Iho on kananlihalla kuin pienellä pörröisellä
tipulla. Miten tämä kylmä kostea ilma voi
tunkeutua sisimpään näin viiltävästi. Tärisin
lyhyessä hameessani taksijonossa, aika tuntui
matelevan ja takseja tuli silmieni eteen
tasaiseen tahtiin mutta ne saivat rönsyilevää
jonoa vain hieman nytkähtämään eteenpäin.
Sisälläni vielä lämmitti ravintolassa nautitut
drinkit vaikken humalassa ollutkaan.
Sen miehen ajatteleminen sai vereni kuohahtamaan,
se katse salin toiselta puolelta tunkeutui
silmiini vääjäämättä enkä halunnut sitä edes
estää. Se mies, tumma, pitkä, hieman sänkeä
kiinnostui ensimmäisen kerran sääristäni,
halkiosta joka hieman vilautti stayupin reinaa
silloin tällöin. En ensin kiinnittänyt häneen
mitään huomiota, en ennenkuin tunsin sen katseen
nousevan reittäni pitkin, se kylkieni kaarteisiin
ja rintojeni muotoihin. Se katse hyväili
kaulaani, puhalsi tuulta hiuksilleni. Se katse
rakasteli minua. Mutta se katse hävisi liian
aikaisin, olin käyttänyt silmiä kiinni liian
pitkään.
Palasin kylmään todellisuuteen, taksijono oli jo
edennyt muutamia metrejä ja olisin kohta saamassa
taksia. Kiedoin pitkän villakangas takin
tiukemmin ympärilleni ja katselin edessä olevaa
porukkaa. Nuoria huolettomia, humalassa tosin
mutta iloisia ihmisiä. He saisivat auton
seuraavaksi. Kun viimein kaartoi minun taksini
kuulin äänen takanani kysyen mihin päin taksini
suuntaa, en tahtonut seuraa taksiini ja sanoin
että se on menossa vähän kauemmaksi keskustasta.
No hyvä, sittenhän meillä on sama suunta kuului
takanani. Avasin oven ja istuuduin kuskin taakse,
taksin jakajani tuli viereeni apukuskin taakse.
Sanoin katuosoitteeni ja katselin ulos ikkunasta
vieläkin ärsyyntyneenä siitä että taksiin oli
tullut joku muukin.
Minulta kysyttiin jotain, käännyin katsomaan
kysyjää tiukasti ajatellen että helvetti ettei
ihmiset osaa pitää suutaan kiinni, en tahdo
seurustella taksiseuralaisen kanssa. Hämärässä
moottoritiellä vain valot loivat pienen säteen
autoon etten nähnyt kunnolla miestä mutta tiesin
heti kuka se oli, katse erottui pimeydestä. Olin
hämilläni, miten.. Miksi en ollut ennemmin häntä
tunnistanut, en äänestä enkä läheisyydestä.
Vastasin epäolennaiseen kysymykseen ja käänsin
katseeni tiehen. Tunsin sen katseen taas
reidelläni ja siitä se lämpimästi nousi
kasvoilleni....
en ole koskaan ennen tänne tai tälläisiä
kirjoitellut, kannattaako minun kirjoittaa
fantasiani loppu nähtäväksenne?
tipulla. Miten tämä kylmä kostea ilma voi
tunkeutua sisimpään näin viiltävästi. Tärisin
lyhyessä hameessani taksijonossa, aika tuntui
matelevan ja takseja tuli silmieni eteen
tasaiseen tahtiin mutta ne saivat rönsyilevää
jonoa vain hieman nytkähtämään eteenpäin.
Sisälläni vielä lämmitti ravintolassa nautitut
drinkit vaikken humalassa ollutkaan.
Sen miehen ajatteleminen sai vereni kuohahtamaan,
se katse salin toiselta puolelta tunkeutui
silmiini vääjäämättä enkä halunnut sitä edes
estää. Se mies, tumma, pitkä, hieman sänkeä
kiinnostui ensimmäisen kerran sääristäni,
halkiosta joka hieman vilautti stayupin reinaa
silloin tällöin. En ensin kiinnittänyt häneen
mitään huomiota, en ennenkuin tunsin sen katseen
nousevan reittäni pitkin, se kylkieni kaarteisiin
ja rintojeni muotoihin. Se katse hyväili
kaulaani, puhalsi tuulta hiuksilleni. Se katse
rakasteli minua. Mutta se katse hävisi liian
aikaisin, olin käyttänyt silmiä kiinni liian
pitkään.
Palasin kylmään todellisuuteen, taksijono oli jo
edennyt muutamia metrejä ja olisin kohta saamassa
taksia. Kiedoin pitkän villakangas takin
tiukemmin ympärilleni ja katselin edessä olevaa
porukkaa. Nuoria huolettomia, humalassa tosin
mutta iloisia ihmisiä. He saisivat auton
seuraavaksi. Kun viimein kaartoi minun taksini
kuulin äänen takanani kysyen mihin päin taksini
suuntaa, en tahtonut seuraa taksiini ja sanoin
että se on menossa vähän kauemmaksi keskustasta.
No hyvä, sittenhän meillä on sama suunta kuului
takanani. Avasin oven ja istuuduin kuskin taakse,
taksin jakajani tuli viereeni apukuskin taakse.
Sanoin katuosoitteeni ja katselin ulos ikkunasta
vieläkin ärsyyntyneenä siitä että taksiin oli
tullut joku muukin.
Minulta kysyttiin jotain, käännyin katsomaan
kysyjää tiukasti ajatellen että helvetti ettei
ihmiset osaa pitää suutaan kiinni, en tahdo
seurustella taksiseuralaisen kanssa. Hämärässä
moottoritiellä vain valot loivat pienen säteen
autoon etten nähnyt kunnolla miestä mutta tiesin
heti kuka se oli, katse erottui pimeydestä. Olin
hämilläni, miten.. Miksi en ollut ennemmin häntä
tunnistanut, en äänestä enkä läheisyydestä.
Vastasin epäolennaiseen kysymykseen ja käänsin
katseeni tiehen. Tunsin sen katseen taas
reidelläni ja siitä se lämpimästi nousi
kasvoilleni....
en ole koskaan ennen tänne tai tälläisiä
kirjoitellut, kannattaako minun kirjoittaa
fantasiani loppu nähtäväksenne?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tottakai! sun juttu oli tosi kaunis ja olet hyvä
kirjoittamaan, joten kirjoita ihmeessä! mutta älä
käytä ns. rumia sanoja tai kirosanoja! tarinasi
alku oli pehmeän kaunis ja tunnelmallinen!
Alku oli hyvä, joten jatka ihmeessä..
Kirjoita toki, et kai voi mitään menettää.
Jos tulee inhottava kommentteja, niin jätä ne
omaan arvoonsa ja ajattele, että ovatpahan
vaivautuneet lukemaan.
Ja ton alun perusteella mä ainakin tykkäsin!=)