään niin ehkä parempikin niin. Mutta ei tosirakkaus katso aikaa ja paikkaa. Siinä teille tunteita ja järkeä iltaan.