Pessimismi

Pessimisistä ajattelua pidetään usein yksilön omana valintana ja vitsikkäästi hoetaan, että "pessimisti ei pety". Ikään kuin ihminen tietoisesti suhtautuisi kielteisesti suojatakseen itseään pettymyksiltä. Jokin aika sitten kuitenkin todettiin, että pessimismi on periytyvä hermostollinen ominaisuus. Omat vanhempani ovat molemmat pessimistisiä, etenkin isä. Perimän lisäksi olen siis saanut myös aimo annoksen koulutusta lapsuudessani.

Pessimismi ei tarkoita pelkkää kielteisten tapahtumien odottelua, vaan ainakin minun kohdallani se vaikeuttaa elämää monin tavoin.

- aikakäsitykseni on pessimistinen siten, etten usko suoriutuvani minulle annetuista töistä määräajassa. Niinpä menen joka kerta pieneen paniikkiin, vaikka kaiken järjen mukaan työmäärän ehtisi tehdä moneen kertaan annetussa ajassa.

- pessimistinen aikakäsitys vaikuttaa myös tavoitteisiin elämässä. Kun 40 alkaa lähestyä, tuntuu että mitään ei enää kannata aloittaa ja kaikki muutokset ja ponnistelut ovat turhia. Muistan lapsuudesta, miten isäni samassa iässä alkoi puhua, että turha enää mitään uutta istuttaa puutarhaan.

- pessimisti kokee myös kaiken tekemisen helposti kohtuuttomana ponnistuksena. Kävelymatkat tuntuvat liian pitkiltä ja työmäärä kaikessa ylittämättömältä vuorelta. Vaikka kerta toisensa jälkeen näkee, ettei tämä ole totta, asennoituminen ei muutu.

- pessimistisesti asennoituva ei myöskään helposti unohda raskaasta työstä aiheutunutta vaivaa. Siinä missä optimistiset aivot unohtavat nopeasti työn raskauden ja tarttuvat siihen taas uudella innolla, pessimistillä on kirkkaana mielessä kaikki työssä sattuneet vastoinkäymiset.

Jo sanana pessimismi antaa mielikuvan valinnaisesta suhtautumisesta. Koska taustalla on latinan sana pessimus (pahin), muuttaisin ilmiön nimen muotoon pessimia. Se on jotakin, mitä ihminen kokee eikä jotakin, minkä ihminen valitsee.