Olen lukenut näitä keskusteluja jonkun aikaa, koska olen itse kärsinyt erilaisista oireista jotka voisivat johtua tästä sairaudesta. Kysyisin teiltä: kuulostaako tämä paniikkihäiriöltä vai?
Ikävin ongelma on se että mulla on jatkuvasti pientä huimausta, siis joka päivä aamusta iltaan. Välillä se ei aiheuta ongelmia, mutta jos päivä on stressaava tai tulee jotain muita yllätyksiä niin huimaus pahenee. En ole koskaan pyörtynyt, mutta joskus tuntuu että menettää suhteellisuuden tajua. Yleensä tähän liittyy myös heikkouden tunnetta, enimmäkseen jaloissa. Olen arka tietyille äänille, ja säikähdän helposti yllättäviä ääniä. Minulle on tullut korkean paikan kammo (mitä aikaisemmin ei vaivannut yhtään).
Mua ei siis vaivaa erillisiä kohtauksia, vaan sellainen vaihteleva huimaus muut oireet.
Pari kertaa muistan että on tullut oikein kohtauksia, jolloin hikoilin, tärisin ja pulssi nousi.
Tämä on jatkunut noin pari vuotta, en muista tarkalleen milloin se alkoi, mutta se selvästi meni huonommaksi stressaavan kesän aikana, jolloin töitä tuli tehtyä orjan tavoin.
Tutkimuksia on tehty,mm aivojen magneettiröntgen ja tasapainotustesti. Kaikki oli OK, lääkäri ehdotti psyykkeen tutkimista (ei sanonut sen selvemmin, joten en tiedä sen kummemmin tarkoittiko hän psykologia vai mitä?)
En syö mitään lääkkeitä.
Eli kysymys, voiko paniikkihäiriö olla tällainen jatkuva, eikä kohtauksina?
Ikävin ongelma on se että mulla on jatkuvasti pientä huimausta, siis joka päivä aamusta iltaan. Välillä se ei aiheuta ongelmia, mutta jos päivä on stressaava tai tulee jotain muita yllätyksiä niin huimaus pahenee. En ole koskaan pyörtynyt, mutta joskus tuntuu että menettää suhteellisuuden tajua. Yleensä tähän liittyy myös heikkouden tunnetta, enimmäkseen jaloissa. Olen arka tietyille äänille, ja säikähdän helposti yllättäviä ääniä. Minulle on tullut korkean paikan kammo (mitä aikaisemmin ei vaivannut yhtään).
Mua ei siis vaivaa erillisiä kohtauksia, vaan sellainen vaihteleva huimaus muut oireet.
Pari kertaa muistan että on tullut oikein kohtauksia, jolloin hikoilin, tärisin ja pulssi nousi.
Tämä on jatkunut noin pari vuotta, en muista tarkalleen milloin se alkoi, mutta se selvästi meni huonommaksi stressaavan kesän aikana, jolloin töitä tuli tehtyä orjan tavoin.
Tutkimuksia on tehty,mm aivojen magneettiröntgen ja tasapainotustesti. Kaikki oli OK, lääkäri ehdotti psyykkeen tutkimista (ei sanonut sen selvemmin, joten en tiedä sen kummemmin tarkoittiko hän psykologia vai mitä?)
En syö mitään lääkkeitä.
Eli kysymys, voiko paniikkihäiriö olla tällainen jatkuva, eikä kohtauksina?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heippa. En välttämättä oikein osaa vastata tuohon (koska itsekkin mietin ihan samaa että voikohan se paniikki jäädä päälle ihan jatkuvasti jotenkin lievänä, koska musta tuntuu kans ihan siltä...) mutta toi kuullostaa aika samanlaiselta mitä mulla oli muutama vuos sitten. Huimas kans koko ajan ja kun hermostuin jostain asiata, meni pahemmaks. Niskat oli ihan jumissa, joten saattaahan se johtua sellaisestakin mutta näin jälkeenpäin ajatellen oon aika varma että oli psyykkistä. Onkos sun niskat jumissa? Kannattaisi varmaan kokeilla hierontaa tms. ja jos sellainen ei auta niin jutella lekurin kanssa joskos jotkut lääkkeet tarvisit?
juu, sen unohdin kertoa että niskaa epäiltiin, mutta siinä ei todettu mitään sellaista joka voisi aiheuttaa huimausta, ja varmuuden vuoksi sain vielä 10 kertaa fysioterapia-hoitoa, sen lisäksi käyn säännöllisesti 2kertaa kuussa hierojalla. Joten en usko että se johtuisi siitä.
Mitä lääkkeitä tähän vaivaan yleensä annetaan? Sivuvaikutuksia?
Heipsan taas :-)
Elikkäs mähän siis en ole mikään asiantuntija mutta kerron vaan miten mulle on vaikuttanut nää jutut.. esimerkiksi noi lääkehommelit varmaan vaikuttaa kaikkiin vähän eritavoin. Mutta mulle määrättiin siinä jossain vaiheessa kun lääkäri kyllästyi mun kitinään sellainen lääke ku Seroxat. Se on just paniikkihäiriöön, masennukseen ja sosiaalisiin pelkoihin suuntautunut lääke. Muistaakseni mulle ei tullut mitään sivuvaikutuksia, pikkuhiljaa vaan tuli normaali olo. Siis sellaine fiilis että oh, nyt oon taas oma itseni. Ja huimaus katosi myös. En muista kuinka nopeaan alkoi vaikuttamaan, mutta mun mielestä ei tullut mitään erikoisia fiiliksiä, muuta kuin että se jatkuva huimaus ja panikoiminen katosi, ja mietin vaan että tulikohan nyt parempi olo muuten vaan vai oliko ne tosiaan ne lääkkeet. Että siinä mielessä, jos samalla lailla vaikuttaisi kaikkiin niin suosittelen kyllä, todellakin. Mutta sen kyllä huomasin että kun parin kuukauden syömisen jälkeen vaan jätin syömättä pari päivää (kelasin että mitä mä niillä,hyvähän olo mulla on) niin tuli sellaine ihme pyörrytys tuskakohtaus joka läöhti pois kun otin sellaisen napin. Sitten lopetin niitten syömisen pikkuhiljaa..vei vissiin pari-kolme viikkoa, mikä ei sitten aiheuttanut mitään ongelmia. eli ilmeisesti niihin jää jonkinlainen riippuvuus.
Meneppäs ihmeessä juttelemaan lääkärin kanssa. En muuten tiedä että voiko ne antaa jotain rauhottavia? mä itse en ainakaan sellaisiin koskisi koska ne kai aiheuttaa ihan oikeastio kunnon riippuvuutta ja mulle ainakin toimi tollainen "normi"lääke.
joo, minulle ovat tuttuja nuo huimaukset yms heikotukset JATKUVANA olotilana.
koko viime kevään kärsin jatkuvasta huimauksesta, pahoinvoinnista, päänsärystä, vapinasta ja heikotuksesta. myös jalat ikään kuin menettivät tuntonsa aika ajoin ja kävelystäkään ei tullut enää mitään, tuntui kuin olisin alkanut kaatua toiselle puolelle.
meni oireet niin pahoiksi että menin sitten yksityiselle neurologille. (minulle oltiin aiemmin määrätty rauhoittavia, mutta nekään eivät auttaneet kuin hetkellisesti, tosin nopeasti pahimman olon yllättäessä) neurologi tutki minut ja elimellisesti ei löydetty mitään vikaa, tosin jännitysniska löydettiin, mutta se on hoidettu fysioterapialla.
kävin myös eeg:ssä eli aivosähkökäyrässä.
diagnoosi oli:paniikkihäiriö.
minut passitettiin yksityiselle psykiatrille, jonne sitten menin, tarkoituksena oli jutella paniikkihäiriöstä. kuitenkin lähdin psykiatrilta kädessäni resepti masennuslääkkeisiin. minulla siis diagnosoitiin sekä paniikkihäiriö ja masennus, olivat vaan ilmenneet epätavallisen voimakkaina fyysisinä oireina, vaikka oli henkistäkin ollut (mm. unettomuutta, keskittymishäiriöitä, ahdistusta, väsymystä)
eli psyykeen kyllä liittyy varmasti sinunkin kohdallasi ja kannattaa mennä juttelemaan jonkun tällaisen henkilön kanssa joka sinua voi auttaa.
stressi pahentaa minun huimaus-ja päänsärkyoireitani, mutta tämä lääkitys on pitänyt pahimmat oireet poissa. olo on jo useammin normaali kuin sairas.
ja keskusteluhoito aloitetaan myös parin päivän päästä.
jos kysyttävää, kysythän. :]
Voitko suositella psykologia tai psykiatria joka olisi erikoistunut tällaisiin tapauksiin? En haluaisi mennä paikalliseen terveyskeskukseen kun ne kuitenkaan ei ymmärrä mitään. Olen muut tutkimukset tehnyt Turun Pulssissa mutta jotenkin en ole ihan tyytyväinen palveluun siellä.
Ahdistuneísuushäiriöissä alaryhmiä ovat; 1) paniikkihäiriö, joko ilman tai kera tiettyjen ahdistavien tilanteiden välttelyä (agorafobia), 2) pakko-oireinen häiriö (pakkoajatukset ja/tai rituaalit), 3) traumaperäinen stressihäiriö, 4) agorafobia eli torikammo ilman paniikkihäiriötä, 5) sosiaalinen fobia (sosiaaliset pelot), 6) muut spesifit tilannekohtaiset pelot (hyönteiset, korkeat paikat,veren näkeminen jne.,7) yleistynyt ahdistuneisuus, joka on luoneeltaan jatkuvaa (yli 6 kk) eikä mihinkään tiettyyn tilanteeseen sitoutuvaa (viitttasitko kysymyksessäsi tähän?). 8) ahdistuneisuutena ilmenevä sopeutumishäiriö (reaktio ajankohtaiseen stressitekijään 9)tarkemmin määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö
Tässä karkea yleisluokittelu, eri diagnostiset järjestelmät (ICD-10 ja DSM-IV-R) poikkeavat hieman toisistaan.
Vielä pätkä aiempaa viestiäni samaan kysymykseen liittyen:
Laitan tähän pätkän vastauksestani toiseen kirjoitukseen tällä palstalla.
Paniikkihäirö-nimikettä käytetään aika suruttomasti kaikesta kohtauksittain ilmenevästä ahdistuksesta. Jos ollaan tarkkoja, paniikkihäirön kriteerit ovat seuraavat(DSM-IV):
1. toistuvia, odottamattomia paniikkikohtauksia
(paniikkikohtausten on ilmettävä tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä olla hermostunut)
2. vähintään yksi kohtauksista on uusiutunut kuukauden sisällä ja siihen on liittynyt yksi (tai useampi seuraavista)
-jatkuva pelko kohtausten uusiutumisesta
-pelko syistä tai seurauksista (kontrollin menetys, sydänkohtaus, hulluksi tuleminen)
-merkittävä käyttäytymisen muutos kohtauksiin liittyen (turvakäyttäytyminen, välttäminen
3. Alkavat äkillisesti ja saavuttavat huippunsa 10 minuutin kuluessa
4. kohtauksen aikana vähintään neljä seuraavista:
-sydämen hakkaaminen
-hikoilu
-vapina tai tärinä
-hapenpuutteen tuntemuksia
-tukehtumisen tunnetta
-rintakipu tai painon tunne rinnassa
-pahoinvointi tai maha sekaisin
-huimaus ja pyörrytys
-derealisaatio (maailma epätodellinen) tai depersonalisaatio (oma olo epätodellinen)
-itsehallinnan tai hulluksi tulemisen pelko
-kuoleman pelko
-puutuminen tai tikkuilu (parestesiat)
-vilunväristys tai punastuminen
5 EI JOHDU:
-jonkin aineen suorasta vaikutuksesta (päihteet, lääkkeet)
-yleissairaudesta (kilpirauhashäiriöt, epilepsia, sydänsairaus esim.)
Kaikki ym, kriteerit tulisi täyttyä, että voidaan puhua paniikkihäiriöstä, eli pieni osa siitä mikä ihmisilla yleensä on, on puhtaita paniikkihäiriöitä.
Useimmiten alkavat noin, mutta kehityksen seurauksena mukaan tulee useille agorafobia (torikammo), eli pelokkuus tilanteissa, joissa voisi saada kohtauksen ja joista on vaikea päästä pois.