Pessimisistä ajattelua pidetään usein yksilön omana valintana ja vitsikkäästi hoetaan, että "pessimisti ei pety". Ikään kuin ihminen tietoisesti suhtautuisi kielteisesti suojatakseen itseään pettymyksiltä. Jokin aika sitten kuitenkin todettiin, että pessimismi on periytyvä hermostollinen ominaisuus. Omat vanhempani ovat molemmat pessimistisiä, etenkin isä. Perimän lisäksi olen siis saanut myös aimo annoksen koulutusta lapsuudessani.
Pessimismi ei tarkoita pelkkää kielteisten tapahtumien odottelua, vaan ainakin minun kohdallani se vaikeuttaa elämää monin tavoin.
- aikakäsitykseni on pessimistinen siten, etten usko suoriutuvani minulle annetuista töistä määräajassa. Niinpä menen joka kerta pieneen paniikkiin, vaikka kaiken järjen mukaan työmäärän ehtisi tehdä moneen kertaan annetussa ajassa.
- pessimistinen aikakäsitys vaikuttaa myös tavoitteisiin elämässä. Kun 40 alkaa lähestyä, tuntuu että mitään ei enää kannata aloittaa ja kaikki muutokset ja ponnistelut ovat turhia. Muistan lapsuudesta, miten isäni samassa iässä alkoi puhua, että turha enää mitään uutta istuttaa puutarhaan.
- pessimisti kokee myös kaiken tekemisen helposti kohtuuttomana ponnistuksena. Kävelymatkat tuntuvat liian pitkiltä ja työmäärä kaikessa ylittämättömältä vuorelta. Vaikka kerta toisensa jälkeen näkee, ettei tämä ole totta, asennoituminen ei muutu.
- pessimistisesti asennoituva ei myöskään helposti unohda raskaasta työstä aiheutunutta vaivaa. Siinä missä optimistiset aivot unohtavat nopeasti työn raskauden ja tarttuvat siihen taas uudella innolla, pessimistillä on kirkkaana mielessä kaikki työssä sattuneet vastoinkäymiset.
Jo sanana pessimismi antaa mielikuvan valinnaisesta suhtautumisesta. Koska taustalla on latinan sana pessimus (pahin), muuttaisin ilmiön nimen muotoon pessimia. Se on jotakin, mitä ihminen kokee eikä jotakin, minkä ihminen valitsee.
Pessimismi ei tarkoita pelkkää kielteisten tapahtumien odottelua, vaan ainakin minun kohdallani se vaikeuttaa elämää monin tavoin.
- aikakäsitykseni on pessimistinen siten, etten usko suoriutuvani minulle annetuista töistä määräajassa. Niinpä menen joka kerta pieneen paniikkiin, vaikka kaiken järjen mukaan työmäärän ehtisi tehdä moneen kertaan annetussa ajassa.
- pessimistinen aikakäsitys vaikuttaa myös tavoitteisiin elämässä. Kun 40 alkaa lähestyä, tuntuu että mitään ei enää kannata aloittaa ja kaikki muutokset ja ponnistelut ovat turhia. Muistan lapsuudesta, miten isäni samassa iässä alkoi puhua, että turha enää mitään uutta istuttaa puutarhaan.
- pessimisti kokee myös kaiken tekemisen helposti kohtuuttomana ponnistuksena. Kävelymatkat tuntuvat liian pitkiltä ja työmäärä kaikessa ylittämättömältä vuorelta. Vaikka kerta toisensa jälkeen näkee, ettei tämä ole totta, asennoituminen ei muutu.
- pessimistisesti asennoituva ei myöskään helposti unohda raskaasta työstä aiheutunutta vaivaa. Siinä missä optimistiset aivot unohtavat nopeasti työn raskauden ja tarttuvat siihen taas uudella innolla, pessimistillä on kirkkaana mielessä kaikki työssä sattuneet vastoinkäymiset.
Jo sanana pessimismi antaa mielikuvan valinnaisesta suhtautumisesta. Koska taustalla on latinan sana pessimus (pahin), muuttaisin ilmiön nimen muotoon pessimia. Se on jotakin, mitä ihminen kokee eikä jotakin, minkä ihminen valitsee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielenkiintoista. Olisiko sinulla laittaa lähdettä/linkkiä tuohon juttuun, jonka mukaan pessimismi on hermostollinen ominaisuus?
Jokin aika sitten Prisma-ohjelmassa oli juttua siitä, miten optimismi perustuu epärealismiin tjsp. Todennäköisyys, että "kaikki menee hyvin" on pienempi kuin ihmisten uskomus optimismissaan. Ihmiset siis yliarvioivat onnistumistaan, tulevaisuuttaan yms.
Tuolla
http://news.nationalpost.com/2013/10/10/pessimists-may-be-genetically-predisposed-to-see-the-world-darkly-new-ubc-study/
on juttua tutkimuksesta. En tiedä, onko itse tutkielmaa julkaistu verkossa. Minusta tämä on aika pirullinen vaiva, etenkin kun se ilmenee niin voimakkaana kuin itselläni.
Tuon aloituksen kirjoittamisen jälkeen tuli mieleen myös asioita, joilta tuonkaltainen ajattelu myös suojaa: en esimerkiksi tule ikinä ostaneeksi niin kutsuttuja hetken villitys -tuotteita, koska tiedän, että ne jäävät nurkkiin pölyttymään. Tiedän lähipiiristäni, että onnellisimmat ja innostuvimmat usein sortuvat tällaisiin. Ehkä kuitenkin valitsisin silti innostuvan asennoitumisen, jos hintana olisi vain nurkkiin jäänyt raclette-grilli ja ministepperi.