Mitä mies tekee sellaista, että sä romahat ja sun silmiin tulee se surullinen ilme? Mitä teet kun romahat? Juot alkoholia? Sen mä kiellän sulta nyt.
Haluun tietää
Sä tottelet!
21360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tottelenhan minä. Kyllä kultaseni. Kun se mies on liian läheinen ja liian rakas ja saavuttamaton. Kun kaikki on turhaa eikä kannata tehdä mitään. Kun näkee toisen niin kovasti rakastavan ja haluaisi ottaa syliin ja antaa niin paljon enemmän. Niin lähellä ja niin kaukana. Tässä ja nyt ja ei koskaan.
silloin mä romahan ja suru täyttää sieluni.
Kun mä romahan, ensin mä muutun vihaiseksi. Aivan sama mille. Kunhan saan olla vihainen. Sitten mä sulkeudun itseeni ja ajattelen pitkään ja hartaasti. Ajatuksen voimalla kokoan itseni jälleen ehjäksi.
Kunnes sit taas romahat? Taidat olla todella herkkä ja syvällinen. Vaikkei muut sitä aina näe.
Mitä juttuja ajattelet silloin kun ajattelet pitkään ja hartaasti?
Ihan mitä vain. Maan ja taivaan välillä. Käyn monologia tai ajattelen asioita vieraalla kielellä. Uskon asioita ja maallisia asioita. Kertaan tapahtumia joista romahdin. Useita kertoja. Jokaiselle kerralle pyrin löytämään erilaisen päätelmän.
Ihan mitä vain... Vaikka talitinttejä.
Herkkä ja syvällinen. Kyllä. Tosin piilotan sen piin kovan kuoren alle. Pii on kuitenkin suhteellisen haurasta materiaalia.
Satuttaako ja suututtaako sua mussa ne asiat jotka tulkitset pinnallisuudeksi ja välinpitämättömyydeksi, eli kun susta tuntuu että mä en tavoita sun syvyyksiä enkä ymmärrä sun tuskaa ja herkkyyttä?
Ei se koskaan ole mua satuttanut. Sä oot mikä oot ja hyvä sellaisenaan. Mulle aivan sama ymmärrätkö mun juttujani vai et. Mun jutut on mun juttujani ja siitä sen enempää. Tosin kun romahan ja haluun olla vihainen jollekkin - olet hyvä tekosyy.
Oot fiksu. Todella hyvä selitys vihaisuudelle. Että olen "tekosyy". Tykkään sun oveluudesta. En mä mikään tekosyy ole. Kyllä sä ihan mulle olet vihainen. Mua ei romahduta sun vihaisuus, vaan musta tuntuu että se kuluttaa sua itseäsi.
Musta olis kiva joskus ymmärtää sun logiikkaa ja niitä vihan tunteitakin. Etkö vähän valottaisi niitä? Kun olet kuitenkin varmaan joka päivä ainakin vähän vihainen mulle. :) Ei tarvii myöntää, mutta oot kuitenkin.
Vihaisuus todellakin kuluttaa mua. Olen sen jälkeen ihan lopussa. En ole varma voinko olla sulle päivittäin vihainen vai assosioinko sen sinuun. Asia joka pitää mun eritellä ja ajatella ensin, ennen kuin kykenen antamaan rehellisen vastauksen. Myönnän kyllä että olen sinulle usein vihainen, välillä vain ihan pikkasen ja välillä niin julmetusti, että katseenikin saisi sinut hyytymään.
Tosin joudut myöntämään, että jaan myös positiivisuutta ympärilleni. Myös sinulle.
Mä itse tulkitsen sun vihaisuutta silleen, että tiedät musta jotain kätkettyä, joka saa sut tulkitsemaan mua vihaa herättävällä tavalla. Toisaalta sä oot luultavasti saanut toisenlaisen kasvatuksen ja mun boheemi elämäntapa ja huolettomat arvot loukkaa sun moraaliarvoja. Nää on vain oletuksia, jotka olen tehnyt sun luonteen perusteella.
Tietysti voi olla että mä olen tahattomasti käyttäytynyt tavalla, jonka tulkitset torjunnaksi. Jos mä sun näkökulmasta yrittäisin asiaa katsoa, niin varmasti on niinkin, että koska niin monet miehet hakeutuu sun seuraan, niin mun viileys loukkaa sua, koska olet tottunut mielistelyyn ja lääppimiseen. Mun kasvatus vaan on ollut yltiömaskuliininen, mikä musta näkyy, enkä voi tiettyjä juttuja poistaa. Mutta sisältä olen kyllä usein jotain muuta mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää. Luultavasti tajuat sen jo.
Olisi kiva jos voisit vähän kertoa konkreettisia syitä sille vihalle. Naisen viha on söpöä, se pitää muistaa. Myös se jäätävä katse.
Jos asiaa tolta kantilta katsoo, niin ennemminkin tunnistan oman löyhän ja boheemin elämänarvoni sinussa. Se on valitettavaa että juuri se sinussa vetoaa niin paljon. Kuin nyrkki silmään. Tai ennemminkin puukko selkään.
Minkäänlaista kasvatusta en ole saanut - muutin pois kotoa yläasteella ja itse olen itseni kasvattanut. Elämä opettanut. Kovaa ja rajusti. Ja koska elämä on niin suosiollisesti jakanut lahjojaan - moraaliarvoni ovat korkeat.
Jos voisin tai olisin sinut kohdannut arjen ulkopuolella tilanne olisi aivan toinen. Ja luulen tietäväni sinusta jotakin kätkettyä. Se ja sama.
Väärin meni, että olisin tottunut mielistelijöihin ja lääppijöihin. Se on opeteltu tapa tulla toimeen. Minä olen erittäin maskuliininen persoona ja elänyt vuosikausia miesten maailmassa, tunnen miesten seuran paremmaksi kuin naisten. Olen hyvä jätkä saamarin söpössä paketissa.
Tarkasti voin sanoa, että viha liittyy siihen että näen tilanteen otollisuuden, mutta en halua siellä missä nähdään kenenkään tietävän mitään. Vaikka kaikki vissiin jo tietää ainakin sinusta.
Tajuan sun olevan erilainen sisältä. Todellakin ja siks just romahdan.
Oletkin muuten salaa vähän samanlainen arvoiltasi. Ei siellä kukaan tätä tajua. Ellet ole puhunut varomattomasti.
Mun järki ei muuten tajua tätä juttua, että se voisit olla sinä. Ihan täysin en voi tätä uskoa ja en ole varma siitä kuka oot. Ymmärrät varmaan.
Olet hyvinkin hyvä jätkä ja söpöläinen samassa paketissa, mutta tää juttu tuo esiin sun naisellisen puolesi. Olet juonikas kissimirri myös. Sori nyt vaan näin suorasukainen arvio.
Älä romaha. Jos romahduttaa, niin ajattele että mä oon kuitenkin aina sun puolella.
En ole puhunut kenellekkään ja koskaan tästä. Siksihän mä täällä palstalla päätäni puran. Ja suorasukainen arviosi osuu nappiin.
Vaikeeta on ollu uskoa, että olisit mun puolellani koskaan ollut, mutta tiedän että olet tehnyt paljon puolestani. Olen kiitollinen.
Joo...
Laitan tän soimaan ja itken koko 10 tuntia
http://www.youtube.com/watch?v=vodd6C5ryUU
Itketkö usein? Voi ei...
En romahda usein, mutta itku puhdistaa sielua ja tuo paremman olon.
Olisin alkoholisti, jos tarttuisin pulloon. Katson surua yleensä face to face..ja siirrän sen huomiseen, jos oon silloin liian väsynyt tai sitten menen nukkumaan ( sekin auttaa). Huominen tuo lohdun :)
Suru tulee kylään ja sit sä tavallaan pohdit sitä surua ja prosessoit sen osaksi sun todellisuutta, ettei tarvii pettyä?
Väärin..ei yhtään juotu eilenkään,ei taida muutenkaan olla suosikkijuoma.
Sellainen olo kuitenkin kun joku olisi juonu tyhjentäny kosapullollisen suihinsa,pää hajoo..
Sieltä se tunnustus tuli
En juo. Luen ikäväpalstaa ja puran tunteitani tänne. Käyn metsässä kävelemässä. Hän ei tee mitään. Oma valintani. Ja btw, mä en muuten tottele. Vain helliä käskyjä. Sellaisia, jotka kuiskataan korvaan oikean ihmisen toimesta.
http://m.youtube.com/watch?v=wqukzb6frQ8
Tämä sinun kuvitteellinen vuoropuhelusi kenenkä lie kanssa on vähän liian läpinäkyvää. Parhaat vast5aukset saat tietenkin itseltäsi kun juttelet peiliin päin.