Kävelen pitkin metsäpolkua, taustalla kuuluu
lintujen ääntelyä oksien rasahdellessa jalkojeni
alla. Itse olen kuitenkin valovuosien päässä
täältä, jossakin menneessä.
Muistelen edellistä kertaa, kun kävelin tätä
samaa polkua pitkin. Silloin en ollut yksin, vaan
seurassani oli myöskin Kate, eräs elämäni
suloisimmista ihmisistä. Kate oli vaihto-
oppilaana naapureillani ja heti ensimmäisestä
hetkestä alkaen ystävystyimme, –ja ihastuimme.
Kate oli jotakin ihmeellistä, kaunista ja
lumoavaa, hänen suloiset ruskeat silmänsä, pitkät
tummat hiukset yhdistettynä muodokkaaseen varteen
saivat sydämeni läpättämään lampaan saparon
lailla heti ensimmäisestä illasta alkaen.
Meillä oli suhde, joka oli ystävyyttä, mutta
jotakin syvempää siihen kätkeytyi, vaikka sen
tajuaminen kesti niin kauan. Molemmat olimme
ihailleet, halunneet salaa, mutta kumpikin liian
ujoja tekemään aloitetta, peläten sitä mitä
toinen ajattelee.
Minä luulin kosketusten ja katseiden, puheiden
olevan vain tyypillistä kulttuurieroa meidän ja
Katen kotimaan välillä, mutta niin ei ollutkaan,
ei tällä kertaa.
Sain tietää sen viimeisenä yhteisenä iltana.
Kävelimme juuri sillä samaisella metsäpolulla
kirpeänä syyskuisena sunnuntaiaamuna, olimme
matkalla isäni vanhalle kotitalolle, joka toimi
kesämökkinä syrjäisen sijaintinsa takia.
Kävelimme ja ihastelimme syksyisen luonnon
kauneutta, ja olin niin ylpeä Suomesta, rakkaasta
kotimaastani ja sen luonnon kauneudesta. Sitä
paitsi tuntui sille, että sillä hetkellä,
kävellessäni käsi kädessä Katen kanssa, luonnon
kauneus pureutui tajuntaani entistä vahvempana.
Juttelimme hiljaisin äänin, samaan aikaan niin
onnellisena, niin riipaisevan täynnä ikävää,
sillä Katen lento lähtisi seuraavana iltana kauas
pois. Ja jättäisi minut tänne ikävän valtaan.
Toki tiesin, että Kate kärsisi ikävästä ihan
samalla tavalla kuin minäkin, mutta hän oli
kuitenkin menossa kotiin omien rakkaimpiensa
luokse, ja minä jäisin tänne samaan vanhaan
kaavaan kangistuneena, kaivaten niin kipeästi.
Minun elämästäni hän olisi poissa kokonaan, jäisi
niin kammottavan suuri aukko.
Tajusin itsekin, että näitä tunteita ei
tunneta ”vain” ystävää kohtaan, sitä paitsi koko
lyhyen elämäni aikana en ollut tuntenut sellaista
halua ketään toista ihmistä kohtaan, en miestä,
enkä naista. Se oli rakkautta.
Päästyämme mökille menimme sytyttämään hellaan
tulet. Olisimme seuraavan yön täällä mökillä,
vain me kaksi. Olin täynnä odotusta, sillä
jotenkin minulla oli tunne siitä kuinka tämä
seuraava vuorokausi toisi jonkin muutoksen
elämääni.
Pian puut paloivat iloisesti ja me ryhdyimme
keittämään kahvia. Laittaessani kuppeja pöytään,
Kate tuli viereeni ja laittoi kätensä
olkapäälleni. Käänsin katseeni ja huomasin
uppoutuvani hänen silmiinsä syvemmälle kuin sitä
ennen olin koskaan päässyt. Katsoin hänen
suutansa, ihanat punaiset huulet hieman avoimena,
kunnes siirsin katseeni takaisin hänen silmiinsä.
Kate kuiskasi hiljaa nimeni, ja sillä hetkellä
nimeni kuulosti kauneimmalta asialta koko
maailmassa. Laitoin silmät kiinni, sillä ikävä
pyrki pintaan tästä hetkestä huolimatta, enkä
halunnut näyttää kyyneleitäni Katelle, en juuri
nyt.
Tunsin kuumat huulet omillani ja avasin huuleni
ottaakseni vastaan mitä Kate halusi minulle
antaa. Suutelimme, maistelimme toisiamme, eikä
aikaakaan kun herkkä hetki vaihtui johonkin
kiihkeämpään, kun sisällemme padotut tunteet
pääsivät valloilleen.
”Tule, mennään sohvalle”, Kate sanoi hiljaa
korvaani ja tartuin hänen käteensä kävellessämme
kohti sohvaa. Sen verran kuitenkin järki vielä
päässä pakotti, että tajusin ottaa kahvipannun
pois hellalta, muuten olisi kahvillemme käynyt
köpelösti, tai lähinnä pannussa olleelle vedelle.
Päästyäni sohvalle, Kate painoi minut hellästi
istumaan. Itse hän tuli istumaan syliini,
hajareisin, kasvot vasten kasvoja. Jatkoimme
suutelua, ja pian kädet löysivät rinnat, nuo
pehmeät ja suuret ulokkeet paitojemme alla.
Puristelimme toistemme rintoja, etsimme kovina
olevat nännit, hampaamme kolahtivat välillä
vastakkain, sillä meillä oli kiire. Oli kiire
ottaa takaisin hukkaan valuneet kuukaudet, kiire
ennen huomista.
Nostin käsilläni Katen puseron helmaa, ja hänen
nostaessaan kätensä, sain otettua koko puseron
pois. Alta paljastui vaalean lilat rintaliivit,
ja ohuen pitsin läpi näin hänen tummat
nännipihansa ja kovat nännit. Huokaisin ääneen ja
kumarruin eteenpäin, vein huuleni rintsikoiden
päälle, ja puraisin hellästi vuorotellen molempia
nännejä. Samaan aikaan käteni avasivat hakaset,
ja niin sain nämä suloiset rinnat vapautettua
kahleistaan.
Kävin rintojen kimppuun antaumuksella, ja Kate
laittoi kätensä niskaani hyväillen minua,
hieroen, hellästi tukistaen. Olisin jatkanut
leikkiäni hänen rinnoillaan vaikka kuinka, mutta
viimein Kate tempaisi itsensä hieman kauemmas,
jotta hän pääsisi vapauttamaan minut omasta
puserostani, ja rintsikoistani.
Kohta olimme molemmat alastomina, sillä päätimme
riisua itsemme kokonaan. Vein käteni Katen
jalkojen väliin… tunsin kuumana hehkuvan pillun,
tummaa karvaa täynnä. Siellä vastaan tullut
kosteus oli tehdä minut hulluksi himosta, halusta
tuota ihanaa naista kohtaan.
Levitin omia jalkojani tuntiessani Katen käden
eksyneen häpykummulleni, ja niin hänkin löysi
siistityn pilluni, enkä kosteudessani hävinnyt
hänelle yhtään.
Huokaukset ja äännähdykset täyttivät pienen
huoneen, kun jatkoimme toistemme tutkimista
käsin. Sormeni vaelsivat pitkin vakoa, hieroin
klitorista pienin pyörivin liikkein, välillä
työnsin sormen tai kaksi hänen sisäänsä, ja
tunsin hänen ihanan pillunsa pehmeyden.
Olin lähellä laukeamista, niinpä vetäydyin irti
hänen kädestään, vaikka suurin osa minusta halusi
painautua sitä ihanaa kättä vastaan lujemmin,
ottaa vastaan yhä enemmän.
Irrottauduin otteesta ja Kate kävi makuulle
sohvan päälle. Menin makaamaan hänen päällensä,
pilluni painautui hänen kasvojaan vasten, ja minä
aloin nuolemaan hänen naiseuttaan samaan tahtiin
kuin Katen kieli vaelsi omassa pillussani.
Kieleni pyöri nopeasti klitoriksen ympärillä,
samalla hyväilin hänen tiukkaa aukkoaan,
työntämättä sormeani sisälle… itse tunsin kuinka
kaksi sormea meni yhä syvemälle pilluuni ja
aloitti nopean ja rytmikkään työntelyn.
Tämä yhdistettynä vilkkaana askaroivaan kieleen,
en voinut enää pidätellä, vaan laukesin huutaen
ääneen, huusin Katen nimeä, huusin rakkauttani
häneen.
Toivuttuani hetken, nousin hänen päältänsä ja
vedin hänet sohvan laidalle niin, että peppu oli
ihan siinä laidalla. Itse menin kontalleni hänen
eteensä ja levitin hänen häpyhuulensa aivan auki.
Ihailin hetken katseellani, kiusoittelin häntä
koskettamalla pienin ja nopein lipaisuin
vetäytyen melkein samalla hetkellä pois, kohta
Kate alkoi anelemaan minulta, pyysi minua
nuolemaan, antamaan hänelle. Painoin pääni
rajummin hänen pilluaan vasten, painoin kieleni
lujasti klitorikselle, puraisinkin sitä hellästi
ja hiljaa.
Sitten aloitin nuolemisen kunnolla, pyöritin
välillä päätäni nopeasti ja se tuntui saavan
Katen entistä villimmäksi. Pyöritin päätäni,
tunsin kieleni alla hänen kiimaisen ja märän
vakonsa, kunnes hän tarttui päähäni kaksin käsin
painaen pääni liikkumattomana pilluaan vasten.
Hän jatkoi itse, pyöritti lantiotaan nopeasti ja
laittoi jalkansa minun olkapäilleni… tein mitä
suinkin siinä tilanteessa pystyin eikä mennyt
kauaa, kun tunsin jalkojen jäykistyvän kaulani
ympärillä, tuntui hetken sille etten saa henkeä
vedetyksi. Pian ilman täytti äänekäs huuto, jossa
hän karjui ilmoille rakkauttaan minuun…
Jäimme makaamaan vierekkäin kapealle sohvalle,
hetkeksi ennen kuin jatkoimme kahvin keittoa. Ja
saunaankin kävimme laittamassa tulet, jotta
pääsisimme pesulle mahdollisimman pian.
Niin. Minä rakastuin ja minuun rakastuttiin.
Täysillä, täydellisesti, sellaisella voimalla,
jota en uskonut koskaan kokevani.
Palaan ajatuksistani takaisin tähän hetkeen.
Huomaan olevani saman mökin portailla, jolla tuo
edellinen tapahtui.
Tulin tänne yhden vuorokauden ajaksi, sillä
seuraavana iltana lähtisi lento, jolla minä
lennän rakkaani luokse, Katen, joka varasti
sydämeni lähtiessään.
Ja minä menen hakemaan sen takaisin, tosin siinä
kylkiäisenä aion tuoda Katenkin, vaikka hän ei
sitä vielä itse tiedäkään. Ehkä se tapahtuu
kuukauden kuluttua, ehkä vuoden. Mutta minä olen
päättänyt, että enää en hukkaa aikaa, en ajattele
mitään muuta kuin Katea ja itseäni.
lintujen ääntelyä oksien rasahdellessa jalkojeni
alla. Itse olen kuitenkin valovuosien päässä
täältä, jossakin menneessä.
Muistelen edellistä kertaa, kun kävelin tätä
samaa polkua pitkin. Silloin en ollut yksin, vaan
seurassani oli myöskin Kate, eräs elämäni
suloisimmista ihmisistä. Kate oli vaihto-
oppilaana naapureillani ja heti ensimmäisestä
hetkestä alkaen ystävystyimme, –ja ihastuimme.
Kate oli jotakin ihmeellistä, kaunista ja
lumoavaa, hänen suloiset ruskeat silmänsä, pitkät
tummat hiukset yhdistettynä muodokkaaseen varteen
saivat sydämeni läpättämään lampaan saparon
lailla heti ensimmäisestä illasta alkaen.
Meillä oli suhde, joka oli ystävyyttä, mutta
jotakin syvempää siihen kätkeytyi, vaikka sen
tajuaminen kesti niin kauan. Molemmat olimme
ihailleet, halunneet salaa, mutta kumpikin liian
ujoja tekemään aloitetta, peläten sitä mitä
toinen ajattelee.
Minä luulin kosketusten ja katseiden, puheiden
olevan vain tyypillistä kulttuurieroa meidän ja
Katen kotimaan välillä, mutta niin ei ollutkaan,
ei tällä kertaa.
Sain tietää sen viimeisenä yhteisenä iltana.
Kävelimme juuri sillä samaisella metsäpolulla
kirpeänä syyskuisena sunnuntaiaamuna, olimme
matkalla isäni vanhalle kotitalolle, joka toimi
kesämökkinä syrjäisen sijaintinsa takia.
Kävelimme ja ihastelimme syksyisen luonnon
kauneutta, ja olin niin ylpeä Suomesta, rakkaasta
kotimaastani ja sen luonnon kauneudesta. Sitä
paitsi tuntui sille, että sillä hetkellä,
kävellessäni käsi kädessä Katen kanssa, luonnon
kauneus pureutui tajuntaani entistä vahvempana.
Juttelimme hiljaisin äänin, samaan aikaan niin
onnellisena, niin riipaisevan täynnä ikävää,
sillä Katen lento lähtisi seuraavana iltana kauas
pois. Ja jättäisi minut tänne ikävän valtaan.
Toki tiesin, että Kate kärsisi ikävästä ihan
samalla tavalla kuin minäkin, mutta hän oli
kuitenkin menossa kotiin omien rakkaimpiensa
luokse, ja minä jäisin tänne samaan vanhaan
kaavaan kangistuneena, kaivaten niin kipeästi.
Minun elämästäni hän olisi poissa kokonaan, jäisi
niin kammottavan suuri aukko.
Tajusin itsekin, että näitä tunteita ei
tunneta ”vain” ystävää kohtaan, sitä paitsi koko
lyhyen elämäni aikana en ollut tuntenut sellaista
halua ketään toista ihmistä kohtaan, en miestä,
enkä naista. Se oli rakkautta.
Päästyämme mökille menimme sytyttämään hellaan
tulet. Olisimme seuraavan yön täällä mökillä,
vain me kaksi. Olin täynnä odotusta, sillä
jotenkin minulla oli tunne siitä kuinka tämä
seuraava vuorokausi toisi jonkin muutoksen
elämääni.
Pian puut paloivat iloisesti ja me ryhdyimme
keittämään kahvia. Laittaessani kuppeja pöytään,
Kate tuli viereeni ja laittoi kätensä
olkapäälleni. Käänsin katseeni ja huomasin
uppoutuvani hänen silmiinsä syvemmälle kuin sitä
ennen olin koskaan päässyt. Katsoin hänen
suutansa, ihanat punaiset huulet hieman avoimena,
kunnes siirsin katseeni takaisin hänen silmiinsä.
Kate kuiskasi hiljaa nimeni, ja sillä hetkellä
nimeni kuulosti kauneimmalta asialta koko
maailmassa. Laitoin silmät kiinni, sillä ikävä
pyrki pintaan tästä hetkestä huolimatta, enkä
halunnut näyttää kyyneleitäni Katelle, en juuri
nyt.
Tunsin kuumat huulet omillani ja avasin huuleni
ottaakseni vastaan mitä Kate halusi minulle
antaa. Suutelimme, maistelimme toisiamme, eikä
aikaakaan kun herkkä hetki vaihtui johonkin
kiihkeämpään, kun sisällemme padotut tunteet
pääsivät valloilleen.
”Tule, mennään sohvalle”, Kate sanoi hiljaa
korvaani ja tartuin hänen käteensä kävellessämme
kohti sohvaa. Sen verran kuitenkin järki vielä
päässä pakotti, että tajusin ottaa kahvipannun
pois hellalta, muuten olisi kahvillemme käynyt
köpelösti, tai lähinnä pannussa olleelle vedelle.
Päästyäni sohvalle, Kate painoi minut hellästi
istumaan. Itse hän tuli istumaan syliini,
hajareisin, kasvot vasten kasvoja. Jatkoimme
suutelua, ja pian kädet löysivät rinnat, nuo
pehmeät ja suuret ulokkeet paitojemme alla.
Puristelimme toistemme rintoja, etsimme kovina
olevat nännit, hampaamme kolahtivat välillä
vastakkain, sillä meillä oli kiire. Oli kiire
ottaa takaisin hukkaan valuneet kuukaudet, kiire
ennen huomista.
Nostin käsilläni Katen puseron helmaa, ja hänen
nostaessaan kätensä, sain otettua koko puseron
pois. Alta paljastui vaalean lilat rintaliivit,
ja ohuen pitsin läpi näin hänen tummat
nännipihansa ja kovat nännit. Huokaisin ääneen ja
kumarruin eteenpäin, vein huuleni rintsikoiden
päälle, ja puraisin hellästi vuorotellen molempia
nännejä. Samaan aikaan käteni avasivat hakaset,
ja niin sain nämä suloiset rinnat vapautettua
kahleistaan.
Kävin rintojen kimppuun antaumuksella, ja Kate
laittoi kätensä niskaani hyväillen minua,
hieroen, hellästi tukistaen. Olisin jatkanut
leikkiäni hänen rinnoillaan vaikka kuinka, mutta
viimein Kate tempaisi itsensä hieman kauemmas,
jotta hän pääsisi vapauttamaan minut omasta
puserostani, ja rintsikoistani.
Kohta olimme molemmat alastomina, sillä päätimme
riisua itsemme kokonaan. Vein käteni Katen
jalkojen väliin… tunsin kuumana hehkuvan pillun,
tummaa karvaa täynnä. Siellä vastaan tullut
kosteus oli tehdä minut hulluksi himosta, halusta
tuota ihanaa naista kohtaan.
Levitin omia jalkojani tuntiessani Katen käden
eksyneen häpykummulleni, ja niin hänkin löysi
siistityn pilluni, enkä kosteudessani hävinnyt
hänelle yhtään.
Huokaukset ja äännähdykset täyttivät pienen
huoneen, kun jatkoimme toistemme tutkimista
käsin. Sormeni vaelsivat pitkin vakoa, hieroin
klitorista pienin pyörivin liikkein, välillä
työnsin sormen tai kaksi hänen sisäänsä, ja
tunsin hänen ihanan pillunsa pehmeyden.
Olin lähellä laukeamista, niinpä vetäydyin irti
hänen kädestään, vaikka suurin osa minusta halusi
painautua sitä ihanaa kättä vastaan lujemmin,
ottaa vastaan yhä enemmän.
Irrottauduin otteesta ja Kate kävi makuulle
sohvan päälle. Menin makaamaan hänen päällensä,
pilluni painautui hänen kasvojaan vasten, ja minä
aloin nuolemaan hänen naiseuttaan samaan tahtiin
kuin Katen kieli vaelsi omassa pillussani.
Kieleni pyöri nopeasti klitoriksen ympärillä,
samalla hyväilin hänen tiukkaa aukkoaan,
työntämättä sormeani sisälle… itse tunsin kuinka
kaksi sormea meni yhä syvemälle pilluuni ja
aloitti nopean ja rytmikkään työntelyn.
Tämä yhdistettynä vilkkaana askaroivaan kieleen,
en voinut enää pidätellä, vaan laukesin huutaen
ääneen, huusin Katen nimeä, huusin rakkauttani
häneen.
Toivuttuani hetken, nousin hänen päältänsä ja
vedin hänet sohvan laidalle niin, että peppu oli
ihan siinä laidalla. Itse menin kontalleni hänen
eteensä ja levitin hänen häpyhuulensa aivan auki.
Ihailin hetken katseellani, kiusoittelin häntä
koskettamalla pienin ja nopein lipaisuin
vetäytyen melkein samalla hetkellä pois, kohta
Kate alkoi anelemaan minulta, pyysi minua
nuolemaan, antamaan hänelle. Painoin pääni
rajummin hänen pilluaan vasten, painoin kieleni
lujasti klitorikselle, puraisinkin sitä hellästi
ja hiljaa.
Sitten aloitin nuolemisen kunnolla, pyöritin
välillä päätäni nopeasti ja se tuntui saavan
Katen entistä villimmäksi. Pyöritin päätäni,
tunsin kieleni alla hänen kiimaisen ja märän
vakonsa, kunnes hän tarttui päähäni kaksin käsin
painaen pääni liikkumattomana pilluaan vasten.
Hän jatkoi itse, pyöritti lantiotaan nopeasti ja
laittoi jalkansa minun olkapäilleni… tein mitä
suinkin siinä tilanteessa pystyin eikä mennyt
kauaa, kun tunsin jalkojen jäykistyvän kaulani
ympärillä, tuntui hetken sille etten saa henkeä
vedetyksi. Pian ilman täytti äänekäs huuto, jossa
hän karjui ilmoille rakkauttaan minuun…
Jäimme makaamaan vierekkäin kapealle sohvalle,
hetkeksi ennen kuin jatkoimme kahvin keittoa. Ja
saunaankin kävimme laittamassa tulet, jotta
pääsisimme pesulle mahdollisimman pian.
Niin. Minä rakastuin ja minuun rakastuttiin.
Täysillä, täydellisesti, sellaisella voimalla,
jota en uskonut koskaan kokevani.
Palaan ajatuksistani takaisin tähän hetkeen.
Huomaan olevani saman mökin portailla, jolla tuo
edellinen tapahtui.
Tulin tänne yhden vuorokauden ajaksi, sillä
seuraavana iltana lähtisi lento, jolla minä
lennän rakkaani luokse, Katen, joka varasti
sydämeni lähtiessään.
Ja minä menen hakemaan sen takaisin, tosin siinä
kylkiäisenä aion tuoda Katenkin, vaikka hän ei
sitä vielä itse tiedäkään. Ehkä se tapahtuu
kuukauden kuluttua, ehkä vuoden. Mutta minä olen
päättänyt, että enää en hukkaa aikaa, en ajattele
mitään muuta kuin Katea ja itseäni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No kyllä sitä nyt ollaan niin lepsoja, niin
lepsoja, että......
kuinka kaunista!
Kiitos Peach jälleen kerran! =) Pidin edellisestä
tarinastasikin ja tääkin on huippu!
Kirjota lisää tällasta!!!
Ja mitä tulee kritiikkin lesboista, niin Peachin
novellin otsikossa kyllä sanotaan ihan selvästi,
että kyseessä on NN tarina... järjen käyttö on
sallittua myös miehille!
...läpi maanantaipäivän.
Kiitos
Ihana tarina, nyt on pakko käydä makuuhuoneessa
purkamassa paineita...=)
Olen ihan sanaton.
Paine kasaantuu!