Kun aina välillä kuulee näitä, että olisipa enemmän heteronoloisia homoja ja/tai olisivatpa homot enemmän heteronoloisia, niin olen todennut, että "heteronoloisella" homolla elämä voi olla rutkasti vaikeampaa kuin "homonoloisella".
Omakohtaisesti olen huomannut, että pystyn kyllä olemaan aivan keskivertoheteron oloinen, mutta sitten olisin kaikille vain sitä. Samalla karisee kaikki epäilyksetkään siitä että pitäisin miehistä, ja tilalle muodostuu oletukset liittyen naisiin, avioliittoon, riettailuun, äijäilyyn ja miesten kanssa kaveruuteen, jossa pitää olla tietynlainen. On minusta paljon vaikeampaa tällaisessa tilanteessa olla ulkona kaapista. Ei niinkään sen takia, etteikö kaverit hyväksyisi, mutta siinä jää melkolailla täysin ulkopuolelle, jos ei itse halua samoja asioita kuin mitä kaverit. Ja jos on miehekkään oloinen, niin naiset kiinnostuvat ja olettavat heti että on heistä kiinnostunut, ja kun ei olekaan, on se heille vaikea pala. Sama pätee nuorempiin homopojuihin (joista toki osa onkin ihan jees). Pointtina siis se, että mitä miehekkäämmin käyttäytyy, se määrittää todella paljon sitä, miten kaikki menee. Jos olen itse miehekäs, on minun mielestä todella vaikea olla kiinnostunut yhtä miehekkäistä tai miehekkäämmistä miehistä. Se tuntuu jotenkin epäluontevalta.
Sitten taas homonoloisena on minusta selkeämpää. Kaikki tietävät heti, mitä todennäköisesti etsit, naiset eivät pahemmin kiinnostuile eivätkä turhia ahdistele, miehistä tietää heti etteivät pahemmin lähestyile jossei ole kiinnostunut, tällöin karsiutuu kaveruutta haluavat miehet pois. Kukaan ei ihmettele, tuomitse, tms. jos sinulla ei ole tai et halua lapsia, jos pidät hyvännäköisistä miehistä, yms. Tietyllä tavalla voisi sanoa, että saat sitä mitä näet. En osaa ajatella että se olisi huono asia. Siinä ehkä voi olla se varjopuoli, että sinua luokitellaan, mutta niinhän kävisi myös heteronoloiselle. Koenkin, että heteronoloiselle vaatimukset ovat paljon kovemmat ja luokitus myös tiukempi. Uskon myös että nämä ovat syitä sille, miksi moni homo on tai kokee olevansa "homonoloinen". Se on helpompaa.
Omakohtaisesti olen huomannut, että pystyn kyllä olemaan aivan keskivertoheteron oloinen, mutta sitten olisin kaikille vain sitä. Samalla karisee kaikki epäilyksetkään siitä että pitäisin miehistä, ja tilalle muodostuu oletukset liittyen naisiin, avioliittoon, riettailuun, äijäilyyn ja miesten kanssa kaveruuteen, jossa pitää olla tietynlainen. On minusta paljon vaikeampaa tällaisessa tilanteessa olla ulkona kaapista. Ei niinkään sen takia, etteikö kaverit hyväksyisi, mutta siinä jää melkolailla täysin ulkopuolelle, jos ei itse halua samoja asioita kuin mitä kaverit. Ja jos on miehekkään oloinen, niin naiset kiinnostuvat ja olettavat heti että on heistä kiinnostunut, ja kun ei olekaan, on se heille vaikea pala. Sama pätee nuorempiin homopojuihin (joista toki osa onkin ihan jees). Pointtina siis se, että mitä miehekkäämmin käyttäytyy, se määrittää todella paljon sitä, miten kaikki menee. Jos olen itse miehekäs, on minun mielestä todella vaikea olla kiinnostunut yhtä miehekkäistä tai miehekkäämmistä miehistä. Se tuntuu jotenkin epäluontevalta.
Sitten taas homonoloisena on minusta selkeämpää. Kaikki tietävät heti, mitä todennäköisesti etsit, naiset eivät pahemmin kiinnostuile eivätkä turhia ahdistele, miehistä tietää heti etteivät pahemmin lähestyile jossei ole kiinnostunut, tällöin karsiutuu kaveruutta haluavat miehet pois. Kukaan ei ihmettele, tuomitse, tms. jos sinulla ei ole tai et halua lapsia, jos pidät hyvännäköisistä miehistä, yms. Tietyllä tavalla voisi sanoa, että saat sitä mitä näet. En osaa ajatella että se olisi huono asia. Siinä ehkä voi olla se varjopuoli, että sinua luokitellaan, mutta niinhän kävisi myös heteronoloiselle. Koenkin, että heteronoloiselle vaatimukset ovat paljon kovemmat ja luokitus myös tiukempi. Uskon myös että nämä ovat syitä sille, miksi moni homo on tai kokee olevansa "homonoloinen". Se on helpompaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikö heterot miespuoliset kaverit ole hyvä asia?
Itse olen miehekäs homo ja kiitollinen miespuolisista heterokavereistani. He lisäksi hyväksyvät sen mitä olen. Lisäksi on helpompi suoriutua yhteiskunnassa, kun edustaa oletuksia. Armeijan pystyi käymään ilman epäilyksiä homoudesta, työhaastattelussa ei ole tullut torjumisia sen takia, että olen homomainen. Vaikka homojen syrjintä toki onkin kielletty lailla, mutta silti sitä voi ilmetä. Yhtään nälvintää tai homottelua ei tarvitse miehekkäänä homona kokea. Voi olla oma itsensä ja ottaa sen mitä haluaa. Pitää vain koota itsensä ja kohdata haasteet, selkärankaa tarvitaan. Se vasta on miehekästä!
Muiden odotuksista sen verran, että ne ovat vain muiden odotuksia. Niillä ei pitäisi olla mitään painoarvoa sinun elämässäsi. Vain sinun haaveilla ja odotuksillasi on.
Jontulle,
Niin no se toki riippuu siitä millainen itse haluaa olla. Jos tunnetkin itsesi muuten "miehekkääksi" mieheksi, sellainenhan sinun tulee silloin ollakin. Mutta minulla on se, että en tietyllä tavalla halua sitä, koska en halua miespuolisia kavereita pelkästään. Etsin jotain enempää, ja en halua ihastua sellaisiin henkilöön jotka haluavat olla vain kavereita. Lisäksi koen että mitä miehekkäämpi olen, niin joka kerta pitää erikseen tehdä muille sellainen asia selväksi, joka minulle on itsestäänselvää, siis se, että olen kiinnostunut miehistä. En halua sitä, haluan että ihmiset tietävät asiasta, ilman että minun tulee sitä erikseen kertoa. Lisäksi jos olen miehekkäämpi, koen että jotenkin johdan ihmisiä harhaan. Haluan olla sellainen myös päältäpäin ja ulkoisesti, kuin mitä olen sisäisestikin. Minua ei haittaa se, jos ihmiset tietävät heti minun olevan kiinnostunut miehistä, se poistaa ongelmia, ja tekee asioista selvempää. Miehet myös lähestyvät silloin helpommin "siinä mielessä" - kun taas miehekkäänä mies ei lähesty kuin kaverimielessä. Naisten kanssa taas juuri sopivasti toisinpäin.
Voisit käyttää sanojen "heteronoloinen" ja "homonoloinen" maskuliininen/feminiininen
Vaikka homo olen ei se tarkoita että mun pitäisi se rinnastaa naismaisuuten mitenkään saatika identiteettiä siitä väkisin itselleni tehdä.
maskumikko - Joo, ajattelinkin että nuo heteronoloinen ja homonoloinen eivät ole poliittisesti korrekteja sanoja. Olet oikeassa.
Tuttu juttu. Noloa selitellä tytöille olevansa homo. Minulla on ollut monta tyttö kiinostunut minusta ja vaikeaa on. Eivät turhautuneet mutta eivät oikein yhteyttäkään halunnut pitää. Itse olen maskuliininen ja moni kysyy että missäs sun tyttös on? Vaikeasti pitäis valehdella et ei oo sattunut vielä...
Niin, ja tavallaan kun minusta ongelma on siinä, että jos tosiaan on sitten "miehekäs" ja kuin "kuka tahansa heteromies", niin mitä silloin jää jäljelle? Eli tavallaan, kun käyttäytyy ja on muutenkin kuin heteromies, mutta ei kuitenkaan halua naista, mahdollisesti lapsia, tms. ja muutenkin eri asioita kuin kaverit, niin eikö se ole tavallaan kaikista pahin tilanne? Se olisi kuin olisi pesäpallojoukkueessa yksi pelaaja, joka ei koskaan mene kentälle. Herää kysymys, miksi olen siis pesäpallojoukkueessa? Tätä haen.