Oma tarinani!

19vpoika kirjoitti:

Tarina alkaa ensimmäiseltä luokalta, menin pikkukaupungissa kouluun. Eka luokka meni jouluun asti hyvin, kunnes 3.luokkalaiset alkoivat kiusata. Potkimista, haukkumista yms. pääasiassa kotimatkalla. Kerroin opettajalle muutaman kerran, muttei yleensä uskonut, tai sanoi sen olevan vain leikkimielistä. 2. luokan talvella kerroin rehtorille, kun rehtorikaan ei uskonut, päätin vaihtaa koulua. Jouduin heräämään paljon aikaisemmin ja kulkemaan paljon pidemmän matkan, mutta pääsin kiusaajista eroon. Tilalle tulivat uudet, en kuulunut porukkaan enkä siihen päässyt. Sama jatkui 2. luokan loppuun asti, siitä huolimatta että kerroin monille opettajille. Vaihdoin koulua uudestaan. Uusi koulu oli jo parempi 3,4 ja 5 luokka meni hyvin, mutta sama alkoi 6 luokalla, olin paljon poissa, mutten jäänyt luokalle. Hain yläkouluun musiikkiluokalle ja pääsin sinne, monet luokalla tunsivat toisensa jo entuudestaan, mutta muutama oli kuin minä, ystävystyin nopeasti heidän kanssaan ja jäimme luokan ulkopuolelle, muuten kiusaamista ei 7 luokalla ollut, 8 luokka alkoi yllättävän hyvin. Tutustuin kouluumme tulleeseen uuteen tyttöön ja aloimme seurustelemaan, kauaa ei mennyt kun tyttö jättikin minut, olin surullinen ja taas usein poissa, 2 minua vanhempaa, 9 luokalla ollutta alkoivat kiusaamaan, pääasiassa haukkumista ja pahoinpitelyä, olin muutamaankin otteeseen lähellä itsemurhaa, keväällä tapahtui pahin, pojat huomasivat minut ollessani illalla kävelyllä, pimeässä illassa olin pian kulman takana hakattavana, onnekseni joku ohikulkija näki tämän ja soitti poliisit, muistan heränneeni sairaalasta, tiesin molempien poikien nimet ja he joutuivat tästä oikeasti vastuuseen. Sain korvauksia ja päätin käydä yläkoulun loppuun kotiopetuksessa. Asia onnistui ja 9 luokan jälkeen pääsin amikseen toivomalleni linjalle. Päätin talvella muuttaa omaan kotiin, perheongelmieni vuoksi, muutin n 300km poispäin entiseltä asuinpaikalta, hankin pitkän haaveissani olleen oman koiran joka oli ollut mahdottomuus vanhempieni ollessa allergisia. Koira oikeasti piristi paljon minua. Ulkoilin useammin ja tapasin myös nykyisen tyttöystäväni. Kävin amiksen loppuun. Aina itsemurhaa miettiessäni ja melkein yrittäessäni mietin, kuinka moni kuitenkin jäisi kaipamaan minua. Kuinka moni itkisi asian takia. Elämä kääntyy vielä hyvään suuntaan! Pysykää vahvoina. Kiusaajat ovat säälittävimpiä itse.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä