Kysymys kuuluu etenkin niille, joilla on hyvät sosiaaliset taidot. Ihminen on yksin, eikä hänellä ole työn lisäksi juuri sosiaalista elämää. Yksinäisyyttä on jatkunut niin pitkään että ihminen on jäänyt lähes kaiken ulkopuolelle. Mitään roolia ei haluta vetää vaan halutaan viettää elämää, jossa muiden hyväksyntä tulee omalle itselle. Mistä voi löytää ystäviä ja täytettä vapaa-aikaan? Miten, millä tavalla?
Ja vielä lisäkysymyksenä: Miten sinä yleensä pääset sosiaalisiin tilanteisiin? Kutsutaanko sinut vai menetkö vaan? Jos menet, niin millä perusteella päätät minne menet? Onko siellä ennestään tuttuja ihmisiä?
Vastaa omasta puolestasi äläkä yritä jakaa minulle mitään ohjeita. Paras vastaus on esimerkki omasta elämästäsi. Se on samalla myös paras ohje.
Mitä sinä tekisit?
7
131
Vastaukset
- Wpb
Minua ei juuri kutsuta minnekkään vaan menen vain itseäni kiinnostaviin tilaisuuksiin. Etukäteen en yleensä tiedä onko jotain tuttuja paikalla. Valitsen menon itseäni kiinnostavista aiheista. Mm viimeksi olin hevosmessuilla. Menin sinne tyttäreni ja tämän kaverin kanssa mutta tytöt lähtivät heti omille teilleen. Aikani kuljin katsellen ympärilleni ja aina kun näin jonkun puolitutun menin juttelemaan. Tapasin sitten tutumman miehen joka pyysi kahville ja jonka kanssa kiertelin kunnes hänen vaimo tuli paikalle. Monesti toimin näin ja saan sisältöä vapaa-aikaan. En ole uusia ystäviä saanut mutta ei ole niin yksinäistäkään kun ei istu yksin kotona.
- Ajantappaja0
Kiitos! Nämä vastaukset täällä ja muilla palstoilla ovat todella mieltä avartavia.
- kevätperhonen
Ajantappaja0 kirjoitti:
Kiitos! Nämä vastaukset täällä ja muilla palstoilla ovat todella mieltä avartavia.
Itse tipahdin sinkkukuvioista ulos 10 v sitten erinäisten ikävien tapahtumien seurauksena. Ystävyys on kuitenkin säilynyt vanhoihin perheellisiin ystäviin, ja olen saanut myös pari hyvää sinkkuystävää viimevuosina, vaikka helppoa se ei ole ollut. Sisarukset ovat myös tärkeitä, kuin ystäviä, ja muutama eksrtahyvä tyyppi löytyy myös opiskelutovereista. Joten periaatteeessa en ole yksinäinen.
Kaipaisin kuitenkin uutta yhteyttä vertaisryhmääni eli sinkkuihin. Koska kuulun myös heng. yhteisöön, ja ajattelen tilannetta siellä, otan helposti painetta seuraavasta: piirit ovat laajat, ja ihmiset liikkuu / hengailee mitä ilmeisemmin siellä sun täällä. Toisaalta ollaan varmaan jo eriydytty omiin kuvioihin mitä vanhemmiksi ollaan tultu. joten puolensa tässäkin. Itselleni riittäisi muutama hyvä tyyppi, keihin tutustella. Ainakin näin alkuun. Paukut eivät riitä paljoon, ainakaan ja varsinkaan alkuun. Ja just täst otan painetta. Et mun pitäis osoittaa toimillani antaneeni anteeksi toisille "törkeät jutut", ja täten "syleillä kaikkia". Just siitä otan painetta. En ole varma onko asia näin, mut niin koen. Ei siis ole kysymys anteeksiantamattomuudesta, vaan:
Totuus on se, että olen aika pahasti traumatisoitunut kaikesta kokemastani, ja tarvitsen aikaa. Että osaan, pystyn ja kykenen. Lähestyä, kohdata ym. Omasta halusta ei ole siis kyse. Muiden ihmisten aktiivisuus voisi auttaa tilanteeseen. Jos se mun varaan jää, niin kestänee kestäne kauan - Tämän tajuan, shokkihan se on ollut itsellenikin tajuta, että tästähän tässä on yksinkertaisesti kyse: kun ei pysty, ei KYKENE.
Terapia auttanee tähänkin! Suositan muillekin elämän solmukohdissa meneville - - Nurkasta pois!
kevätperhonen kirjoitti:
Itse tipahdin sinkkukuvioista ulos 10 v sitten erinäisten ikävien tapahtumien seurauksena. Ystävyys on kuitenkin säilynyt vanhoihin perheellisiin ystäviin, ja olen saanut myös pari hyvää sinkkuystävää viimevuosina, vaikka helppoa se ei ole ollut. Sisarukset ovat myös tärkeitä, kuin ystäviä, ja muutama eksrtahyvä tyyppi löytyy myös opiskelutovereista. Joten periaatteeessa en ole yksinäinen.
Kaipaisin kuitenkin uutta yhteyttä vertaisryhmääni eli sinkkuihin. Koska kuulun myös heng. yhteisöön, ja ajattelen tilannetta siellä, otan helposti painetta seuraavasta: piirit ovat laajat, ja ihmiset liikkuu / hengailee mitä ilmeisemmin siellä sun täällä. Toisaalta ollaan varmaan jo eriydytty omiin kuvioihin mitä vanhemmiksi ollaan tultu. joten puolensa tässäkin. Itselleni riittäisi muutama hyvä tyyppi, keihin tutustella. Ainakin näin alkuun. Paukut eivät riitä paljoon, ainakaan ja varsinkaan alkuun. Ja just täst otan painetta. Et mun pitäis osoittaa toimillani antaneeni anteeksi toisille "törkeät jutut", ja täten "syleillä kaikkia". Just siitä otan painetta. En ole varma onko asia näin, mut niin koen. Ei siis ole kysymys anteeksiantamattomuudesta, vaan:
Totuus on se, että olen aika pahasti traumatisoitunut kaikesta kokemastani, ja tarvitsen aikaa. Että osaan, pystyn ja kykenen. Lähestyä, kohdata ym. Omasta halusta ei ole siis kyse. Muiden ihmisten aktiivisuus voisi auttaa tilanteeseen. Jos se mun varaan jää, niin kestänee kestäne kauan - Tämän tajuan, shokkihan se on ollut itsellenikin tajuta, että tästähän tässä on yksinkertaisesti kyse: kun ei pysty, ei KYKENE.
Terapia auttanee tähänkin! Suositan muillekin elämän solmukohdissa meneville -Ap, jatkan sulle vielä.
Luettuani aloituksen uudelleen nyt, ymmärsin, että puhunetkin omastas kokemuksestasi - mutta kuitenkin lopussa toteat, ettet kaipaa ohjeita, neuvoja toisilta.? Ristiriitaista. Miksi siis toit koko juttua siis kehiin?
No, kerroin omani, tilanteeni. Mut mikä siis itselläni on / olisi näinollen neuvoksi.? Haluan ihmisten ymmärtävän, mistä omalla kohdallani kyse. Jotta ymmärtävät niin halutessaan ottaa itse ohjat käsiin ja tehdä asialle jotain. Ilman että lähtökohtaisesti odottavat multa jotain. Sillä se "odote" on vähällä musertaa mut ja ajaa mut nurkkaan. Niin olen siis kokenut. Onkohan näin?
- voi löytää
Miten sinä yleensä pääset sosiaalisiin tilanteisiin?
—useimmiten kysyn tarvitsetko apua, joskus autan kysymättä- Syyt
Pääsen kyllä jos tahdon, mutta minulla on kaksi ongelmaa:
1) Olen entinen koulukiusattu. Aikaisemmin etenkin pelko rajoitti osallistumistani.
2) Koska lapsuudessa ei ollut kavereita, panostin lähinnä töihin/opiskeluun. Niinpä minulla ei ole ketään kenen kanssa voisin mennä jonnekin. Eikä tule kutsuja synttäreille eikä mihinkään. - Syyt
Syyt kirjoitti:
Pääsen kyllä jos tahdon, mutta minulla on kaksi ongelmaa:
1) Olen entinen koulukiusattu. Aikaisemmin etenkin pelko rajoitti osallistumistani.
2) Koska lapsuudessa ei ollut kavereita, panostin lähinnä töihin/opiskeluun. Niinpä minulla ei ole ketään kenen kanssa voisin mennä jonnekin. Eikä tule kutsuja synttäreille eikä mihinkään.Lisäyksenä: aloitin tämän ketjun, vaikka kirjoitankin nyt eri nimimerkillä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi383662Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal273209- 652855
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak822677- 351748
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no801680- 281507
- 151485
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231474- 281458