Kuoleman jälkeinen elämä.

Helvetti on joillekin tämä maailma, jossa elämme. Toivoisin kuitenkin, että itsemurhani jälkeen ystäväni eivät ajattelisi minun olevan jossain paremmassa paikassa. Hautausmaa ei sellainen ole.

Minua ahdisti kamalasti, kun kuolemanrajakokemuksia läpikäyneet ihmiset kertoivat, että heidän kokemuksensa vastasi aika lailla sitä, millainen käsitys heillä on kuoleman jälkeisestä elämästä. Aiheesta kirjan koonneen tutkijan mukaan osa ihmisistä koki ahdistavaa kosmista tyhjyyttä eikä suinkaan miellyttävää taivaallista valoa.

Minä pelkään juuri joutuvani tuollaiseen kosmiseen yksinäisyyteen, koska koen elämänikin olevan sellaista. Tarkoittaako se siis sitä, että mieleni tulee kuoleman hetkellä myös juuttumaan sellaiseen tyhjyyteen ikuisiksi ajoiksi?

Eiköhän kuolemanrajakokemukset synny aivoissa.

Eli kyllä uskon "sieluni" sammuvan kokonaan siinä vaiheessa kun aivosoluni
lopullisesti kuukahtavat.

Eri asia mitä joutuu rajakokemustilassa käymään läpi ja kuinka kauan se tuntuu kestävän.

Jepjep, olen ollutkin uskovainen ja uskonut tuonpuoleiseen, mutta sisäinen etsintäni johdatti minut ateismiin.

Itsemurha-ajatukset ovat vaivanneet minua niin uskossa ollessa kuin uskon menettäneenä. Vain mielikuvituskaveri, jolle kädet ristissä jutella, puuttuu.

Minä uskon niinkuin Raamattu opettaa, että niille, jotka uskovat, on paratiisi ja lopulta uusi Jerusalem yhdessä Jumalan kanssa. Niille, jotka eivät halua uskoa, on varattuna kadotus, "itku ja hammasten kiristys" ilman Jumalaa, sillä siellä, missä Jumalaa ei ole, ei ole myöskään rakkautta. Jumala on rakkaus, ja Jeesus on tie Jumalan luo. Jeesuksessa näemme Isän.

Itsekin sairastan tällä hetkellä vakavaa masennusta ja rukoillutkin olen kuolemaa, mutta itsemurhaa en näillä "tiedoilla" uskaltaisi mennä tekemään. Toivon, ettei kukaan kärsivä sitä tekisi. Ehkä neuvoisin mieluummin rukoilemaan Jumalan korjaavan pois luonnollisesti. :( Tsemppiä teille, joilla on paha olla ja joiden elämä tuntuu helvetiltä!

Maailmankaikkeudella on luoja, Jumala. Hän on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Näin voimme Raamatusta päätellä.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi ihmiselle valinnanvapauden ja omantunnon. Ihmisen arvo on mittaamaton ja perustuu pelkästään siihen, että Jumala on hänet kuvakseen luonut. Ihmisen arvo ei perustu saavutuksiin tai ominaisuuksiin tai siihen, onko kuinka hyvä vai onko tosi paha tms.

Ihminen lankesi syntiin, ja kaikki vääristyi. Sukupolvi sukupolvelta ihmiset elävät valheessa, petoksessa, väkivallassa ja välinpitämättömyydessä. Kaikki ihmiset ovat syntisiä: heikkoja, vajavaisia, valheellisia ja vääryyttä harjoittavia. Jotkut ovat teoissaan pahempia kuin toiset, mutta silti kaikki ovat syntisiä eikä toisen syntisyyden sormella osoittaminen ole siten kuin tekopyhyyttä. Ihminen kuitenkin pystyy myös tekemään oikeita valintoja ja katumaan vääriä valintojaan. Mutta Jumalan silmissä vain täydellisen hyvä on riittävän hyvä, koska Jumala on pyhä. Eikä kukaan muu kuin täydellisen hyvä eli pyhä pysty elämään iankaikkisesti. Valhe ja tuho vetää syntistä kadotukseen.

Jumalalle tämä oli ongelma. Hän rakasti syntisiä ja pahoja ihmisiä, jotka yhä uudelleen lankeavat ja pelaavat petoksen pelejä. Jumala rakasti, koska Jumala on rakkaus. Jumala halusi ihmiset luokseen iankaikkisuuteen, mutta koska Jumala on pyhä, hänen iankaikkiseen valtakuntaansa ei voi tulla yksikään synnin saastuttama. Jumala on liian hyvä suhtautuakseen välinpitämättömästi ihmisten pahuuteen lähimmäisiään ja Häntä itseään kohtaan.

Rakkauden korkein taso on armo ja sääli heikompaa kohtaan. Jumala rakasti tällä korkeimmalla tavalla ihmisiä, täydellisesti, niin kuin vain Jumala voi rakastaa. Ja Jumala halusi itse sovittaa ihmisten synnit, kärsiä ihmisten puolesta sen kuoleman ja kadotuksen, mikä synnistä oikeudenmukaisesti seuraa. Jumala tuli ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa, ja kuoli ristillä ja tuli Taivaallisen Isänsä hylkäämäksi. Taivaallinen Isä tuomitsi ja hylkäsi Jeesuksessa ihmiskunnan synnit. Jumala asettui lapsensa menettäjäksi ja sijaiskärsijäksi omasta tahdostaan. Jotta ihmisille avautuisi tie iankaikkisuuteen.

Jeesus kuoli ristillä meni kadotukseen, mutta voitti sen ikuisen henkensä voimalla, ja nousi kuolleista! Jeesus voitti kuoleman ja kadotuksen, koska Hän oli ihmiseksi syntynyt Jumala eikä ikuinen voi koskaan kadota.

Se, joka uskossa vastaanottaa Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi, saa iankaikkisen elämän! Usko Jeesukseen ja siihen, mitä Hän on rakkaudesta puolestamme tehnyt, tekee syntisen ihmisen Jumalan silmissä täydellisen hyväksi, siis puhtaaksi kaikesta synnistä. Jos seuraat Jeesusta paimenenasi loppuun asti, Hän herättää sinut iankaikkiseen elämään!

Jeesus ei torju ketään.

Itsemurhaa ei kannata edes ajatella. Jos kuolee uskossa Jeesukseen Kristukseen, niin pääsee varmasti Isän Jumalan taivaaseen. Kaikki se hyvä mitä täällä voi parhaimmillaankin kuvitella ja kokea saa kertoa ainakin tuhannella. esim. kaunein musiikki mitä maan päällä on, niin taivaassa on aiankin tuhat kertaa kauniinpaa. Taivaassa ei ole mitään pahaa, ikävystymistä, sairauksia, masennusta, pelkoa, epäonnea, ikävää, ...
Ja Jumalan maailmoissa valltisee jakuva lepo, rauha ja rakkauden ilmapiiri. He, jotka voat saaneet kurkatan tuonpuoliseen, kertovat että sitä autuutta ei pysty mitenkään sanoin kuvailemaan: se pitää vain kokea.
Jos tekee tietoisesti, harkiten itsemurhan, niin ei voi mennä takuuseen että pääseen Jumalan taivaaseen vaan jotuu sinne pahaan paikkaan. Tietenkin ihminen voi olla niin sekaisin päätyessään oman käden kautta kuolemaan, että ei jaksa ymmärtää tekonsa seurausta. Mitenkään tuomarina asemaan ihminen ei voi asettua.
Elämä ei pääty kuolemaan. Vaikka ajallinen elämä olisi täynnä kärsimystä, niin sillä on merkitys iankaikkisuusperspektiivissä.
Onhan niita paljon kirjojakin kokemuksista, kun ihmiset ovat saaneet kaurkata taivaallisiin ja myös helvettiin.

Kuoleman jälkeen on samaa kuin ennen syntymääkin, eli ei mitään. Turha siitä on huolehtia miltä se tuntuu, koska ei se tunnu miltään, ei ole enää mitään mikä tuntisi mitään, hermoimpulssit ovat loppuneet, lopullisesti.

itse toteaisin näin;

life is limited - death is eternal.

näin lyhyeen; edessä odottaa ikuinen kuolema.

Itse olen ollut ahdistunut nuoresta asti. Olen rukoillut ja käynyt paljon keskustelemassa pappien ym kanssa. Ihmettelin miksei Jumala anna mulle sitä rauhaa, minkä on luvannut. Joskus aina sain kokea hetkellisiä hyvänolon tunteita.
Kerran kun olin oikein ahdistnut ja pelkäsin, rukoilin Jumalaa ja katselin ikkunasta tähtitaivasta, yhtäkkiä kuin joku olisi vetänyt sen ahdistavan olon minusta pois. Oli ihan ihmeellinen ja helpottunut olo. Siitä asti olen uskonut että Jumala voi ihan kokreettisesti auttaa. On myös ollut muita vastaavia asioita jälkeenpäinkin jotka ovat vahvistaneet uskoani.
Silti ihmettelin vuosia että miksei se helpotus jäänyt päälle. Mutta nyt olen alkanut tajuta että jos ihmisellä on pikkuhiljaa tullut elämässä ongelmia ja ne tekevät selittämätöntä ahdistavaa oloa, niin ei niistä ihan hetkessä eroon pääse. Ihmisen pitää elää ja tajuta asioita pikkuhiljaa ja parantua. Samalla Herra vahvistaa ja kantaa kun on luvannutkin.
Ei koskaan kannata luovuttaa, asiat järjestyvät, kun niitä alkaa ymmärtää, aikaa se vie. Vähän kuin laihduttaminen, mikä on vuosien saatossa tullut, aina kauemmin siitä kestää eroon päästä.
Ja ajattelin sitä itsemurhaakin niin, että jos helvetti ja taivas on olemassa ja tekisin itsemurhan ja joutuisinkin helvettiin ja siellä olisi vielä ahdistavampaa kuin maanpäällä, niin miksi sellaista tekisin. Onhan se itsemurha syntiä jos tarkoituksella itsellesi pahaa teet, eihän Jumala sellaisesta pidä, olet hänen luomuksensa. Sitä en tiedä jos ihminen ei ymmärrä tekemäänsä enää, on niin ahdistunut, mitä hänelle tapahtuu.
Ei sellaiset ihmiset voi tietää Jumalan läsnäolosta, jotka eivät sitä ole kokeneet. Kun ihminen taas on esim ei uskossa ja tullut uskoon hän tajuaa ja tietää molemmat tilat. Jos asiat on hyvin ja usko on kova vain itseensä, ei sellainen Jumalaa tarvikkaan.
Mutta ei koskaan kannata antaa periksi, ihminen on usein ahdistuksineen niin lukossa että Jumala ei voi heti auttaa, pitää vaan jatkaa etsintää. Pikkuhiljaa avautuu asiat. Joillekin voi kertalaakista avautua. Ei me tiedetä Jumalan suunnitelmia, kai ne joskus sit selviää, niinhän sanotaan.

Kristinuskon opit on niin ristiriitaisia itsessään, ettei niistä saa selkoa. Jumala on yhtäaikaa rakastava ja tuomitseva. Miten hän voisi sallia luomilleen olennoille suunnatonta kärsimystä maan päällä? Miksei hän vastaa vaikka rukoilisikin?

Olen tullut siihen päätelmään, ettei persoonallista jumalaa ole olemassa. On vain "jokin suurempi", josta olemme kaikki osia. Olemme kadottaneet tuon yhteyden kokonaisuuteen ja sitä syntiinlankeemus vertauskuvallisesti edustaa.

Tuossa Inhimillinen Tekijä -ohjelmassahan tuli muuten esille myös se, että kuolemakokemus voi olla negatiivinen silloin jos ei ole valmis luopumaan tästä kokemuksesta ja matkaamaan eteenpäin.

Tiede on toditanut kerta toisen jälkeen ihmisen yksinkertaisuuden, esim 97 cloonattiin ensinmäinen lammas ja nyky päivänä osataan cloonata ihminen jonka tulisi kertoa kuinka yksinkertaisia me loppu peleissä olemme, me emme tarvitse jotain hienoa ulkopuolista voimaa toimiaksemme.

Mikäs minä olen mitään sanomaan, en ole tutustunut raamattua syvemmin aiheeseen. Raamatun on kirjoittanut normaali ihmiset joten odotukset oli erittäin matalalla oikean tiedon suhteen, silti odotin edes jotain muuta selitystä asioille kun (jumala sanoi ja näin tuli tapahtumaan)

Se mitä näihin uudenajan avaruus uskontoihin tulee, mieli on sensori systeemin ja aivojen yhteis summa, ei ole yhtään todistetta joka väittää tämän väitteen vääräksi, audio visuaalit ilman ulkoista lähdettä käyttää lähteenä muista joten se todistaa ainuastaan että meillä on aika paljon tavaraa päässä josta voi luoda mitä vain, unet on hyvä esimerkki tästä.

kuoleman jälkeen ihmisellä on samanlaista kuin ennen syntymää..eli ei yhtään mitään.. suosittelen sinun menemistä psykiatrille näiden kuolema asioiden miettimisestä..saisit oikeaa lääkettä..

Elämä on kuolemista ja eroa tähtiperheestämme.

Eikä saa unohtaa näissä hengenuskomuksissa Joulupukkia, Joulupukin
huor.. eiku muoria ja tonttulaumaa. Lumikki ja seitsemän kääpiötäkin vielä.

Kun olis edes elämää ennen kuolemaa...

Kuoleman jälkeen siirryt sille henkimaailman tasolle, joka vastaa tämänhetkistä kehitystäsi. Menet siis niiden kanssa, jotka ajattelevat kuin sinä.

Elämä on vähän niinkuin koulu, ja se etenee sykleissä.

Me (henkiolennot) emme lakkaa olemasta, kun kehomme kuolee. Me käytämme tätä eläinperäistä kehoa täällä, kuin kulkuvälinettä. Elämän tarkoitus on henkinen kehitys.

Älä mieti kuolemaa, vain sitä, mitä voit mahdollisesti nyt ja tässä hetkessä itsessäsi kehittää.

up