Oon "vasta" 25-vuotias, mut mietin jo missä lymyää naiset jotka haluaa tulevaisuudessa perustaa sellasen perheen, johon kuuluu muitakin hoivattavia kun lemmikkejä.
En kehtaa olla sellainen joka heti tutustumisen alussa ottaa lapsiasian esille, koska tuntuu väärältä puhuu jostain lastenhankinnasta kun ei edes tunne toista. Mut on se vaan niin turhauttavaa kun sitten vähän myöhemmin selviää ettei se toinen missään nimessä haluu omaa lasta vaikka kuinka lapsista tykkäiskin. Muuten saattaa olla vaikka kuinka ihana nainen, mutta kun meidän tulevaisuudenhaaveet ei mee yhtään yksiin.
Kai mä vaan viehätän puoleeni ikuisia unelmoijia jotka haluu matkata ympärimaailman rinkka selässä koko loppuelämänsä ja lapsi ois siihen vaan rasite.
En kehtaa olla sellainen joka heti tutustumisen alussa ottaa lapsiasian esille, koska tuntuu väärältä puhuu jostain lastenhankinnasta kun ei edes tunne toista. Mut on se vaan niin turhauttavaa kun sitten vähän myöhemmin selviää ettei se toinen missään nimessä haluu omaa lasta vaikka kuinka lapsista tykkäiskin. Muuten saattaa olla vaikka kuinka ihana nainen, mutta kun meidän tulevaisuudenhaaveet ei mee yhtään yksiin.
Kai mä vaan viehätän puoleeni ikuisia unelmoijia jotka haluu matkata ympärimaailman rinkka selässä koko loppuelämänsä ja lapsi ois siihen vaan rasite.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllähän tota voi kysyä vaikka heti alussa noin yleisellä tasolla, että pitääkö lapsista, haluaako itselleen lapsia tai haluaako perheen, jossa on myös lapsia. Kysyt vaan sen samaan sävyyn kuin muitakin asioita. Parempi se kysyä ihan alussa kuin, että on yhdessä vuosia ja paljastuukin, että ei missään nimessä halua lapsia ja sinä ehdottomasti haluaisit. Parempi selvittää noi peruskysymykset ihan vaan alussa. Kysyt vaan rohkeasti mitä mieltä se toinen on kun sä haluaisit lapsia tulevaisuudessa. Kyllä asioista voi puhua ihan alussa, vaikka heti ensimmäisellä tapaamisella. Ei se merkitse sitä, että olisi heti seuraavana päivänä muuttamassa yhteen.
Jos et halua itsellesi ikuista unelmoijaa, joka haluaa aina vain matkustella, niin kysy ihan alussa, että mitä aikoo tehdä tulevaisuudessa ja aikooko matkustella ikuisesti jne. Helpompi noista asioista on puhua heti alussa kuin sitten ehkä vuosien päästä jos silloinkaan.
Itse ainakin tekisin heti alussa selviksi omat ja sen toisen osapuolen kynnyskysymykset. Jos ne ei mee yhtään yhteen, niin parempi on, että ei jatka juttua laisinkaan.
Taidat olla oikeassa. Täytyy rohkaistua kysymään lapsista heti alussa. Ehkä mua mietityttää että eikö semmonen pelota toisen karkuun (sillä tavalla että olisin liian nopea liikkeissäni). Yleensä kyselen toiselta pitääkö hän lapsista, jne. Tuntuu että moni pitää, mutta ei tahdo omia. No joo, itseä niskasta kiinni. Jos toista pelottaa kysymys lapsista heti alussa, niin sehän kertoo aika paljon lapsihaaveista, tai siis niiden olemattomuudesta... (miksiköhän en tullut ajatelleeksi tuota aiemmin)
No mutta jos kysyy pitääkö toinen lapsista niin siitä on helppo jatkaa kyselemällä haluaako koskaan omia. Ei kai se toinen nyt niin pienistä voi säikähtää, jos ihan normaalisti keskustelun lomassa kysyy.
Mielestäni lapset ovat niin tärkeä kysymys, että se kannattaa kyllä selvittää aika alussa. On väärin "pakottaa" ketään lasten hankintaan, mutta yhtä lailla on väärin "pakottaa" toinen lapsettomaksi. Tietysti ehdoton "ei" voi muuttua jossain elämänvaiheessa haluksi saada lapsia, mutta haluaako ottaa riskin. Ei nyt välttämättä ensimmäisillä treffeillä tarvitse ottaa puheeksi, mutta alussa kuitenkin. Huolettomasti keskustelun lomassa treffeillä voi vaikka kahvilassa lapsiperheen nähdessään sanoa, että olisipa ihanaa saada lapsia jonain päivänä.
up
Mun mielestä asian voi selvittää, mutta ei kannata esittää kysymystä suoraan ekoilla treffeillä. Salakavalasti voi kysellä mitä mieltä toinen on lapsista tai selvittää jonkun muun kysymyksen kautta.