Ajatuksia palkkatyöstä ja ulosotosta

Tilanteeni ajautui useita vuosia sitten sitten pitkä-aikaisen sairauden vuoksi siihen jamaan, että laskut kulutusluotoista ja luottokorteista valuivat pikkuhiljaa ulosottoon nettotulojen tippuessa 3000 eurosta kuukaudessa alle tonniin. Velkaa ei ole yhdellekään yksityiselle yritykselle tai henkilölle, vaan näille monikansallisille riistofirmoille kuten danskepankki, nordea, lindorf ja vastaavat. Alan olemaan taas 50% työkykyinen, ja eri mittaisia työsuhteita on 3 vuoden aikana ollut jo useampia. Kesti todella kauan, että paikallinen vouti alkoi kyselemään työstäni, ja sain tehtyä reilun diilin hänen kanssaan että minun kannatti tehdä vielä 8 kuukautta jäljellä oleva työsopimukseni loppuun. Työ loppui ja meni taas 1/2 puoli vuotta, kun tuli kutsu uo-selvitykseen ja tänne oitis menin, koska periaatteeni on hoitaa nämä aina reilusti ja työtähän se vouti tekee, ja hankalampaa hänelle jos ei saa tietyin ajoin raportoitua varattomuusilmoitusta eteenpäin. valitettavasti summat ovat sitä luokkaa, että pää-oma ei lyhene yhtään vaikka satasia maksaisinkin kuussa, joten en todellakaan ole niin tyhmä että raadan pitkää päivää josta 1/3 palkasta menee lindorffin rosvoille korkoihin koron päälle. Alallani saan helposti töitä, virallisiakin 3 kuukauden sopimuksilla, ja näihin ei vouti käytännössä väliin ehdi eikä liene haluakaan koska pienistä summista on kysymys, joten mielenkinnosta kysyisin, että onko palstan lukijoissa niitä väliinputoajia ressukoita, joilla ei muuta mahdollisuutta kuin painaa pitkiä päiviä lindorffien ja muiden rosvotessa lomarahoistakin suurimman osan, vai onko niinkuin olettaisin että tilanneälyä löytyy muiltakin riittävästi asioiden järjestämiseen niin että rotat jäävät pääsääntöisesti nuolemaan näppejään. Käyttäkäämme siis rahamme omaan ja perheemme hyvinvointiin, perintäloiset kyllästyvät tuottamattomiin pikkukaloihin ja keskittyvät saalistamaan saataviaan miljoonien yritys& konkurssipesädevätyksistä, tosin mahtavatko tuoltakaan juuri mitään saada koska jokainen aivoillaan ajatteleva jemmailee kaiken rahan arvoisen jo hyvissä ajoin, niin itsekin aikanaan tein ennen kuin ensimmäinen haaste putosi postiluukusta. Oma itäsuomessa vaikuttava uuooni on kovin kummissaan kun en viihdy työmailla kovin pitkään tai ota vakituista duunia vaikka sitä olisi saatavilla, oikeasti en tuon sinänsä asiallisen kaverin usko olevan niin tollo, että kuvittelee minut tekemään oikeita töitä vain siksi että lindorfin rottalauma saa siirtää rahojani caymansaarille piiloon suomen verotukselta.